Ruskainen täytepostaus

Kanervat orrella ja onervat karrella. Ah, tätä idyllin määrää.

Käsi pystyyn, syyslomalaiset, moniko on vaan lorvaillut ja kuluttanut sohvan perimmäistä nurkkaa? Vaikka täällä on jälleen hiljennytty vajaaksi viikoksi, salilla on pidetty älämölöä sitäkin kovempaa. Vaan entäpä jääkö bodarille aikaa lainkaan laittaa pihaa syyskuntoon? Toki! Koska hyötyliikunta on kehonrakentajalle kirosana ja muutenkin aivan tarpeeton käsite, kannattaa kutsua rakkaat vanhemmat apuun ja laittaa heidät hommiin. Hetkessä siistiytyy niin risut, lehtikasat, sammalet, kivet ja kannot pois kuistilta kuin myös sisältä kämpästä pölypallerot ja muut napanöyhdät. Onneksi pakolliseen joulusiivoukseen on vielä aikaa, ja sitä ennen saakin jälleen keskittyä palautumisen maksimoimiseen, vetää ainoastaan huushollissa makoillessaan ketarat kattoon ja hörppiä palautusjuomaa. Bodarin arki on vaan välillä niin raskasta.

Rentoakin rennompi ja khuuliakin khuulimpi hipsteribodari nauraa Asics-tietokonelenkkareissaan taivaltaville Nike-tuulipukuhörhöille.

Kuulumisia päivittää jälleen narsismin ylin ilmentymä Anu, joka on viettänyt jo peräti reilun viikon uudella, erittäin toimivaksi todetulla ruokavaliolla. Mielitekoja ei ole, ne ovat heikkojen selitys mässäilylle. Oikeasti: puhdas, laadukas, ravitseva potiruoka on sellaista, josta tulee hyvä olo. On energiaa, virtaa, ei väsytä, koko ajan tasainen verensokeri. Sitä jälleen huomaa, kuinka kuolemansyntinäkin pidetty mässyttely ja maiskuttelu ovat itsensä turruttamista. Ei mitään järkeä. Nyt aamuisin ei väsytä, oikein tekee mieli lähteä lenkille. Eikö olekin inhottavan pirteää? Syksy on aikaa, jolloin päivät pimenevät, sataa, on harmaata, mieli on matalalla. Kuka tahansa helposti silloin lähtee hakemaan mielihyvää jostain. Sitä hyvän olon tunnetta, kun saa itsensä ylitettyä jälleen treeneissä, ei kuitenkaan korvaa mikään.

Pitkästä aikaa tekeminen on tuntunut todella palkitsevalle ja motivoivalle. Tuntuu, että olen oppinut tunnistamaan rajani, olemaan ainakin pikkaisen järkevämpi treenin suunnittelussa, syömään nälän, en tunteiden, mukaan, olemaan armollinen itselleni, samalla myös rennompi. Lepokin on tärkeää, aivan yhtä merkittävää kuin itse treenikin. Bodarin pyhä kolminaisuus, treeni, ruoka ja lepo, tulee pysyä pyhässä balanssissa.

Toim. huom. Oikeasti Ruska-Anun Tuska-ilme kielii siitä, ettei hänellä mene niin hyvin, kuin kulissit antavat ymmärtää.

Tie on pitkä, mutta tällä hetkellä nautin matkasta täysillä. Ällöttävän pirteää syksyä kaikille! Hyvä muistisääntö: kun oikein kuraa ja loskaa sataa niskaan, silloin Hangon keksi -hymy suupielillä lenkille. Kyllä naapuria ärsyttää!

minna

5 vastausta artikkeliin “Ruskainen täytepostaus”

  1. Terveiset Hangosta vaan :)!
    Syksy o oikein ihanteellista treeniaikaa :)!
    Ulkona raittiissa ilmassa lenkkeilyn jälkeen aivan mahtava olo ja melkein paranee vain jos oikein kurja sadeilma 🙂
    Monesti ajattelenkin että mitä väliä vaikka syksy ja pimeää ja sataa, hei treenit luistaa ja niistä tulee mahtava olo 🙂 🙂
    Ihanaa tekstiä taas Anu ja Minna :)!!

  2. Essi: Tuo nyt oli kyllä aika vaatimattomasti ilmaistu 😀

    minna1970: Tismalleen oikeaa puhetta! Terveiset Jyväskylästä Hankoon! Ei ole tullut koskaan siellä käytyä, mutta jos kerta sieltä noin positiivisia ihmisiä löytyy, täytyypä tehdä joskus reissu 🙂 Se on mielestä kiinni, pään sisällä voi aina paistaa aurinko. Superhyviä treenejä!

  3. Mahtava blogi!
    Ja niinpä mitä sateisempi keli niin sitä loistavampi fiilis, ja voi vaan ajatella että kuinkahan moni nykin makaa sohvalla ja kattoo telkkaa karkkipussin kanssa, kun ite treenaa 🙂 ahhh sitä treenin jälkeistä oloa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta