Maanantain markkinat – Pudotuksia etureisille

Maanantaina mammat meni jalkaprässii vääntämään… Viikon alkajaisiksi kruunaamme kesäillan perinteeksi muodostuneella etureisitreenillä. Tänään on vuorossa pudotussarjojen pudotussarjat, sillä melkein joka liikkeessä on tarkoitus tehdä nelisen sarjaa kolmella pudotuksella, 10-12 toistoa per sarja. Alkuun kuitenkin pukkarissa pikaiset poset.

Ohukainen ja paksukainen valmiina illan treeniin. Kumpi on kumpi? Tässä lajissa osat vaihtelevat sen mukaan, kenellä on milloinkin dieetti päällä.

Starttaamme reiden ojennuksella. Karmivat mielikuvat Giant-Teron jalkajumpista hiipivät syvältä lihasmuistista. Huolellisia supistuksia nimenomaan etureisillä. Nilkat rentoina, ylhäällä kunnon rutistus, hallitusti alas. Anu sulkee silmänsä. Keskittyminen vain ja ainoastaan toistoon. Kädet puristavat kahvoja. Kämmenet alkavat hikoilla. Reidet tärisevät. Hengitys kiihtyy. Nyt treenataan.

Dieetti-Anu oli nukkunut päivällä ennen treenejä yhteensä viiden tunnin päiväunet. Rankkaa bodyelämää.

Minna on pitkästä aikaa iltatreeneissä pitkän työpäivän jälkeen. Sisupussi oikein pyytää laittamaan prässiin kunnon painot. Edessä on piiiiiiitkä pudotussarja. Kymmenen toistoa, kiekko pois, kymmenen toistoa, kiekko pois… Pudotuksia mahtuu ainakin kahdeksan kipaletta, ja toistot pyörivät yhteensä lähestulkoon sadassa. Hapotuksen määrä lienee jo kropassa toksinen.

Minna ei karju, ei huuda, ei valita, mutta tiukka ilme kertoo keskittymisestä. Jätetään vaikerointi amatööreille ja tehdään valittamatta se, mikä pitää. Ei yhtään sen alle.

Ilta-aikoihin salilla touhu meinaa mennä välillä hitusen kataboliseksi. Laitteet ovat varattuja, suunnitelmista joutuu luistamaan ja varioimaan vaihtoehtoja. Onneksi ammattilaisilla ei mene sormi suuhun. Päätämme testata vaaka-jalkaprässiä pudotuksilla. Liiketuntuma on hieman erilainen. Edelleen etureiskat saavat kunnolla kyytiä, kun liikkeen annetaan mennä niin alas kuin mahdollista. Ja koska kyseessä on kaltaisemme voimaduo, liikehän menee Anna Välimäkeä lainataksemme ass to grass.

Viäntää, viäntää.

Minna seuraa perässä. Dieetin jälkeen treenitehot eivät ole ainakaan laskeneet, melkeinpä päinvastoin. Reidet ovat saaneet ensimmäisiin kilpailukuviin verrattuna rutkasti lisää pyöreyttä. Raitapaitaan pukeutunut mimmi rutistaa huolella kolmisen sarjaa pudotuksilla. Muista tässäkin liikkeessä painaa kantapäillä tiukasti koko liikkeen ajan vasten jalkatukea, jotta saat aktivoitua pakarat. Gluteus maximus – kaikki mitä ihmisanatomiasta tulee tietää.

Voimaa kuin pienessä kylässä. Näillä tiiviillä reisilihoilla luonnonkaunis pikku-Anu ponnistaa vaikka maailman ääriin. Sisua ei tästä neidistä puutu!

Loppuun vielä herkistellään smithissä etureisiä painottaen kolme kovaa sarjaa ilman pudotuksia. Kapea, noin lantion levyinen haara-asento ja jälleen kyykky niin alas pohjaan, kuin liikkuvuus ja polvet antavat periksi. Painoja ei kannata ladata niin paljon, että liikepuhtaus kärsii eikä suorituksesta saa tehtyä hallittua. Bodauksessa kohdelihaksen hermottaminen on erityisen tärkeää. Olemme huomanneet selkeimpänä kehittymisenä, kuinka olemme oppineet kohdistamaan rasituksen ja hermotuksen halutulle kohdelihakselle. Painoilla ei ole mitään merkitystä, tuntumaan keskittyminen on, vaikkakin kliseistä, ensiarvoisen tärkeää. Jari Bull Mentula kertoo esimerkiksi saavansa selän pumppiin ilman mitään painoja ainoastaan jännittämällä selkälihaksiaan. Mietipä sitä.

Pakaroita ei ole syytä unohtaa tämänkään illan treenistä, vaikka kohtuus toki kaikessa. Sorrumme kuitenkin askelnousuihin penkille ilman mitään painoja. Reidet ovat jo melkoisen väsyneet, mutta Minna sinnittelee vielä näytellen hymy huulilla melkein viimeiset tiukat sarjat. Oikeasti ei hymyilytä.

Tällä sarjalla kehitys on taattu. Huomaa Anun tavaramerkki: eriparisukat.

SATSilla muutama laite näyttää olleen maanantain kunniaksi varsinainen maanantaikappale: vaaka-hack ja pohjelaite ovat molemmat jumittuneet eivätkä liiku milliäkään. Kekseliäinä naisina nappaamme steppilaudan ja käymme smith-tangon alle. Pudotuksia loppuun vielä pohkeille. Tietävätkö arvon lukijat, miksi hapotus pohkeissa tuntuu niin ilkeältä? Kuin tennispallo hiertäisi joka toistolla vasten lihaskalvoja. Oli miten oli, kivun spekuloimisen sijaan on syytä miettiä jotain muuta. Kuten huolellista liikerataa ja täydellistä supistusta yläasennossa.

Hack ei toimi, ja aina herttaisen ja kiltin Dieetti-Anun todellinen luonne alkaa paljastua…

Kysytäänpä Minnalta, kuinka treeni kulki. Vastaus tulee vaikerrellen. No, annetaan liikekielen puhua puolestaan. Tehokasta treeniviikkoa kaikille, kesäkuussa salille on hyvä mennä ”viilentymään”, jos kelit käyvät terassilla liian tukaliksi.

Janoinen aavikolla? Baari-illan jatkoilla portaissa? Ei, vaan bodari reisirutistuksen jälkeen.
minna

13 vastausta artikkeliin “Maanantain markkinat – Pudotuksia etureisille”

  1. Hei! Löysin bloginne vähän aikaa sitten ja tää on aivan mahtava 😀 antaa kyllä potkuja omiinkin treeneihin, kiitoksia tästä!

  2. Anonyymi: Potku täältä takaisin! 😀 Mikään ei ole mukavampaa kuulla, kuin että innostusta omiin salitreeneihin löytyy. Ihmettelemme tosin, ettemme ole blogillamme tappaneet intoa… 😀

    Anonyymi: Olemme huomanneet monien treeniblogien kärsivän, no, sanotaanko, hieman liiallisesta totisuudesta. Ja toisaalta emme oikeasti tiedä niin paljon kehonrakennuksen saloista, että pystyisimme pitämään uskottavaa, informatiivista blogia 😀 Siksi siis tällainen hieman kevyempi linja. Mutta kiva kuulla, jos joku tykkää!

    Anonyymi: Siellä taetaa olla toenennii savolaenen reenari. Kiitos, lupaamme jatkaa, lukuisista lopettamisanomuksista huolimatta, hähä! 😀

  3. Teiltä kyllä saa sitä motivaatiota!! Kiitos:) Välillä näen teitä myös livenäkin treenailemassa, hurjia mimmejä olette (käyn siis samalla Satsilla). Itselläni tavoitteena viimeistään vuoden päästä se ”täydellinen” fitnessmallikunto. Työtä lihasten eteen saakin tehdä, puhista ja pihistä:D Treeni-iloa kaikille!!

  4. Heidi: Vau, meinaatko kisata fitnessmallikisassa? Totta, ei ne muskelit ihan yhdessä yössä kasva. Mutta toisaalta treeni palkitsee muutenkin pirteänä olotilana, ja tavoitteet tekevät hommasta mielekästä. Treeni-intoa sullekin kohti ensi vuotta! 🙂

  5. Heei Anu ja Minna! Anu ensinnäkin kiitos ja kumarrus imartelevasta kommentistasi, mutta ei ne olkapäät ny vielä mahtavat sentään ole 😀 Mahtavaan on matkaa, mut hei, ollaan samassa veneessä eikö?

    Oon lukenu teidän blogia jo pidemmän aikaa, ja nauranut itseni ihan kipeeksi. Kiitos siitä, ja tsemppii Anu dietille, selkä ainakin näyttää super hyvältä vaikka treenitoppi olikin päällä, hyvin on levinnyt! 🙂

    Seuraan innolla sun matkaa syksyn kisoihin, ja Minnalle tsempit tuleviin haasteisiin kans! Pidetään pimut lippu korkialla, ja huumori mukana niin ei käy arki raskaaksi.

    Hyvä muijat ja keep up the good work!:)

    -Mari

  6. Mariliisa: Sepä se. Matka on ehkä sitä kaikkein parasta. On motivoivaa seurata omaa kehittymistä ja oppia paremmaksi kaikilla osa-alueilla. Kliseistä mutta totta, se henkinen kanttikin joutuu melkoiselle koetukselle.

    Lukaisin tarkemmin sunkin urheiluhistoriaa. Taidat olla melkoisen päättäväinen ja sisukas nainen, et ainakaan sitä helpointa tietä ole valinnut 😉 Muutenkin lajia kannattaa pohtia hetki ennen kuin aloittaa ja miettiä, onko se oma juttu. Kuulostaa, että olet tosiaan oikeassa paikassa!

    Kaikilla on varmasti ne omat vahvuutensa fysiikassa. Anulla on kädet kyllä sellaiset riisitikut, ettei voi kun ihastella muiden tykkihanskoja 😀

    Pidetään liput korkealla, huumoria unohtamatta, ettei touhu käy vallan totiseksi! Toivottavasti nähdään tulevaisuudessa tapahtumissakin 🙂

    Nuuna: Kuulostaa varsin terveelliseltä koukuttumiselta, varsinkin, jos se toivon mukaan johtaa liikuntakoukkuun! 🙂

  7. Haaveenahan se fitnessmallikisa olisi;D Eli treeniä treenin perään, mutta positiivisin mielin. Mikäs sen positiivisempaa, kuin huomata pientä kehittymistä (aamuisin pelin edessä pullistellessa)! Todellisen supertreenin aloitin vasta tammikuussa, sitä ennen takana lähinnä juoksuharrastusta ja puolimaratooneja. Vielä olisi siis ”matkaa”, mutta onneksi myös aikaa ja päättäväisyyttä.

  8. Heidi: Hehee, pullistella pitääkin! Vuosi on kuitenkin hyvin aikaa treenata, ja alussa lihas ottaakin uutta ärsykettä hyvin vastaan. Toivottavasti sua nähdään ensi vuonna fitnessmallikisoissa 😉 Ainakin oikeaa asennetta löytyy!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta