Urheiluhumua Rönnin tanssilavoilla

Lavan reunalla kävi kuhina, kun fitnesslikat asettuivat odottamaan innokkaita tanssittajia.

Tempauksen ja työnnön SM-kilpailut 1.7.2012, Tampereen Pyrinnön painonnostojaoston 50-vuotisjuhlakilpailut ja samalla Suomen Cupin osakilpailu. Mitä ihmettä tekee wannabe-fitnessbeibe matkassa? No ottamassa oppia tosiurheilijoilta, tietenkin.

Kilpailupaikka huokuu aitoa vanhaa kunnon lavatanssimeininkiä. Oriveden seudun itikat purevat ärhäkkäinä tiukkalihaisia nostajia. Offin pisteliäs partavesituoksu leijuu lavan ympärillä. Kilpailijat lämmittelevät, tempaavat, työntävät, karjuvat ja läiskivät itseään hereille. Työnnössä ja tempauksessa kisaavat sekä 20-vuotiaiden naiset ja miehet sekä yleisen sarjat naiset ja miehet. Äänekosken Huimaa edustamassa on lupaava nuori nainen, Eve. Hän lupaa pitää raudanlujat kisahermonsa kurissa suoritusten ajan.

Idyllinen tanssilava diskovaloineen saa painonnostokorokkeen, pubitunnelma muuttuu hetkessä kisa-areenaksi.

Reipas urheilumieli valtaa hellesunnuntaista leppoisalla mielellä olevan väen. Porukka liukuu yläkertaan pubin ja terassin puolelta urheilujuomien tankkauksesta. 20-vuotiaiden naisten sarja aloittaa tempauksella. Eve astelee valmentajan tsemppauksesta painonnostokorokkeen eteen, vetää syvään henkeä, tiukka ote tangosta, happea keuhkoihin – ja hoplaa, raudat sujahtavat silmänräpäyksessä suorille käsille pään yläpuolelle. ”Alas!” kuuluu tuomaristosta. Suoritus on varma ja hiottu, eikä tahdo uskoa, että nuori kilpailijanainen vetää suuremmilla painoilla kisasuorituksen kuin mitä parina viimeisenä harjoituskuukautena. Even kilpailuhermoista voi jokainen ottaa oppia, tämä nainen tietää, mitä tekee ja uskoo itseensä. Painonnostossa psyykkinen kantti korostuukin paljon, kun yrityksiä nostoihin on rajallinen määrä. Eve voittaa yhteistuloksissa nuorten SM-voiton. Sunnuntaipäivä legendaarisella Rönnin lavalla saa arvoisensa päätöksen.

Even ehdoton vahvuus on paitsi hyvä tekniikka myös erinomaiset hermot. Mimmi ei pelkää isoja rautoja, vaan tarttuu tomerasti tankoon.

Vaan eipä perinteikkäässä urheilutapahtumassa voi välttyä todellisilta huippu-urheilijoiden tapaamisilta. Kannustusjoukoista bongaamme Kulta-Kallen eli Kaarlo Kangasniemen, joka on ihkaensimmäinen Suomen olympiamitalisti painonnostossa. Méxicon olympialaisissa vuonna 1968 napattu kulta alle 90 kilon luokassa tuloksella 517,5 kg on kova, todella kova. Hyväntuulinen mies näyttää edelleen vertailukelpoiselta kehen hyvänsä kehonrakentajaan verrattuna. Urheilu on sairaus, josta ei näytä paranevan koskaan. Hyvä, Kalle – mm. moninkertainen (16 ME:tä) maailmanennätys-, kaksinkertainen maailmanmestari- ja vuonna 2011 napannut urheilun Hall of Fame -tittelimies!

Kangasniemi toi Meksikon olympialaisista ainoana suomalaisena kultamitalin vuonna 1968. Ilman häntä Suomen maine olisi saanut kokea melkoisen kolauksen.

Painonnoston kulta-aikana samaan aikaan Kangasniemen kanssa kilpaillut Jaakko Kailajärvi on ensimmäinen maailmanennätyksen tehnyt suomalainen. Urheilumies siis hänkin henkeen ja vereen. Pohjoismaiden -, Suomen mestaruuksia ja Suomen ennätyksiä rohmunnut painonnostaja on toiminut Suomen Painonnostoliiton päävalmentajana sekä johtokunnan jäsenenä. Kailajärven panostus suomalaiseen painonnostoon näkyy edelleen Tampereen Pyrinnön vireänä toimintana. Euroopan mestari, MM-hopeamitalisti ja olympialaisten viidenneksi sijoittunut urheilija on temmannut Rönnin lavalla vuonna 1962 sarjassa alle 82,5 kg tempauksessa 143,5 kg tehden samalla ME:n. Teepä itse perässä. Jos haluat tutustua tarkemmin 1900-luvun suomalaisten (mies)painonnostajien saavutuksiin, klikkaa osoitteeseen http://www.chidlovski.net/liftup/ ja sieltä all time best, top lifters ja hausta country Finland.

”Urheiluhan on paras mittari siihen, että jos sä maalaat tauluja, sä voit olla itse tyytyväinen, mutta kukaan muu ei ole. Tää (painonnosto) on ollu homma, mistä on ollu moni muukin tyytyväinen, että nyt sai se äijä ton verran nostettua.” Jaakko Kailajärvi, haastattelu http://www.youtube.com/watch?v=qvOrk5h0Q6I&feature=player_embedded#!

Naisille painonnosto hyväksyttiin olympialajiksi vasta Sydneyn olympialaisissa vuonna 2000, jolloin Karoliina Lundahl oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Suomea olympialaisissa edustanut painonnostajanainen. Naisten EM- ja MM-kilpailuja on kuitenkin järjestetty jo aiemmin, joissa Lundahl on napannut MM-voittoja vuosilta 1994, 1996 ja Lahdessa 1998 sekä Euroopan mestaruuksia 1991, 1992 ja 1994. Hänen meriittilistansa kattaa aina painonnostouran viimeiseen kilpailuvuoteen 2003 asti 15 yhteistuloksen SM-kultaa, 31 arvokisamitalia, maailmanennätyksen ja kahdeksan Euroopan ennätystä. Menestyneen Lundahlin tuloksista voit lukea lisää: http://www.oulunpyrinto.fi/painonnosto/menestys.php

Jos mahdollista, vieraile kesällä seurojen järjestämissä urheilutapahtumissa! Omaan treeniinkin saa vinkkejä ja ideoita, vaikkei laji olisikaan juuri se oma. Liikunta yhdistää yli lajirajojen, painonnostokisoissa nähtiin sunnuntaina Rönnin lavallakin voimanostajia. Urheilumielistä heinäkuuta kaikille!

minna

6 vastausta artikkeliin “Urheiluhumua Rönnin tanssilavoilla”

  1. Liekkö seuraavat kisat missä mimmit on itse osallisen liittyy jotenkin painonnostoon??

    Voitte perustaa Satsille jonkun painonnostoseuran ja saatte opettaa minut tempasemaan tjs.

  2. Taikamaha: Ken tietää, ken tietää… Painonnostossa kisaväriksi riittäisi ainakin oma hipiä ja mitä rumempi poseeraus tankoa nostaessa, sitä enemmän säikyttäisi muita kilpailijoita 😀 SATSille pitää tehdä oma painonnostojaosto, varata nostopaikaksi selkeästi oma alue pois turhien hilavitkuttimien tieltä ja tuoda jättiläismäinen magnesium-möhkäle viereen. ”Muutama” tekniikkatärppi pitää vielä hioa, mutta emmeköhän pian uskalla jo antaa opetusta =)

  3. Eve: Onnea vielä paljon SM-voitosta, Eve! Kesäksi sekä Minna että minä toivotamme huippuhyviä treenejä ja menestystä tuleviin kilpailuihin! Kiitos, ansaittu voitto saakin lämmittää mieltä. 🙂

  4. Huhhuh! Tollasia mimmejä (ja tietty myös miehiä) ei voi muuta kuin arvostaa! Alkaa omat vipunosto-kitkuttelut tuntua ihan leikiltä kun tuollaseen vertaa! Varokaa vaan, kohta innostutte niin, että vaihtuu laji 😉 No ei.

    Terkuin Linda V

  5. Linda: Todellakin, ilmaan nousi sellaisia rautoja tuosta vaan, että kyllä monttu oli auki. Toki taustalla on pitkä harjoittelu, ja liikkeet vaativat hyvää tekniikkaa, räjähtävyyttä ja nopeutta pelkän voiman lisäksi. Ei ne vipunostot nyt aivan turhia ole, mutta esimerkiksi painonnostoharjoitteet soveltuvat hyvin yleisurheiljoillekin rinnakkaisharjoitteina, miksei siis fitnesslajeissakin. Tempausten ja työntöjen luulisi olevan myös varsin cross fit -henkisiä! Eipä vaan tiedäkään, vaikka laji vaihtuisi 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta