Nyt alkoi masennuskausi?

Talvi alkoi oikein kunnolla, Helsinkiin tuli lunta lunta yli äyräitten ja pakkastakin piisaa. Aamulla tulee herätään kun on pimeää ja illalla kun pääsee kotiin on pimeää. Miten tästä ajasta oikein selvitään?

20161110_075257

Mun motto on että aina pitää yrittää ajatella positiivisesti, ja että kaikesta selviää paitsi ehkä kuolemasta. Valittaminen ei oikeastaan auta mitään, vaikka joskus voi olla ihan terapeuttista purkaa tuntojaan oikein kunnolla. En ymmärrä yhtään asennetta että pessimisti ei pety, siis sehän on niin että positiivinen ei pety kun ajettelee kaikesta positiivisesti. Jos etukäteen päättää että kaikki on paskaa, niin ihan varmasti on. Jos taas miettii että hyvin tämä menee, niin yleensä näin käy.

Meillä nyt sattuu olemaan vaan tämä talvi, ja siitä pitää nauttia sen minkä voi. Kohta tulee Joulu ja sitten ollaankin jo keväässä. Kyllä minuakin pimeys väsyttää, mutta sitten pitää vaan nukkua enemmän. Ei sen kummempaa. Osaan rauhoittua paljon paremmin rentoutua viikonloppuisin kuin kesällä, jolloin on yleensä koko ajan jotain ohjelmaa ja on jossain menossa.

Ei siis mitään masennuskausi juttuja, ja vaan ihana tunnelmallinen talvi. Nautitaan siitä että meillä on eri vuoden aikoja. Ainakin itse huomaan mitä enemmän olen talvella ulkona, niin sitä enemmän opin talvesta tykkäämään.

fb_img_1478769910244

Instagram: @tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook: Tyttö sinä olet vahva

Snapchat: vahvatytto

 

 

 

Valitsisinko mieluummin kisakunnon vai nykyisen kunnon

Taas on kisojen jälkeen ollut paljon keskustelua fitneksen terveellisyydestä, puolesta ja vastaan. On avautumisia kisaajien puolelta, ja mukaan on otettu erilaisia asiantuntijoiden kuten urheilulääkärin mielipiteitä ja lausuntoja.

Tarvitseeko sitä välttämättä olla kumpaakaan mieltä? Jokainen saa tehdä kuitenkin omalla elämällään mitä haluaa ja se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle. Elämän oppirahoja on jokaisen kuitenkin maksettava välillä oli asia välillä mikä tahansa, jos fitness ura ei aukene ja terveyskin pettää joksikin aikaa, niin siitäkin asiasta yleensä toipuu ajan kanssa.

Tuntuu että jotenkin otetaan tämä aihe turhan vakavasti välillä. On niitä ihmisiä lajin parissa jotka eivät siedä yhtään negatiivista kommentointia lajista, ja on myös niitä jotka ensimmäisten kisojen jälkeen ovat valmiita tuomitsemaan koko lajin ja kaikki sitä harrastavat ihmiset. Minusta kumpikaan ei ole oikein, koska tottahan se on että negatiivia puolia on ja niistä on minusta hyvä myös puhua. On myös hyviä puolia ja niistäkin voidaan puhua.

Minulle itselleni fitness kilpailu tasolla toi paljon hyvää, mutta myös huonoa. Tässä listaan hyvät ensimmäisenä:

  • Sain hyviä onnistumisen kokemuksia ja  ylitin itseni monta kertaa.
  • Opin syömään terveellisesti ja ennenkaikkea säännöllisesti.
  • Laji opetti miten kehoa muokataan ja  miten lähes kaikki on mahdollista.
  • Äärimmäistä periksiantamattomuutta.
  • Positiivista ajattelua, tämä tuli minulle aika puhtaaksi lajin kautta. Opin ajattelemaan että kaikkeen pystyy mitä tarpeeksi haluaa.
  • Treeni kestävyyttä ja periksiantamattomuutta siinä.
  • Lukuisia hyviä ystäviä.

img_6375

img_6411

img_6452

Ennen kuvat 2010 lähellä kisakuntoa.

Ja sitten niitä huonoja:

  • Liikaa ulkonäkö keskeisyyttä.
  • Liikaa syömisen kontrollointia.
  • Suppeampaa maailman katsomusta, elämä alkoi pyöriä liikaa treenien ja syömisen ympärillä.
  • Hormoni toiminta alkoi toimia normaalisti vasta noin kolmen vuoden kuluttua viimeisistä kisoista.
  • Ongelmia palautumisessa, henkinen ja fyysinen ylikunto.

Aina vedetään lajia puolustaessa esiin se aina se kaikki on tehty väärin,  tai asiat voi tehdä oikein kortti. No asioita voi tehdä tietysti monella tapaa mutta aina kuitenkin pyritään samaan lopputulokseen. Uskon että toisille vaan hyvin pieni rasvaisessa kehossa eläminen on vaan luontaisempaa kuin toisille, ja esimerkiksi hormoni toiminta toimii joillakin kisojen alla. Mutta itselläni ei näin ole ja vaikka kuinka järkevästi diettaisin, on tullut aina sama ongelma vastaan. Laihana ei vaan kuukautisia tule, ja se kertoo jos jostain. Kaikille naisille ei vaan liian pieni rasvaprosentti käy. Tietysti on ääritapauksia, joissa varmasti oltaisiin ongelmia vältetty tekemällä asiat toisella tapaa ja taas optimaalisia tapauksia joissa kaikki on toteutettu hienosti ja kilpailija on soveltuva lajiin. Valitettavasti tosi asia vaan on että fitness lajit sopivat aika harvalle, sekä ulkonäkö vaatimustensa, että henkisen, sekä fyysisen vaativuutensa vuoksi.

img_20160521_193503

img-20160821-wa0004

img_20160526_112500

Jälkeen kuvat 2016 kesä.

Kysymykseen että valitsisinko six-packin eli kisa kuntoa lähellä olevan kunnon, vai nykyisen kunnon niin valitsisin ehdottomasti nykyisen. En ole koskaan elämässäni miettinyt ulkoisia asioita, ruokaa, ja syömistä näin vähän. En ole koskaan pystynyt elämään näin huolettomasti näiden asioiden kanssa,  ja pystynyt nauttimaan elämästä sellaisena kuin olen. Nautin treenaamisesta ja teen sitä omaksi ilokseni. On ihanaa ymmärtää, ettei esimerkiksi koskaan tarvitse laihduttaa niin paljon että rinnat häviävät, ellei nyt välttämättä halua.

Uskon kuitenkin että tähänkään  tasapainoiseen olo tilaan en olisi päässyt ilman noita fitness vuosia. Joten olen sitä mieltä, että kaikkea kannattaa kokeilla ja kaikki mikä ei tapa vahvistaa ja ennen kaikkea kasvattaa. Koskaanhan ei tiedä innostunko itsekin kisaamisesta vielä jonain päivänä, mutta varmasti tuohon menisi vuosia aikaa. Silloin kun kokisin että kaikki muu tärkeä olisi elämässä jo tehty. Osaisin varmasti ottaa koko homman hiukan erilailla kuin nuorempana.

Sc: vahvatytto

Instagram: @tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook: Tyttö sinä olet vahva