Suurien päätösten syksy

Hiljennyin muuan iltana rauhassa sängylle, otin läppärin ja aloin listaamaan treeni- / yleiseen huuhaapäiväkirjaan mietteitä. Mitä haluan? Mikä minua motivoi? Mitkä ovat suurimmat haaveeni? Vastaukset tulivatkin yllättävän kirkkaina näpyteltyä näppämistöltä.

Haluan kilpailla body fitness -sarjassa.

Olen pettynyt itseeni, kun en kisannut syksyllä. En tiedä, olinko väsynyt, allapäin, heikosti motivoitunut, turhautunut, katkeroitunut, pelokas, epävarma, hämilläni vai jotain muuta. Joka tapauksessa tunsin, etten olisi ollut parhaimmillani syksyllä. Minulta puuttui se periksiantamaton, luja motiivi ja halu voittaa ja menestyä. Kesän ajan treenaaminen tuntui tuloksettomalta: en uskaltanut oikein levätäkään, mutta silti en salilla jaksanut. Piiskasin edelleen itseäni, mutta eihän siitä mitään tullut. Loppukesästä tutustuin sattumalta painonnostoympyröihin ja ajattelin, että uusi treeni voisi piristää ja antaa jälleen potkua. Koetin aivan minulle ennestään tuntematonta lajia, opin yllätyksekseni uusia taitoja, kävin jopa kisoissakin. Olen tyytyväinen ja erittäin kiitollinen kaikesta ajasta, jonka Jyrki, Mari ja kaikki muut (tiedätte, ketkä) auttoivat minun eteeni. Sain loistavaa valmennusta ja olisin varmasti kehittynyt painonnostossa hyvillä opeilla eteenpäin. Kiitos siitä teille kaikille!

Silti kuitenkin seurasin tietysti ylpeänä mutta samalla omaa kisaamattomuuttani harmitellen, kun upeat ystäväni Emma ja Riina, jotka ovat täälläkin blogissa vilahtaneet, nousivat kisalavoille häkellyttävässä kunnossa. Olisin niin mielelläni halunnut myös olla lavalla kilpailemassa. Syksyn bf-koitokset olivat koko ajan suurin haaveeni ja joihin olin alunperinkin keväällä päättänyt ryhtyä. Jälleen aloin pyörittelemään, vatvomaan ja huopaamaan, mitä minun pitäisi tehdä. Koin syyllisyyttä siitä, että olin jotenkin sekoittanut paitsi omani myös muiden kuviot, luvannut tehdä sitä ja tätä, kieltäytynyt välillä valmennuksesta, sitten taas palannut takaisin, pyöritellyt painonnostoa, sitten perään fitnesstä – tuntui, että kaikelta puuttui se punainen lanka. Omalla ajallani saatoin käydä veivaamassa aina muutaman sarjan hauista, perään ohjata ryhmäliikuntaa taas pari tuntia ja sitten illalla painonnostotreeneihin. Aloin jälleen väsyä. Samalla koetin pitää ruokavalion siistinä, mutta hiilaripelkoni vuoksi välttelin turhaan tarpeellisia hiilihydraatteja. Syömishäiriö puski jälleen päätään esille, ja välillä mätin taas kilokaupalla nälkään ja väsymykseen kuivahedelmiä ja pähkinöitä, vaikka kroppa ja pää olisivat kaivanneet lepopäiviä ja oikeaa ruokaa.

Nyt olen kuitenkin motivoituneempi ja seesteisempi kuin koskaan. Haluan antaa itselleni luvan kilpailemiseen, menestymiseen ja pärjäämiseen. Minulla on erittäin kova miellyttämisen tarve ja välillä pelkään, etten halua muiden silmissä liian kilpailunhaluinen. Kuitenkin koen kilpailevani vain kliseisesti itseäni vastaan. Haluan tehdä loppusyksyllä, talvella ja keväällä 100-prosenttisella luottamuksella valmentajani Jari Mentulan ohjeiden mukaisesti. Muistakaa: pysykää valmentajan opissa. Molemminpuolinen luottamus on ehdottoman tärkeää, jos asioiden haluaa menevän niin kuin pitää. Itse olen oppinut sen omien kommellusten ja typeryyksien myötä, että jonniinjoutava omapäinen kikkailu vain sekoittaa molempien päät eikä kumpikaan enää tiedä, missä mennään. Treenaa niin kuin ohjelmassa käsketään, pidä lepoa silloin, kun ohjelmassa käsketään, syö sitä, mitä ohjelmassa käsketään. Älä tee itsellesi treenistä ja dieetistä tähtitiedettä, kun se ei sitä ole. Minun vikani on ollut mutkistaa asioita, vaikka paras reitti olisi se suorin.

Marraskuun puolessavälissä on tarkoitus aloittaa 22 viikkoa kestävä dieetti. Sitä ennen olen luvannut ja lupaan jatkossakin

A) pitää treenipäivät selkeinä viisi kertaa viikkoon
B) treenata juuri sen, mitä ohjelmaan on merkitty, en ylimääräistä ”paria lenkkiä tai pumppituntia”
C) panostaa treenin laatuun
D) syödä tismalleen ruokavalio-ohjelman mukaan
E) pitää lepopäivät treeniohjelmaan merkittyinä
F) tehdä parhaani ja pitää mielen positiivisena, tapahtui mitä vaan
G) olla armollinen itselleni ja muistaa, että vaikka täydellisyyteen on hyvä pyrkiä, kukaan ei ole täydellinen

Kilpailen siis keväällä 2013 body fitness alle 163 cm -sarjassa. Toivottavasti pääsen kirjoittamaan ja jaksatte lukea kunnon edistymisestä kohti ensi vuoden huhtikuuta. Minnasta vielä: hän ei toistaiseksi aio kilpailla ainakaan keväällä. Lisäksi suunnattoman iso kiitos Minnalle kaikesta tuesta, jota olen saanut. Hän jo ehdotti olevansa käytettävissä huoltojoukoissa, ja parempaa kauneusalan ammattilaista ja upeampaa ystävää tuskin saisinkaan.

Ihanaa syksyä kaikille, tehkää unelmistanne totta!

Halauksin
Anu

minna

14 vastausta artikkeliin “Suurien päätösten syksy”

  1. Fitnessmallikilpailu onkin minusta vuosi vuodelta tullut yhä kovatasoisemmaksi. Tänäkin vuonna osallistujista jokainen oli selkeästi panostanut huolella treeniin ja ruokavalioon. Tekemisesi ja asenteesi vaikuttavat kilpailuun todella motivoituneilta. Toivotan sulle loistavaa matkaa kohti tavoitteitasi! 🙂

  2. Oletko sinä nyt varma, että pääsi kestää tuon homman? Tuollainen ailahtelevainen tapa ja epämääräiset säätämiset vaihdettuna (taas) äärimmäiseen kurinalaisuuteen voivat kuitenkin syöstä sinut taas perseilyn ja sitten saamme taas lukea kuinka seli seli sitä ja tätä.

  3. Varmaahan mikään ei voi olla, ja tiedän, ettei varmasti kukaan kannustaisi minua lähtemään tällä mielenlaadulla ja syömishäiriötaustalla.

    Mitä selittelyyn tulee: koin, että halusin kirjoittaa rehellisesti syistä, jotka ovat johtaneet tilanteeseen, jossa olen ja mihin olen jatkossa menossa. Selittelyt pitää tosin jatkossa jättää ja keskittyä tekoihin.

    En pelkää epäonnistumista. Jos homma stoppaa, sitten stoppaa. Ainakin haluan yrittää.

