Viimeinen viikko lihaisaa elämää jäljellä

Minna pakertaa viikonlopun PT-opintojen parissa ja koettaa selvittää tentit kunnialla läpi. Jotta jonkinlaista täytepostausta saataisiin aikaiseksi, täytyy repiä makkarasta tikusta asiaa ja päivittää Anun, siis minun, massakauden viimeisiä lihaisia ”kunto”kuvia parin viikon takaa.

Dieetin alkamisajaksi oli alunperin suunniteltu 26.3., mutta Mentulan vuosien varrella hioutunut dieettisilmä antoi armonaikaa: dieetti alkaa vasta maanantaiaamuna 2.4. Ennustan silloin maailmanlopun alkavan.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen syönyt off-kaudella reilusti yli massakauden ruokaohjelman. Liikun lähes päivittäin ryhmäliikuntatunneilla ohjaajana ja hyötyliikuntaa tulee reilu 10 km pyörällä painavien kassien kanssa, jolloin kulutus on korkeampi verrattuna tilanteeseen, jossa tekisin ainoastaan ohjelmaani merkityt neljä salitreeniä. Välillä olen joutunut miettimään, onko salitreenini plusmiinusnollaa, koska missään päivässä satunnaisissa päivissä ei ole ollut mitään järkeä. Yhteen päivään on saattanut mahtua joskus jopa kaksi pyöräilytuntia, kaksi pumppituntia ja vielä oma salitreeni. On selvää, että syömisestä tulee huolehtia vähintäänkin hyvin, jottei päivä menisi pahasti miinuskaloreille. Pähkinät ovat olleet kätevä lisäenergian lähde, tosin niistä saa pääasiassa rasvaa.

Erityisesti jaksamisen tueksi olen siis saanut luvan syödä melko vapaasti hiilihydraatteja. Olen mättänyt sapuskaa puhtaasti: hiilihydraatteja on tullut yli Jarin alkuperäisen ruokaohjelman määrien lähinnä hedelmien ja tärkkelyspitoisten juuresten muodossa. Lisäksi olen ottanut usein ohjausten välissä proteiinidrinkkejä ja hedelmiä. Kaloreista en osaa sanoa mitään, mutta bodysafkaa uppoaa viikossa valtava määrä: kananmunan valkuaisia, pakasteseitiä (opiskelijakukkarolle edullisin, joskin seitin ja kukkakaalin muodostama fuusiohöyry kämpässä on lievästi ilmaistuna infernaalinen), rasvatonta raejuustoa ja maitorahkaa, parsakaalia, bataattia, kukkakaalia, porkkanaa, ananasta, banaania, omenoita ja kaurahiutaleita. Kierrän Lidlissä tarjousten perässä, mutta haluaisin muistuttaa kaikille opiskelijabudjetilla eläville – harrastus nielee rahaa nimenomaan ruokaan. Vaan enpä minä koneeseeni mitään höttöä tankkaakaan.

Paino on pyörinyt huiman 162 senttimetrin varressa 65 kilogrammassa (painoindeksitaulukon mukaan uhkaa lievä ylipaino). Dieetillä painoa tullaan siis maltillisesti tiputtamaan, ja vihoviimeisten viimeistelyjen jälkeen tyttö pienenee todennäköisesti puolella. Kinkun hitaasta, tuskallisesta sulatusprojektista tulen raportoimaan kevään, kesän ja syksyn mittaan. Hyvästi, kulinaristinen elämä.

Ai niin, poseerausta pitää opetella lisää. Paljon.

Edestä tukki ampiaisvyötärö.

Sivulta härski pötsin sisäänveto upea siluetti.

Takaa päärynä täydellinen puolipallo.
minna

3 vastausta artikkeliin “Viimeinen viikko lihaisaa elämää jäljellä”

  1. Hei, äläpäs dissaa omaa ”ruhoasi”, sulla on ainakin minun mielestä jo nyt todella upea kroppa ja hyvin löytyy muskelia! Kiristelet vaan itses huolella kisakuntoon niin kaunista tulee 🙂

  2. Moikka! Lämmin kiitos kommentista! 🙂 Tosiaan tarkoitukseni ei ole kerjäämällä kerjätä ”ääk, olen ruma, läski, kauhee” -valituksella huomiota 😀 Minnan kanssa yleensä puoliksi vakavissaan ja puoliksi leikillään vitsailemmmekin pehmytkudoksistamme. Vaikka treeniä on tahkottava ja lihasta hankittava pää nöyränä, on kuitenkin kiva kuulla, että kondis ei ole ihan pohjalukemissa. Kiristelyt lupaan tehdä mahdollisimman hyvin.

    Kehitys loppuu tyytyväisyyteen, joku viisas tainnut sanoa 😉

    -Anu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta