Olympiahumua Äänekoskella

Fitnesskilpailjat, hoi. Kannattaa noteerata uusi lihasten pumppijumppa, jota tullaan toteuttamaan fitnesskilpailujen takahuoneessa. Öljytyissä ja ruskeissa kropissa korkkarit jalassa paini toimii koko kropan monipuolisena pumppaavana harjoituksena (ja pahimpien kisavastustajien eliminoimisena) –  kisamenestys on taattu.

Heinäkuu ja ”helteet”. Niinpä. Blogimme oli hiljentynyt parhaiden kesäsäiden aikaan luvattoman pitkään hiljaiseksi, mutta suuntaan tuli heti muutos, kun urheilukaupunki (ja KeiteleJazz-tapahtuman pääkallopaikka) Äänekoski tarjosi tosifitnessurheilijalle totistakin totisempaa vääntöä – ja kelpo postausmateriaalia, siis.

Parin päivän Iänekosken urheiluleiriin kuului Suomen olympiajoukkuettakin kattavampi leirintäpaikka täyshoidolla, ruokaa kellon ympäri, saunomismahdollisuudet, puhtaat lakanat ja sänky, ilmainen kuljetus harjoituspaikoille tila-autolla, musiikkishow iltaisin (KeiteleJazz) ja lukuisia tietopaketteja koripallon taktisista kuvioista kansainvälisiin painonnostolavoihin.

Ensimmäisenä leiripäivänä vedettiin tuttuun tapaan parin tunnin painonnostotreenit. Ylöstyöntöä niskan takaa paikaltaan, sitten saksaten ja ylöstyöntöä edestä saksaten. Tempausvetoa ponnistaen ja perään tempaus pään päälle. Loppuun yhden käden kulmasoutua ja ylätaljaa (fitnesstä, tottakai). Illalla saunat ja syömingit, joiden jälkeen leiriläinen kupsahtikin jo sänkyyn. Siis lihasuupumuksesta johtuen, selvennöksenä.

Seuraavana päivänä leirielämään kuuluvien aikaerojen ja muiden jet lagista johtuvien oireiden vuoksi herääminen oli hieman normaalia kankeampaa. Aamumyslit napaan, ”pari” santsausta päälle, muutama banaani poskeen ja ei muuta kuin harjoittelemaan. Päivän ensimmäisenä harjoituksena toimi fitnessurheilijalle tuttuakin tutumpi laji, olkapäiden säikeistämiseen ja pakaralihasten pyöristämiseen oiva koripallo. (Siis se, jossa juostaan suorakaiteen muotoisessa tilassa, yleensä sisällä liikuntasalissa, kovalla mutta joustavalla parketilla palloa käsillä pompottaen tai mieluummin nopeasti käsillä syöttäen, ja pallo kädessä ei mielellään kannata liikkua muuten kuin tukijalan varassa, ja päädyssä on kaksi koria ylhäällä, ja koreissa ei ole pohjaa, ja kentällä ei ole maalivahtia, ja pallo on tarkoitus heittää koriin, mikä tarkoittaa pistettä korin tehneelle joukkueelle, ja pallo on kova, joten kannattaa olla varovainen.)

Parempaa, asiantuntevampaa ja taiturimaisempaa pallonkäsittelijää, pelintekijää ja joukkueen sielua, päivän valmentajaa, Mari Paanasta, tuskin olisi voinut ollakaan. Äänekosken Huimassa pitkän uran tehnyt koripalloilija on sittemmin siirtynyt painonnostoon, josta onkin heti lohjennut jo SM-voittoja. Raakaa työtä pelkäämättömän Marin asenteessa kaikki on kohdallaan: keskittyminen suoritukseen on vuosien myötä tiiviin aikataulun, urheilun, työn, opiskelun ja perheen, ehdoilla hioutunut huippuunsa, eikä mitään jätetä puolitiehen. Asenne, josta jokaisen soisi ottavan oppia. Eikä muuten fysiikassakaan valittamista. Räjähtävät työnnöt ja nopeat tempaukset lähtevät sellaisilla lihaksilla, että niiden takomiseen lienee kulutettu harjoitustunti jos toinenkin. Edelleenkin motivaatiota ja kehittymisen nälkää riittää. Urheilu on tauti, josta ei parane.

Reenikamppeet tomerasti heti pukkarissa jalkaan, turhia ei jäädä vitkastelemaan.

Kommenttiboksiin saa jakaa koulun aikaisia kultaisia liikuntamuistoja. Muistaako joku, kun opettaja heitti pallon ja lähti itse ”seuraamaan viereisen salin oppilaiden sulispeliä”, pallopeliä pelattiin vähän sinne päin, parhaat syöttelivät toisilleen, puolet norkoilivat vaihtopenkeillä ja kun joko kukaan ei halunnut maalille tai sitten siellä oli aina yksi ja sama tukkimassa maaliaukkoa? Eläköön koululiikunta!

Nooh, kyllähän koulun liikunnanopetus on pääosin ollut varsin mukavaa ja kehittävää (pakolliset hiihtolenkit ja omatoimiset oikomiset kaksoistunneilta pusikoiden kautta suoraan kotiin heti 15 minuutin jälkeen tunnin alusta voinee jättää laskuista). Äänekosken salissa koettiin kuitenkin suoranaisia onnistumisen elämyksiä, kun pian esikoulun aloittava Iita näytti jo heti ihkaensimmäisissä heittoharjoituksissa ilmiömäisiä heittoja ja donkkauksia koriin. Liikunnasta saatavat pienetkin positiiviset kokemukset vahvistavat motivaatiota ja tekevät liikunnasta mielekästä. Pilko tavoitteesi pieniksi palasiksi. Kenenkään ei tarvitse heti vuoden harjoittelun jälkeen olla valmis NBA-pelaaja tai IFBB pro, mutta jo hiotusta kuviosta tehty kori tai viidellä kilolla kasvanut kyykkyennätys vievät uskoa eteenpäin ja saavat asettamaan yhä korkeampia tavoitteita. Mieti itsellesi sekä muutama lähitavoite että pitempi, haaveellisempi, pitkän ajan tavoite. Kaukana siintävä tavoite motivoi huonompinakin päivinä, usko pois.

Mari seuraa tarkkaavaisesti Iitan heittoa. Selvää NBA-ainesta.

Vaan kuinkas fitnessammattilaisemme, painonnostajamme, jopa tuleva liikunnanopettajamme, joka voi tulla tulevaisuudessa jakamaan oppia juuri sinun lapsellesi ja vastaamaan liikuntaan myönteisesti suhtautuvan asenteen opettamisesta, pärjäsi koripalloverkon alla? Hyvin huonosti.

Pallon käsittelyharjoitukset laittoivat heti alkuun pienen pään solmuun. Koetapa kotona pyörittää palloa mahdollisimman hallitusti ja nopeaan pääsi ympäri. Fitnessolkapäät paukkuivat ja rutisivat, ja silmissä vilisi oranssi täplä. Seuraavaksi pallon pyöritys vartalon ympäri. Kun sekin ”onnistuu”, polvien ympäri. Tässä vaiheessa reidet huutavat jo hoosiannaa, alaselkä paukkuu ja liikkuvuus on kangistunut Kanki-Kaikkosen kanssa samoille kalkkiviivoille. Vaihda jatkaen pyörittäen kahdeksikkoa jalkojen ympäri lattiaa pitkin leveässä haarassa, molempiin suuntiin. Kahdeksikko alkaa tässä vaiheessa tehdä luvattoman suuria koukeroita. Välineenkäsittely jatkuu vielä askelluksella ja välistä pallo pompauttaen kerran jalkojen alta toiselle puolelle muodostaen V-liikerataa. Jos ei riitä, pompauta pallo kerran selän takaa eteen ja vastaanota edestä samalla kädellä kuin pompautit.

Heittäähän osaa jokainen, eikö? Huulenheitto tiedetään savolaisten kansallislajina, mutta tässä tapauksessa heitoilla haettiin jotain muuta. Pallo kevyesti sormenpäille hieman pään yläpuolle, toinen käsi tukemaan kevyesti takaa, kyynärpää eteen ylös, suoraan sinne, mihin heitto on lähdössä (älä siis anna kyynärpääsi lipsahtaa osoittamaan sivulle) ja joustava koukistus polvista. Voima heittoon lähtee jaloista ja heitto silloin, kun mahdollisen ponnistuksen jälkeen jalat ovat ilmassa. Suuntaa pallon liikerata korin takalevyneliön ylänurkkaan riippuen siitä, kummalta puolelta heität (oikealta oikeaan ylänurkkaan ja vasemmalta vasempaan). Käsi suoristuu, ja ranne ojentuu lopuksi.

Vastustajat pyörittelevät vielä päätään toisella kenttäpuoliskolla, kun suvereeni ammattilainen nautiskelee kikkaillen korin alla. Oman joukkueen korin alla.

Käydäänpäs loppuun vielä lay up -heitto. Kuljetus, viimeisellä askeleella (esim. vasen) ennen pallon ottoa käsiin vielä pompautus, kaksi askelta pallo kädessä, esim. oikea-vasen, ja vasemmalta jalalta lähtee jo ponnistus ja heitto. Donkkaus koriin, avot!

Hetkellinen hairahtaminen ja pieni herpaantuminen pelin lukemisesta. Nopea juoksu toiseen vastustajan päähän, lay up -askeleet, ulvontaa katsomosta, lataus…

….ja dojong – metrin pomppu ilmaan, hiottu heitto, pomminvarma kori ja ratkaiseva piste viimeisillä sekunneilla.

Koripallo vaatii välillä kontaktinottoa, joten massalla pärjää tässäkin lajissa. Pientä massanhallintaa lähdettiin kuitenkin hakeamaan vielä painimatolta. Alkujumppa litisti pahimmat nesteet kiertämästä pois. Kevyet etu- ja takaperin voltit alkuun, kuperkeikkoja, puolivoltteja ja nopeita juoksuja vaihtaen suuntaa. Kaveri selkään, juoksua painimaton päästä päähän toista kuljettaen, kottikärryjä, toinen vetää, toinen työntää -pariharjoituksia, siltoja ja sillan alta menoja parin kanssa… Fitnesspro ehti jo hetken kaivata takaolkapääkonetta. Vaan tämä oli vasta alkusoittoa.

Tukeva ote kaverista. Aikaa ei ole paljon, mutta jo heti ensisekunneista ei voi antaa hetkeksikään otteen herpaantua.

Painissa ei kontaktin otolta voi välttyä, ja vaikka kuinka koetti väistellä, parempi oli vaan rehdisti käydä painimaan. Kättely alkuun, rehti peli ja ei kuin möyhimään. Jalat tiukasti matolla, koko ajan kaverin liikkeiden ja suunnan tarkkaa lukua, ja kun otollinen paikka aukenee ja vastustaja hetkeksi herpaantuu…

…KIINNI! (Huom. Tilanteessa ei ole minkäänlaista lavastusta. Minkäänlaista.)

Nopea ote olkavarresta, vastustaja kiemurtelee jo otteessa.

Sama toisesta suunnasta. Ei enää mitään mahdollisuuksia pyristellä vastaan.

Hallittu heitto ja vastustaja on selällään. Muista turvallisuus, harjoittele samankokoisen kaverin kanssa ja sovi liikkeestä etukäteen.

Kyseessä siis käsivarsiheitto, jossa vastustajaan päin kierretään selkä, napataan kädestä ja pyöräytetään olkapään kautta selälleen lattiaan.

Tukka takaisin paikoilleen, ja fitnesshommat jatkukoot.

Suurensuuri kiitos siis Äänekosken leiriorganisaatiolle sekä majoituksen, muonituksen, peseytymisen, pyykkäämiseen, kuljettamisen että itse treenien toteuttamisen puolesta! Fitnesskomitea kiittää ja lupaa ottaa repertuaariinsa ennakkoluulotta makupaloja myös muistakin hienoista ruumiinkulttuuria kehittävistä lajeista.

Ainon treeniveisu

Rauta repivi ilmahan, pontta ponnistukseen saapi,

känsittyen kämmenille, rupisille rakkuloille, laiskuuden mäkehen raapi.