Nuija ja Tosinuija: Muuan tavallinen treenipäivä

KATABOLINEN aamu. ”Hiilarit nollassa, tyhjää pääpollassa” -Minnan aamu alkaa uhkaavasti lähestulkoon tyhjällä Fastin latari-Shock-purnukalla. Anu puolestaan polkee mummot ojaan kiiruhtaessaan tuttuun klo 10.00 treeniin. Rakas Jyväskylän kaupunki, miksi teiden hiekoittaminen on niin hankalaa? Minnan korkkarikävely on huhtikuun kisoissa lastenleikkiä verrattuna Lutakon peilikirkkaisiin kävelykatuihin, joihin painautuneet urat tuovat mukavasti kopsutteluun toiminnallista tasapainotreeniä.

Oli miten oli, nyt itse treeniin. Joku lukija oli kummastellut, onko blogihahmoillamme Pinkki-Minnalla ja Mösänder-Anulla jonkinlaiset roolit. Valitettavasti joudumme toteamaan, että olemme vähintäänkin yhtä reikäpäitä In Real Life. Treeni alkaa siis tänäänkin antianabolisella turinoinnilla, ja kellon viisarit pyörähtävät uhkaavasti näyttämään 10.09. Jari-Koutsin sanoin vähemmän puhetta, enemmän tekoja. Salille siis mars.

Koko ajan tyhjenevän Shockin (joka on kiistatta paras testaamamme treenilaturi)  hankintaa helpottaa uusi yhteistyökumppanimme Jyväskylän Luontaiskeskus Oy,  jonka löydät Torikeskuksesta ja Prismasta
  Kiitos!

Bikiniböönamme suuntaa viikonlopuksi Lontooseen vahakabinettiin maskotiksi, joten tämän viikon yläkropan treenit poikkeavat hieman totutusta. Tehokasta treeniaikaa jää lopulta noin 45 minuuttia ennen sisäpyöräilytunnin alkamista, joten tartumme härkää sarvista ja käymme maastavedon kimppuun. Romanialaisittain. Bikinikisaaja ei tarvitse järkyttävää keskivartalotukkia kapealle uumalleen, joten vyö on ehdoton harjoituksissa. Vaan Minnalle ei mikä tahansa naru lanteille kelpaakaan.

”Tästä vyöstä ei ole kyllä mihinkään. En ymmärrä, miksi tällaisia edes valmistetaan.” (Kaapissa olisi kunnon voimanostajien suosima nahkavyö, mutta tehtävä hakea se yläkerrasta on Ahmonsaarelle liian haastava.)

Muutamien ärräpäiden ja alakerran lipunmyyntipalveluvirkailijoiden (sori Matkahuolto, painoja EI VOI laskea hallitusti) säikyttelyn jälkeen siirrymme ylätaljaan. Anu tekee Pajulahdet ja ottaa muutamat riuskat vedot alkuun. Äläpä huijaa kuitenkaan liikaa heiluttelulla, Pro-Anu.

ÄLÄ heijaa yläropalla. ÄLÄ tee työtä kaikella muulla kuin selällä. ÄLÄ tee kaikkea väärin.

Vaikka salitreeneissä toki tulisikin täysillä keskittyä sarjoihin ja puhtaaseen tekemiseen, kahden naisen ollessa kyseessä ei voi välttyä pieneltä juoruilulta. Treenieuforiassa tulee helposti avauduttua koko ruumiin ja sielun voimin. Olemme löytäneet elämänviisauden: ihminen tarvitsee toista ihmistä. Etenkin Ahmonsaari, kun dieetti taannuttaa ajoittain teinikiukkuilun asteelle. Anun tuttavapiiri tuntee Anun täyserakkona, joka voi viettää vaivatta kuukausia ottamatta mitään kontaktia ulkomaailmaan (mielikuvitushenkilöitä ja muuta ulkoavaruuteen yhteydessä olevaa toimintaa ei lasketa). Tunti Minnan kanssa estää kuitenkin Anun muuttumisen totaalisen sosiaalisesti rajoittuneeksi, vaikka lieviä enteileviä merkkejä on jo havaittavissa. ”Sosiaalinen elämä on kataboliaa.” -Jari ”työntäkää se realismi ********:n” Mentula

Vaan: RUTISTA kyynärpäitä kohti kylkiä ja tunne, kuinka selkäpalat tekevät töitä. RUTISTA huolella. RUTISTA kaulaan asti.

Ai niin, palataanpa itse treeniin. SATSin tilat alkavat uhkaavasti aika ajoin täyttyä, joten joustamme hiukan suunnitelmista ja teemme superina ylätaljassa suorin käsin vetoja.

Kymmenennellä otoksella Anu sai vaivoin pidettyä kädet joten kuten suorassa. Liikkeessä avustavana liikkeenä kunnon pakararutistus, josta ei ole mitään muuta hyötyä kuin Anun pakkomielle rutistaa peppulihoja yhteen 24/7. Pakaralihas – kaikki mitä naisbodari tarvitsee.

Päivän aiheena pyörii katabolia. Anulla on edessään salitreenin jälkeen sisäpyöräilyn ja pumpin ohjaus (maksimipainoilla ja huonolla tekniikalla), jonka jälkeen vielä vähän respaa (josta Anu tosin yritti salamyhkäisesti livistää). Anu on kulinaristi ja haluaisi käydä aina treenin jälkeen syömään pitkän kaavan mukaan ja siitä päiväunille. Vähän vaadittu ja sentään ammattitason urheilija kyseessä. Minna puolestaan saa huhkia hiusten kimpussa ja sovittaa aikatauluihin vielä aamulenkit, koulutukset ja PT-opinnot ja niihin liittyvät harjoitusprojektit. Anu ja Minna suunnittelevat vakavissaan ammattilaisbodarin uraa ja muuttoa Jenkkeihin. Suomessa ei vaan ymmärretä suuren maailman tyyliä ja kaltaisiamme tähtiä.

Perille menee! Anun ”selkälihat” ovat kasvaneet tuntuvasti, varmistaa Minna pinkeillä kynsillään.

Alataljaa ja kulmasoutua superina. Minnan olkapäät erottuvat päivä päivältä selkemmin, ja vedot lähtevät hallitusti.

Pink-Minnan bikinihanskat. Mukavasti lihaa, ettenkö vallan sanoisi.

Anu hikoilee kuin pieni (suuri) sika. Ressukkaa on jälleen vallan kuormitettu liikaa. Vaan onneksi Minna ei anelevista ilmeistä lepsu. Reenin puutetta, sitä se on. Pystysoutua, beibi.

”Tekniikan hiominen on kynäniskojen keksimä termi sille, että saavat tekosyyn naurettaville narukäsipainoilleen.” -Anun Ego

Toinen meistä saa kuningasajatuksen tehdä muutamia pudotussarjoja vipareilla sivuille. Tarkoitus on siirtyä painavemmista käsipainoista kevyempiin, aina kilon painoihin asti. Vaan draaman ainekset alkavat uhkaavasti olla kasassa…

Bodaus on uskontomme: Anu nostaa dramaattisena krusifiksin malliin käsiään suoraan sivuille. Pikku kätöset vapisivat kilon käsipainojen nostelun jälkeen niin, ettei kamera pysynyt enää käsissä.

Minna aiheuttaa jatkuvasti salilla vaaratilanteita levittäessään raajojaan sivuille. Kops, kops, päät tippuvat, kun kädet käyvät tikapuuefektin tavoin.

Hermonrippeitä raastinraudan lailla repivä dieetti aiheuttaa lopulta fyysisen ylisuorituksen kanssa totaalisen hermoromahduksen, ja Minna tuupertuu lattialle. Pienen psykologisen ihmiskokeemme mukaan kukaan ei kuitenkaan noteeraa tilannetta. Julmaa, niin julmaa. Tai sitten jokainen on jo tottunut Drama Queen -Ahmonsaaren kohtauksiin.

”Onko siellä 112, täällä on maahan pökertynyt bodari. Ei, ei käytä mitään aineita. Tiettävästi. Ei, ei ole riehunut tai rikkonut paikkoja. Pahasti. Ai että jätetään tokenemaan? No ei kai siinä…”
minna

5 vastausta artikkeliin “Nuija ja Tosinuija: Muuan tavallinen treenipäivä”

  1. Moikka ja kiitos kommentista! Lukaisin sun blogia ja sullekin taitaa olla pelottavan tuttuja Teron jumpat 😀 Motivoivia ja välillä kipurajoja kutkuttavia treenejä toivottelee Minna ja Anu 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta