Minustako fitnesskilpailija?

Jutan mainiosta blogikirjoituksesta inspiroituneena Minna ja minä pohdimme tänään salilla laajemmin, miksi ihmiset treenaavat. Mikä heitä motivoi, mitä he hakevat liikunnalta, mihin tavoitteisiin he pyrkivät? On selvää, ettei jokainen havittele täydelliseksi hiottua, kireää fysiikkaa. Sitten taas löytyy ihmisiä, jotka ovat tyytymättömiä ulkomuotoonsa, odottavat jokaisen maanantain tuovan uuden, terveemmän alun elämälle, imevät naistenlehtien vinkit ja toteuttavat niitä muutaman kuukauden, kunnes into jälleen lakkaa, ja on aika palata takaisin lähtöpisteeseen. Juuri he ovat otollisin kohderyhmä PT-palveluille. Kuinka saada tällainen asiakas täysillä mukaan projektiin ja innostaa häntä liikkumaan myös itsenäisesti ja ottamaan liikunnasta luonnollisen osan arkea?

Jokainen urheilija tietää, että oli laji mikä tahansa, se vaatii sitoutumista, uhrautumista, omistautumista ja priorisointia. Ennen kaikkea keskittymistä. Kokemassamme valmennuksessa keskittymisen merkitystä on erityisesti painotettu. Salitreeniin käytettävä aika ei ole pitkä, mutta sitäkin huolellisemmin siihen tulee satsata jokainen ajatus: onko kohdelihas työssä, milloin lihas supistuu ja milloin taas venyy, onko intensiteetti riittävä, kauanko palautumiseen sarjojen välillä tarvitaan aikaa?

Tämä sitoutuminen puuttuu monelta. Asiat halutaan mulle heti, tänne ja nyt. Minna Pajulahden kroppaa ei kukaan saa muutamassa kuukaudessa. Tarvitaan vuosien, valehtelematta vuosikymmenien, säännöllinen ja pitkäjänteinen työ. Ajatus ehkä pelottaa: pystynkö panostamaan vaaditulla tasolla jopa kymmenen vuotta yhteen ainoaan harrastukseen, josta voisi puhua pikemminkin elämäntapana?

Minnan kunto vaatii kisakaudella satoja onnistuneita harjoitustunteja, jotta kilpailuihin tarvittava fysiikka saavutetaan. MikesirenPhoto.com

Uskon, että suurin osa kehityksestä tai vaihtoehtoisesti kehittymättömyydestä lähtee kuuluisasta korvien välistä. En tarkoita, että vähemmän liikkuvat olisivat tyhmiä, laiskoja tai saamattomia. Ei, en missään nimessä. Päinvastoin, onneksi meillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita, ja luojan kiitos, Suomi ei ole pullollaan saleilla pumppaavia tiukkaperseitä. Jos salitouhuiluun haluaa kuitenkin panostaa sataprosenttisesti, ei riitä, että salilla veivataan jotakin vähän sinne päin. Viimeistään silloin, kun näin ensi kertaa livenä kilpailuihin dieettaavia finesskilpailijoita, tajusin, kuinka tarkka ja säntillinen jokaisen päivän jokaisena tuntina varsinkin on-seasonilla tulee olla.

Omaan harjoitteluunsa tyytymättömillä voi kuitenkin olla taustalla negatiivisia kokemuksia liikunnasta. Koulun liikuntatunneilla opettaja on voinut huutoäänestyksillä huudattaa aina joukkueen viimeisimmäksi, vapaa-ajan harrastuksissa epäpätevä valmentaja on saattanut haukkua lahjattomaksi köntykseksi tai vanhemmat ovat ehkä harjoituksiin pakottamisellaan lytänneet motivaation potentiaalisesta jalkapalloilijan urasta. Tällöin motivointi ja oikean liikkumismuodon löytäminen ovat aikuisiällä ensiarvoisen tärkeitä seikkoja. Lisäksi liikunnanopettajan opinnoistani ammentaen koululiikunnan merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Toki opetussuunnitelmaan merkityt tavoitteet poikkeavat kehonrakennuksen vaatimuksista (hyvä niin), mutta pääajatuksena on liikunnan muodostuminen osaksi elämää ja arkea, hyvinvoinnin tueksi. Tämä saavutetaan kasvatuksellisesti oikeanlaisella pedagogiikalla.

Jos tavoitteena on siis liikunnallisen ulkomuodon saavuttaminen ilman sen kummempia kisatavoitteita, neuvoisin etsimään oikeasti sellaisen liikuntamuodon, josta nauttii. Ei ole mitään järkeä lähteä piiskaamaan itseään salille, jos mieli vetää kuitenkin metsiin patikoimaan ja keväthangille hiihtämään. Hyvään oloon löytyy myös lempeitäkin lajeja, kehonhuoltoa, pilatesta ja joogaa, jotka tukevat kaikkia urheilulajeja. Mikäli omaehtoinen liikkuminen tuntuu hankalalta, kannattaa tutustua paikkakunnan sali- ja ryhmäliikuntatarjontaan, jumppaseurojen ja kansalaissopistojen liikuntakursseihin, opiskelu- ja työpaikan pelivuoroihin tai lähteä vaikka aina sovittuna aikana kaverin kanssa lenkille. Tällöin sitoutuu huomaamattaan harrastukseen ja saa ehkä sytytettyä uudelleen kipinän liikkumiseen.

Toisaalta fitnesskilpailijoille haluaviksi haluaisin muistuttaa, että mielestäni jokaisen tulisi miettiä, kuinka paljon on valmis panostamaan saavuttaakseen huippuunsa hiotun fysiikan. Antaako elämäntilanne myöten? Kuinka mahdollinen perhe ja lapset asiaan suhtautuvat? Entä riittääkö budjetti, kun jo pelkästään ruoka saattaa muuttua harrastuksen myötä suureksi rahareiäksi? Pystynkö jättämään päihteet vähemmälle, jopa kokonaan pois? Ehkä tärkeimpänä, kestääkö päänuppi välillä kovaakin piiskaamista, ulkopuolisen kritiikkiä, hermoja raastavia dieettejä ja aikataulujen sumplimista? Tietenkään kaikkeen ei ole pakko vastata heti. Saa ja pitääkin epäonnistua, erehtyä, palata taaksepäin ja mennä taas pienin askelin eteenpäin. Kannattaa kuitenkin koettaa aina, jos pienikin liekki kytee sisällä. Rohkea ei ole se, joka ei pelkää vaan se, joka pelkää, mutta pelosta huolimatta uskaltaa yrittää.

Kaikille uskallusta unelmoida ja ennen kaikkea halua toteuttaa haaveet!

Anu ja Minna

P.S. Sattumoisin Fastin sivuille oli ilmestynyt juuri 29.2.2012 julkaistu Minna Pajulahden motivointipostaus unelmille omistautumisesta ja uusista tulevaisuuden kuvioista. Kannattaa tsekata!

Mistä on fitnesstytöt tehty? Protskusta, hiilarista ja rasvasta :) Oikeassa suhteessa…

Kauan kaivattu ruokapostaus, jossa paljastamme paitsi kurinalaiset annoksemme myös kulinaristiset oikkumme ja syntiset ruokanautintomme. Varaa eteesi kulhollinen jotain syötävää ja syö se äkkiä, koska tämän jälkeen sinulla ei ole enää nälkä. Tämä postaus on kuin parasta ennen -käyttöpäivän ajat sitten ohittanut maitopurkki: näyttää vielä kelpo tavaralta mutta on todennäköisesti kaikkea muuta.

Minnan täydellisen aamupuuron ainekset. Kaurahiutaleissa on todellakin eroja, nämä luomuhitaleet ovat parhaimpia, joita olen maistanut – isoja ja niin meheviä 🙂 Suolahan punnitaan aina myös ja lisäillään tasaisesti päivän ruokiin. Merisuola paras suola!

Alkuun esittelemme dieetillä nautiskelevan Minnan päivittäisen menjyyn. Minna suorittaa usein aamuaerobisen, jonka jälkeen aamupala sujahtaakin huomaamatta yhä kapeammaksi käyvään uumaan.

Päivän tärkein ateria! Dieetilläkin saa syödä ja pitääkin, jotta keho pysyy toiminnassa! Tästä n. 3 h niin vuorossa on välipala, rahkaa siis.
Kana- ja muissakin lihapaketeissa kannattaa olla tarkkana tuoteselosteiden lukemisessa. Kuluttajaa koetetaan härskisti höynäyttää maustamattomilla lihavalmisteilla, jotka sisältävät kuitenkin mm. lisä- ja säilöntäaineita, suolaa ja vettä. Tällöin tulisi puhua raakalihavalmisteesta.http://www.hs.fi/ruoka/artikkeli/Lihan+ostajaa+johdetaan+harhaan/1329103447408 Marinadiliemessä lilluvista ”täyslihavalmisteista” emme viitsi edes tässä yhteydessä puhua.

Parasta kanaa! Osta mahdollisimman isoja paljoja, älä suikaleita, niin et maksa hötöstä.
Se on tasan… ei yhtään yli eikä varsinkaan ali 🙂
Usean päivän ruoat on hyvä valmistaa kerralla.

Minnan säntillisyys ruoka-annosten kokoamisessa on ihailtavaa. Dieetillä ruokamäärä on rajattu ja näännyttävän poikkeustilan tuoma ylipirteys säteilee jokaiselle elämänalueelle. Virran ja energian voi käyttää hyväksi keräämällä annosluomuksilla Michelin-tähtiä, kokoamalla ruoka-aineet postimerkin kokoisiksi, asettamalla ne lautaselle kolmioviivaimella ja harpilla EridAnuksen tähtikuvion muotoon ja lorauttamalla niihin pipetillä horsmauute-saniaisvatukka-karhunmaksa-tryffelikääryle-kastiketta. Löytyy ihan sieltä lähi-Siwan hyllyltä.

Minnan työpäivän eväät. Tälle päivälle riittää kaksi ateriaa työpäivän ajaksi… Parhaimmillaan mukana kulkee 5  🙂 (Olen todennut parhaimmiksi eväsbokseiksi nuo Ikean punareunaiset.  Tiiviitä, mukavankokoisia ja pysyvät hyvänä konepesusta toiseen.)
Laihduttajan kannattaa koota annokset niin esteettisiksi taideteoksiksi, ettei niitä raaski syödä.
Jos hiukan näkee vaivaa ruoan esillepanoon, on makunautintokin paljon suurempi! Kauneus on puoli ruokaa:)
Jos samasta annoksesta ehtii ottaa kolme kuvaa ennen kuin siihen on edes koskettu, puhutaan jo itsekurista.
Pieniä makunautintoja: maustettuja oliiviöljyjä ja tuoreita yrttejä. Ethän unohda välttämättömiä rasvahappoja ruokavaliostasi.
Treenilataukseen Shockia, joka sisältää mm. kehon tarvitsemia aminohappoja ja kofeiinia, jotka tehostavat harjoitusintensiteettiä, puskuroivat maitohapon kertymistä lihakseen ja tehostavat proteiinisynteesiä… HUOM! Arvoisa FASTin tuotantoyksikkö, vaikka uskomme positiivisen ajattelun voimaan, Shock-purnukka on mielestämme auttamatta enemmän puoliksi tyhjä kuin puoliksi täysi – arvokas purkki hupenee suurkuluttaja Ahmonsaarella parissa viikossa! Ratkaisuksi ehdotamme joko selkeästi pienempää pakkauskokoa tai enemmän sisältöä. Palautusjuomaksi WHEY + proteiini ja glutamiini + banaani hiilarin lähteenä ja mahdollisimman iso 😀 (ainut asia, jota Minna ei punnitse tällä hetkellä).
Välillä kuppi teetä lämmittää mukavasti!
Minnan iltapala: Ehrmannia, marjoja ja makua antamaan kardemummaa,  kanelia ja tilkka kahvia: Hmmm…. tämän jälkeen vielä vuorossa yöproteiini… Huhhuh, miten sitä jaksaa 😀
Nyt seuraa varoitus. Seuraavat kuvat sisältävät röyhkeää tuotesijoittelua, epäesteettisiä annoksia, osia eläimistä ja osoitusta surkeasta ruoanlaittotaidosta, viitsimättömyydestä ja epäsiisteydestä. Gordon Ramsay, welcome to Hell’s Kitchen!
Koska jääkaappi paljastaa pelottavan paljon käyttäjästään, Anu tulee ulos kaapista ja näyttää jumalaisen, lihassäikeisen, rasvattoman kroppansa salaisuuden.
Ylärivi: kattilassa keitettyjä kanamunia, 0,99 EUR/kg (!!!) kokonainen ananas. Toiseksi ylin rivi: aina yhtä takuulaadukkaan X-tran rahkapönikkä, pari säilöntäaineomenaa, Rainbown rasvatonta raejuustoa, maa-artisokkaa. Keskirivi: paha Dijon-sinappiaddiktio, karitsan kieltä, PORKKANOITA (niin ja joku kurpsahtanut kukkakaali perällä). Toiseksi alin rivi: suolakurkkua, sitä sinappia, ananasta, parsakaalia, olisiko palsternakkaa. Alin rivi: joo, porkkanaa.
Aamu- ja iltapalaan soijalesitiiniraetta. Päivän omegat kala(nmaksa)öljystä. Normaalisti Anu käyttää hc-versiota eli ei mitään maustettua litkua. Mutta menköön tuo sitruunanmakuinen tavara tämän kerran.
D3-vitamiini on varsinkin suomalaisille näin talviaikaan erityisen tärkeä. Oikeanpuoleisen pönikän kanssa Anu taisteli tullissa asti. On se kumma, kun ruokateollisuus suoltaa kaikenlaista äitien tekemää paskaa ihmisille, ja vitamiineista ja luontaistuotteista saadaan tapella. Kyseessä siis kunnon tavaraa osoitteesta iHerb.com.

Anu ei tee mitään turhia aamuaerobisia, vaan heti herättyään pysäyttää katabolian ja kuihtumisen kevyehköllä aamupalalla. Kaurahiutaleet vaan sellaisenaan keittämättöminä kattilaan, päälle marjoja, lohkottua omenaa, rasvatonta raejuustoa, soijalesitiiniraetta, kanelia ja kardemummaa. Älä laske kaloreita.

Kunnon hotelliaamiainen syödään hygienisesti sängyssä. Kissa syö loput murut.
Anu kärsii todennäköisesti viimeistään muutaman vuoden päästä vakavasta maksasairaudesta. Syynä on kassiakanelin hillitön käyttö, minkä vuoksi kumariinipitoisuudet ovat pilvissä. Mutta bodaus ei nyt muutenkaan ole terveiden hommaa.

Kissankin aamu starttaa aamiaisella. Nessi kärsii vieläkin hieman raskauskiloista, joten Anu on laittanut misun raw food -linjalle. Nessi on karppaaja henkeen ja vereen. Hiilihydraatit eivät kuulu kissoille. Heikkilän Anttikin olisi ylpeä.

Maijall’ oli karitsa, karitsa, karitsa… Vaan eipä ole enää! (P.S. Kielen silpominen saksilla on muuten äärimmäisen terapeuttista.)

Päivän lounastauko. 140 grammaa tonnikalaa, vapaasti vihanneksia. Anun kohdalla tämä tarkoittaa vähintään kilon pussia porkkanoita ympäri vuoden, vuoden jokaisena päivänä. Hämäränäkö on erinomainen, kämmenet ja jalkapohjat ovat oranssit ja maksa huutaa jälleen tuskissaan A-vitamiinimyrkytystä. Tärkeimpänä plussana on se, että kesällä rusketus tarttuu hyvin, mikä kumoaakin muut lievät sivuvaikutukset.

Säilykepurkki auki, suoraan pellosta siistit, pestyt, kuoritut porkkanatikut sinappidippiin – enjoy. Voisiko ruoan valmistaminen olla enää vaivattomampaa?

Ruokailujen välillä yllättää usein nälkä. Tämä on hälyttävä, luonnoton olotila, joka tulee katkaista välittömästi. Seuraava resepti riittää ainakin hetkeksi pahimman lihaskadon tyrehdyttämiseen. Varaa vähintään puolentoista litran kattila, rahkaa, hedelmiä, ADHD-riskiä kasvattavilla makeutusaineilla kyllästettyä heraproteiinia ja (tosinaiset sokeroitua) kaakaojauhetta. Sekoita. Tätä settiä Anu syö aamu-, aamupäivä-, keskipäivä-, iltapäivä-, alkuilta-, ilta- ja yöpalana. Tai ihan vaan silloin, kun tekee mieli.

Jos haluaa hippeillä, voi käyttää raakakaakaojauhetta. Opiskelija tyytyy pahvinkatkuiseen X-tran makeuttamattomaan, yliprosessoituun kaakaojauheeseen, jonka kaukainen alkumuoto, kaakaopapu, on onnistuttu tuhoamaan antioksidanteiltaan niin hyvin kuin teollisuus vain osaa.
Banaanit ovat herkullisimmillaan silloin, kun ne ovat ehtineet mehustua hikisten treenivaatteiden seassa kassin pohjalla.

Onkin aika siirtyä treenin jälkeiseen ateriaan. Anun bravuurina on pitää huolta vitamiineista, ja siksi hän höyryttää kerralla ison satsin rehuja. Höyrykattilan pohjalle tulee usein hifistellen maa-artisokkaa, palsternakkaa, selleriä, bataattia, lanttua, salottisipulia, kukkakaalia ja parsakaalia. Nämä höyrytetään varovasti kannen alla niin, että ne ovat juuri sopivasti pehmenneet ja imeltyneet. Sekaan kun heittää vielä pussin sulatettuja pakastevihanneksia, lorauksen kylmäpuristettua oliiviöljyä ja raffinoimatonta, harmaata merisuolaa, saadaan aikaan mahtava värien ja makujen ilotulitus, josta Sikke Sumarikin saisi orgasmin.

Kannattaa aloittaa ehkä vähän pienemmistä määristä. Märehtivillä eläimillä on suuri pötsi, joka sulattaa hyvin kasvismassaa. Tosin ihmislajistakin löytyy muutamia poikkeustapauksia, nimimerkki oma ruoansulatus tieteellisenä tutkimuskenttänä.

Pääruoan lisäksi on tietenkin tarjolla proteiinin lähde, tänään lohi. Opiskelijabudjetti estää hankkimasta villilohta ja asettaa tyytymään halpaan (tällä kertaa 6,95 EUR/kg), viljeltyyn, norjalaiseen, antibiooteilla ja hormoneilla pumpattuun kassiloheen. Lohen paistamisessa on erittäin tärkeää välttää yleinen suomalaisten perisynti paistaa kaikki joskus aikoinaan eloperäinen aines (useimmiten tosin jo valmiiksi kuollut eines) 250 uunin lämpöasteessa läpikypsäksi korpuksi. Ei, vaan uuniin tulee kääntää mieto lämpötila (n. 130-150 astetta) ja lohen antaa kypsyä niin, että se on juuri ja juuri läpikuultavan vaalenpunaista, mehukasta ja ennen kaikkea rasvaista. Kannattaa käyttää paistovaiheessa (ja näemmä ruokailunkin ajan) paistopussia.

1,5 kg:n lohifileestä suoraan vaan merisuolan kera lusikoimaan. Kannattaa syödä reunakaistat: ne ovat rasvaisimmat.
Illalla (usein yöllä) ei kannata (ainakaan laihduttajien, eli ei siis koske meitä massankasvattajia) tankata enää ääretöntä määrää hiilihydraatteja, ellei treeni ole ollut vasta myöhään illasta. Kesää kohden vararengas voi tosin pelastaa tilastolliselta hukkumiskuolemalta.
Ahtaassa ahdingossa kasvaneen häkkikanan Onnellisen kanan munia
Karsi turhat valkuaiset pois ja syö keltuaiset. Hyvä keino alentaa kolesterolia.

Näistä meidät on tehty 🙂
Hyvää ruokahalua!