Bodykarhun talviuni – Melankoliaa ja hiljentymistä

Aamupuuro on jokaiselle bodarille elinehto. Hyvistä hiilareista saa pitkälle päivään puhtia!

Rakastan syksyä. Perisuomalaisesti nautin melankoliasta, pimeistä aamuista ja illoista, sateesta, koleasta, viimasta, pakkasöistä, jäätyneestä sammaleesta, joka rusahtelee aamulenkillä kengänpohjien alla – ja tietenkin lämpimästä kotikolosta, johon bodari voi käpertyä iltaisin hiljentymään.

Olen nauttinut yksinäisyydestä, omaan tahtiin tekemisestä ja kiirettömyydestä. Minulla ei ole oikeastaan mitään kummempaa kerrottavaa. Simppeliä elämää, en kaipaa muuta.

Minulle on ollut vaivatonta mennä nyt omien aikataulujen mukaan, joten yhteispostauksia ei ole valitettavasti kuulunut. Minnan kanssa onneksi näemme viikottain, ja on ollut todella piristävää ja rikastuttavaa jakaa ajatuksia muiden saman lajin harrastajien kesken esimerkiksi yhteisissä rapputreeneissä Harjulla. Vaikka yksinäiseen puurtamiseen on minulle luontaisesti tuttua vajota, muistutan itselleni myös muiden tapaamisen tärkeydestä. Mieltä piinaavat ajatusmytyt selviävät paljon paremmin muiden kanssa keskustellessa kuin itsekseen vatvoessa.

Toivon, että blogi näyttäisi jatkossakin meidän molempien näköiseltä, myös Minnan. Haluan kirjoittaa rehdisti, kiertelemättä, kaunistelematta tai esittämästä mitään muuta. Toki liioittelulla, maalailulla ja tekstin värittämisellä on tarkoitus pitää lukijat edes jotenkuten kiinnostuneina, mutta oikeasti tässä mennään nöyrin mielin kohti kevättä. Olenkin ollut hieman harmissani siitä, että blogi alkaa näyttää kohta liikaa ainoastaan minun näköiseltä. Muuttuuko blogi? Olen oikeasti melko ujo, hiljainen, erakko, oman tien kulkija. Jatkuva hypettäminen ja itsensä esille tuominen alkaa jopa välillä etoa, mutta toisaalta pidän esiintymisestä ja kaipaan huomiota – mutta rajansa kaikella. Treenaminen on minulle asia, jossa haluan upota omaan tekemiseen, keskittyä, tuntea. Uskon, että blogi elää ja muuttuu meidän molempien elämäntilanteiden mukana, ja tietysti olisi hienoa, jos vielä lukijoiden mielenkiinto pysyisi yllä.

Tänään oli hyvä päivä. Reipas, mutta suht rauhallinen aamulenkki ja takareisi-pohjetreeni. Oli jo ihan sellainen olo, että kohta tulee joulu.

Rapsakkaa lokakuun loppua!

Anu

Sympaattisen Kertun kirjoituksista saa kummasti hymyä ja energiaa päiviin!
minna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta