Sanoista tekoihin

Jätetään kerrankin turhat selittelyt ja aletaan hommiin. Mitä pitää parantaa ensi kevääseen? Selkään lisää sekä leveyttä että paksuutta ja olkapäihin rutkasti lisää punaista pihviä. Laardia saakin sulattaa talven hyisissä pakkasissa urakalla, mutta senhän läskeilystä saa palkaksi. Ympäri vuoden kannattaisikin pysyä melko siistissä kunnossa, jolloin kroppakin kiristyy mukavasti kisoihin mennessä eikä muutenkaan keho joudu aivan nälkäkuurin aiheuttamaan jumitusshokkitilaan.

Tänään on luvattu lepopäivä. Ensi viikosta alkaen toivottavasti pääsee jo uuden treeniohjelman korkkaamiseen. Tulossa viisi salitreeniä viikkoon. Jaosta en uskalla vielä luvata, kun en ole valmista ohjelmaa nähnyt. Nyt pyrin sijoittamaan salitreenit ryhmäliikuntatuntien ohjaamisen kanssa samoille päiville niin, että treenaan saliharjoituksen jo aikaisin aamulla, jolloin saan keskitettyä siihen kaikki energiani ja päivällä ohjaan kevyesti ryhmäliikunnat keskittyen asiakkaiden ohjaamiseen. Näin saan viikolle kaksi totaalilepopäivää ja kaivattua palautumista paitsi lihaksille ennen kaikkea myös päänupille.

Suurien päätösten syksy

Hiljennyin muuan iltana rauhassa sängylle, otin läppärin ja aloin listaamaan treeni- / yleiseen huuhaapäiväkirjaan mietteitä. Mitä haluan? Mikä minua motivoi? Mitkä ovat suurimmat haaveeni? Vastaukset tulivatkin yllättävän kirkkaina näpyteltyä näppämistöltä.

Haluan kilpailla body fitness -sarjassa.

Olen pettynyt itseeni, kun en kisannut syksyllä. En tiedä, olinko väsynyt, allapäin, heikosti motivoitunut, turhautunut, katkeroitunut, pelokas, epävarma, hämilläni vai jotain muuta. Joka tapauksessa tunsin, etten olisi ollut parhaimmillani syksyllä. Minulta puuttui se periksiantamaton, luja motiivi ja halu voittaa ja menestyä. Kesän ajan treenaaminen tuntui tuloksettomalta: en uskaltanut oikein levätäkään, mutta silti en salilla jaksanut. Piiskasin edelleen itseäni, mutta eihän siitä mitään tullut. Loppukesästä tutustuin sattumalta painonnostoympyröihin ja ajattelin, että uusi treeni voisi piristää ja antaa jälleen potkua. Koetin aivan minulle ennestään tuntematonta lajia, opin yllätyksekseni uusia taitoja, kävin jopa kisoissakin. Olen tyytyväinen ja erittäin kiitollinen kaikesta ajasta, jonka Jyrki, Mari ja kaikki muut (tiedätte, ketkä) auttoivat minun eteeni. Sain loistavaa valmennusta ja olisin varmasti kehittynyt painonnostossa hyvillä opeilla eteenpäin. Kiitos siitä teille kaikille!

Silti kuitenkin seurasin tietysti ylpeänä mutta samalla omaa kisaamattomuuttani harmitellen, kun upeat ystäväni Emma ja Riina, jotka ovat täälläkin blogissa vilahtaneet, nousivat kisalavoille häkellyttävässä kunnossa. Olisin niin mielelläni halunnut myös olla lavalla kilpailemassa. Syksyn bf-koitokset olivat koko ajan suurin haaveeni ja joihin olin alunperinkin keväällä päättänyt ryhtyä. Jälleen aloin pyörittelemään, vatvomaan ja huopaamaan, mitä minun pitäisi tehdä. Koin syyllisyyttä siitä, että olin jotenkin sekoittanut paitsi omani myös muiden kuviot, luvannut tehdä sitä ja tätä, kieltäytynyt välillä valmennuksesta, sitten taas palannut takaisin, pyöritellyt painonnostoa, sitten perään fitnesstä – tuntui, että kaikelta puuttui se punainen lanka. Omalla ajallani saatoin käydä veivaamassa aina muutaman sarjan hauista, perään ohjata ryhmäliikuntaa taas pari tuntia ja sitten illalla painonnostotreeneihin. Aloin jälleen väsyä. Samalla koetin pitää ruokavalion siistinä, mutta hiilaripelkoni vuoksi välttelin turhaan tarpeellisia hiilihydraatteja. Syömishäiriö puski jälleen päätään esille, ja välillä mätin taas kilokaupalla nälkään ja väsymykseen kuivahedelmiä ja pähkinöitä, vaikka kroppa ja pää olisivat kaivanneet lepopäiviä ja oikeaa ruokaa.

Nyt olen kuitenkin motivoituneempi ja seesteisempi kuin koskaan. Haluan antaa itselleni luvan kilpailemiseen, menestymiseen ja pärjäämiseen. Minulla on erittäin kova miellyttämisen tarve ja välillä pelkään, etten halua muiden silmissä liian kilpailunhaluinen. Kuitenkin koen kilpailevani vain kliseisesti itseäni vastaan. Haluan tehdä loppusyksyllä, talvella ja keväällä 100-prosenttisella luottamuksella valmentajani Jari Mentulan ohjeiden mukaisesti. Muistakaa: pysykää valmentajan opissa. Molemminpuolinen luottamus on ehdottoman tärkeää, jos asioiden haluaa menevän niin kuin pitää. Itse olen oppinut sen omien kommellusten ja typeryyksien myötä, että jonniinjoutava omapäinen kikkailu vain sekoittaa molempien päät eikä kumpikaan enää tiedä, missä mennään. Treenaa niin kuin ohjelmassa käsketään, pidä lepoa silloin, kun ohjelmassa käsketään, syö sitä, mitä ohjelmassa käsketään. Älä tee itsellesi treenistä ja dieetistä tähtitiedettä, kun se ei sitä ole. Minun vikani on ollut mutkistaa asioita, vaikka paras reitti olisi se suorin.

Marraskuun puolessavälissä on tarkoitus aloittaa 22 viikkoa kestävä dieetti. Sitä ennen olen luvannut ja lupaan jatkossakin

A) pitää treenipäivät selkeinä viisi kertaa viikkoon
B) treenata juuri sen, mitä ohjelmaan on merkitty, en ylimääräistä ”paria lenkkiä tai pumppituntia”
C) panostaa treenin laatuun
D) syödä tismalleen ruokavalio-ohjelman mukaan
E) pitää lepopäivät treeniohjelmaan merkittyinä
F) tehdä parhaani ja pitää mielen positiivisena, tapahtui mitä vaan
G) olla armollinen itselleni ja muistaa, että vaikka täydellisyyteen on hyvä pyrkiä, kukaan ei ole täydellinen

Kilpailen siis keväällä 2013 body fitness alle 163 cm -sarjassa. Toivottavasti pääsen kirjoittamaan ja jaksatte lukea kunnon edistymisestä kohti ensi vuoden huhtikuuta. Minnasta vielä: hän ei toistaiseksi aio kilpailla ainakaan keväällä. Lisäksi suunnattoman iso kiitos Minnalle kaikesta tuesta, jota olen saanut. Hän jo ehdotti olevansa käytettävissä huoltojoukoissa, ja parempaa kauneusalan ammattilaista ja upeampaa ystävää tuskin saisinkaan.

Ihanaa syksyä kaikille, tehkää unelmistanne totta!

Halauksin
Anu