  4. Hienoa Anu! Temppiä tulevaa koitosta varten. Toivotaan että keho ja pää pysyy menossa mukana, ei oteta turhia paineita. Ja hei se on ainakin varmaa, että unelmasi tavoittelua seuraa yksi jos toinenkin, ainakin mie 🙂

  5. heippa anu! ihan ekaksi, voimia ja halauksia tulevaan koitokseen, hienoa että sulla on tietty päämäärä mitä tavoittelet ja mä uskon vahvasti että susta on siihen! mielellämme oltaisiin pidetty sut meidän ”painonnostoremmissä” ja kiva että piristit monta kertaa meidän treenejä, kiitos sulle siitä! tsemppiä syksyyn 🙂 -eve

  6. Kiitos Eve paljon sullekin! 🙂 On ollut todella piristävää munkin puolelta, kun olen saanut olla mukana seuraamassa hienoja, voitokkaita kisareissujasi. On jäänyt niin paljon hauskoja muistoja mieleen! Valitettavasti vain pitää tehdä aina välillä ratkaisuja, ja vaikka toinen ovi sulkeutuu, saa uusia mahdollisuuksia.

    Mä uskon vahvasti myös suhun: olet lahjakas painonnostaja ja sinulla on varmasti parhainta mahdollista tukea ja valmennusta lähelläsi. Paljon halauksia ja tsemppiä! Odotan sitä päivää, kun nostat olympialaisissa ja mä saan sanoa, hei, mähän tunnen tuon 😀

  7. voi kiitos <3 totta, kun sulkee yhden oven, monta uutta avautuu! kiva tsemppi sulla päällä, ei voi kuin ottaa oppia! =)) JA katsotaan nyt vielä tuota olympia-asiaa, kauuuuukainen haave ;);) – eve

  8. Kaikki ylimääräinen vöyhöttäminen, extra-aerobiset, ylenpalttinen treenaaminen ilman lepoa, ylimääräiset pumppailut jne. on juuri tie turmioon. Keho ja mieli väsyy ja alkaa huutaa sitä mässyä. Liika liikunta ja ruokavalion kanssa sählääminen (kituuttaminen ja ahmiminen) johtaa vain lihomiseen ja lihasten menetykseen pitkällä tähtäimellä. kroppa ei kasva eikä kiristy. Maltillinen, mutta tehokas treeni, riittävä lepo ja kunnollinen riittävä ravinto on avain kehitykseen ja kovaan kuntoon. Tsemppiä! t. Hanna

  9. Kiitos järkevästä kommentista! Tosiaan omaa tyhmyyttä ja toisaalta pakonomaisuuttakin saa syyttää kaikista vouhotuksistani. Itselleen on ollut pakko myöntää, että edelleen suhtautumisessa liikkumiseen ja syömiseen on paljon opeteltavaa. Toivon ja haluan, että oppisin treenaamaan ja syömään järkevästi, terveellisesti ja säilyttämään rentouden.

    Kiitos kaikille muutenkin kommenteista! Sitä itse sokaistuu omaan tekemiseensä ja alkaa pitää sitä ”normaalina”, joten on todella tervettä saada näkökulmia muilta ja huomata, että parantamisen varaa voisi olla ja nähdä, missä mättää. Onneksi virheistä voi aina oppia!

  10. Monestihan pakonomaiuuden taustalla voi olla jotain muuta, esim. tiedostamatonta ahdistusta tms. Liikunta ja ravinto on kuitenkin asioita joilla voi tehdä itselleen niin paljon hyvääkin, ja urheilijana yltää huippuhienoihin suorituksiin, kunhan kohtelee kehoaan kunnioittaen. Jokus nämä asiat vaan tulee opittua kantapään kautta…:/ mutta kaikki vaan kasvattaa. Kun omaa kehoaan oppii kuuntelemaan ja antamaan sille myös tarvitsemaansa lepoa, kaikki menee hyvin.:) nää ei aina kuitenkaan ole niin simppeleitä juttuja varsinkaan meille naisille:)-H

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta