Eräs Aamu

Urhean Urheilijan sunnuntaiaamu starttaa anivarhain. Hetkeksi hairahtanut mieli empii jo takaisin petiin kömpimistä. Vaan ei. Pakaramotivaatiokuvilla vuoratut seinät näyttävät kaatuvan päälle, ja verkkokalvoilla pomppivat piukeat puolipallot. Vaan ei, niiden vuoksi jaksaa taivaltaa. Ovesta hiipivä usvainen valo kirkastaa kuitenkin mielen, vaikka luomet tahtovat painua vielä väkisinkin umpeen. Nyt on kyse motivaatiosta. Nyt on kyse tahdosta. Lenkkikengät jalkaan ja ovi auki. Muuta ei tarvita.

Aki Kaurismäki tuntenee ainakin, mitä suomalainen melankolia tarkoittaa. Ja myös fitnessurheilija aamulenkin koittaessa.

Eteiseen voisi pystyttää taloyhtiön yhteiset haravointitalkoot.

Huiman kolmenkymmenenkolmen minuutin lenkin jälkeen maha huutaa täytettä. Fitnesspuuro tulille ja muutama muna pannulle. Tosiatleetti ei säästele proteiinin määrää. Pistetään vähän ekstraa kaiken katabolian varalta.

Varoitus herkimmille: kolesteroliarvot ovat nousseet yhtä tahtia kennopinojen kanssa. Älä kokeile kotona, ellet ole kaltaisemme rasvaton lihasvuorikimppu, jolle munakas tarkoittaa vähintään yhtä isoa kennollista paistettuna reilussa rasvassa pannulla.

Sillä aikaa, kun puuro hiljalleen porisee, ehtii hyvin syventyä alan kirjallisuuteen. Mitä tarkoittaa myyttinen kiinteytyminen? Kuntoilijan käsikirja ei kuitenkaan tarjoa raa’alle voimailijalle riittävästi haastetta. Proteiinia 0,8 grammaa per painokilo? Päivän huumoriannos on täytetty. Onneksi alla lukee vielä täsmentävä ohje bodarille: 2,5 gr/painokilo valkuaisainetta päivään. Jo kuulostaa paremmalle.

Kiinteytyminen tarkoittaa lihasmassan lisääntymistä ja rasvan vähentymistä. Heitä vaaka jorpakkoon ja ota avuksesi mittanauha.

Kaurapuuron lempeä tuoksu leijailee ilmassa. Mestarikokki on vauhdissaan. Sääli vain, että harvoin moni osaa arvostaa huolella alusta asti itse valmistettua, ravinteikasta bodymuonaa. Varovainen keittäminen, pitkä haudutusaika, ripaus suolaa, päälle pakastevadelmia – muuta ei tarvita. Siitäkin huolimatta edes kissalle ei maistu puurokauhallinen, vaikka kokki kuinka mairittelee. No, onneksi aito kulinaristi ymmärtää sentään hyvän päälle. Ja sen, että parasta ruokaseuraa on syödä yksin koko kattila.

Tunnin muhittelun jälkeen annos tuo mieleen alakoulun kuravellit paksut, kermaiset herkkupuurot.

Fitnessfanaatikko kamppailee kuitenkin alati julman, häikeän, kapitalistisen, voittoa tavoittelevan, kuluttajan vähäisistä ropoista piittaamattoman ja rahanahneen lisäravinneteollisuuden kynsissä. Tutkimukset puoltavat milloin mitäkin herakreatiinibcaamyosiiniydinatomihiukkasmikrofatburner-uutetta, joten on erittäin, erittäin haastavaa koettaa kamppailla bodauskoneiston myllyjä vastaan ja popsia vaatimatonta luomupuuroa. Vaan luomulla mennään. Amino Rush näyttää kuitenkin vannoutuneimmaltakin hippipiipertäjältä loppuneen. Iskeekö nyt katabolia treeneissä? Tohtiiko sitä sittenkään ollenkaan salille lähteä? Lihasten katopelon vuoksi on siis parempi varustautua vähintään kaksi kertaa reilummalla lounaalla ja kotitekoisella valkuaisjuomalla, jota hörppiä pitkin treeniä.

Mistä nyt aminohappoja uusien myosiini- ja aktiinisäikeiden luomiseen?

Tunnin odottelun, hauduttelun, kypsyttelyn, muhittelun ja jäähdyttelyn jälkeen varsin alkukantaisen nälkäinen lihasamatsoni nappaa ensimmäisen puurolusikallisen. Samalla dataillessa Pakkotoistoa ja muita enemmän ja vähemmän bodaukseen liittyviä foorumeita puuro hujahtaa alta aikayksikön kitusiin. Hiilihydraattivarastot ovat täytetty, keho on saatu pois kataboliasta ja on aika valmistautua päivän treeniin. Se tulee jälleen olemaan kova, kovempi kuin viimeksi.

Blogimme tieteellisesti arvostettu ja luotettavaksi todettu tietomäärä on ammennettu lähinnä kyseenalaisessa mielentilassa Internetin informaatioviidakosta.
minna

4 vastausta artikkeliin “Eräs Aamu”

  1. Moikka!

    Ompa hurjan kiva jälleen lueskelle bodarin arjesta 🙂 tein vihdoinkin päätöksen kauan haaveilemasta fitness-elämästä ja lähdin tavoittelemaan unelmaa. Kuukausi takana oikeaoppista treeniä ja ruokaa ja kylläpä maistuukin hyvältä! Siitäpä mielenkiinnosta kysynkin, kuinka kontrolloidusti syötte offilla? annatteko lainkaan armoa herkkujen suhteen? Mielenihän ei siis tee herkkuja, kun ne on suljettu pois mjielestä.. 😀

    -nuuna

  2. Vautsi, onnea varmasti palkitsevasta päätöksestä, Nuuna! Eiköhän kehitystä ala jo näkyä 🙂 Minna on ollut reissussa, joten vastailen omasta puolestani:

    Nyt olen alkanut tarkkailemaan jälleen tarkemmin syömisiäni. Ihan sen vuoksi, että näen, että tulee syötyä tarpeeksi muttei liikaa ja että proteiinin, hiilarin ja rasvan määrä sattuu kohdilleen. Olen koettanut etsiskellä sopivia määriä itselleni ja huomannut, että minulle passaa vähän isompi hiilarimäärä kuin mihin olen tottunut. Herkkuja en syö, jos niihin lasketaan pullat, kakut, sipsit, karkit, jäätelö tms. Olen aika ehdoton enkä oikeastaan tunne hyvää omatuntoa, jos herkuttelen. Uskoisin kuitenkin, että kilpailukauden ulkopuolella voisi hyvällä omallatunnolla silloin tällöin esim. jätskiä haukata.

    Ruoat olen merkinnyt nyt kalorilaskuriin. Olen aika fanaattinen laskeskelemaan ja innokas testailemaan, miten kroppa käyttäytyy eri kalorimäärillä ja ravintoainejakaumilla. En kuitenkaan lähtisi suosittelemaan kenellekään liian tiukkaa ja kontrolloitua ruokavaliota offilla.

    Tulipa taas solkenaan jotain ajatusvirtaa. Toivottavasti johonkin tuli vahingossakin vastattua!

    -Anu

    P.S. Jos muuten ihmettelette, että höpöttelen vaan itsestäni, niin olemme nyt treenailleet Minnan kanssa molemmat omia treenejämme, siksi ei yhteispostauksia ole tullut. Lisäksi Minnalla on elämässä muitakin velvoitteita, jotka vievät aikaa netissä kukkumiselta, jolle taas tällaisella no life -tyypillä on liikaakin aikaa.

  3. ”Elämästä”, niinpä niin… Heheh, totta kyllä, sinun tilanteessa uskoisin, että mikä tahansa, siivous, tiskaus, naapureiden kyttääminen, ostos-tv:n tuijottaminen ja jopa BB alkavat kuulostaa suorastaan houkuttelevilta vaihtoehdoilta 😀

    Myötätuntoa gradun ahertamiseen täältä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta