Ruumiinrakentajat

Minna ja minä harjoittelimme tänään poseeraamista. Luit aivan oikein. Poseeraamista on harjoiteltava. Jottei narsistinen lajimme, pinkeillä käsipainoilla, paljastavassa trikoossa ja öljytyillä käsivarsilla peilin edessä pumppaaminen, jäisi ainoaksi ulottuvuudeksi, harjoittelimme peilisalissa keikistelemistä.

Olen joutunut monta kertaa perustelemaan paitsi itselleni myös (ja etenkin) muille lajivalintaani. Mikä ajaa melko tervejärkisen (tästä voidaan keskustella) nuoren hyppimään pumpatuilla lihaksilla, intiimialueet juuri ja juuri peittävissä bikineissä, groteskissa rusketuksessa, ripsipidennyksissä, rakennekynsissä, korkokengissä, silikoneissa, implanteissa, botox-operaatioissa ja luoja ties missä yleisön eteen? Olen saanut kuulla kauhistelua, steroidiepäilyjä, käännyttämisyrityksiä, virallisterveellisen ruoan tuputtajia ja muita elämäntapavalistajia valinnastani.

Näen ihmisen fyysisenä olentona, jolla on lihakset. Ihmisfysiikka on mielettömän upea, kun sitä muistaa harjoittaa ja siitä pitää huolta. Kehonrakentaja ja fitness-urheilija elää kurinalaista elämää, huoltaa kroppaansa, haluaa näyttää hyvältä ja voida hyvin. Ennen kaikkea haluaa pyrkiä täydelliseen fysiikkaan. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa. Tarkoitus ei ole mollata niitä, jotka haluavat elää rennosti syöden ja olla liikkumatta sen tavoitteellisemmin. Ei, elämässä on muitakin vähintään yhtä tärkeitä asioita.

Jokainen etsii tasapainoa. Olen huomannut, että kaipaan äärimmäistä lajia pysyäkseni tasapainossa. Järkevää? Ei varmaan, mutta ainakin koukuttavaa.
minna

4 vastausta artikkeliin “Ruumiinrakentajat”

  1. Eni: Ihana kuulla, että ajatuksemme osuvat omiisi 🙂 Tämä harrastus on sen verran kokonaisvaltainen laji, että niin ilon aiheita kuin huoliakin on hyvä päästä jakamaan muiden kanssa. Ehdottomasti juttutoiveitakin saa esittää! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta