Kohti kiristyvää kuntoa

Huhtikuuhun on pitkä aika, mutta onneksi varsinaiseen dieettiin enää ei. Minna jo lupaili ottavansa muutamia kuntokuvia dieetin lähtökunnosta, mutta ajattelin jo laittaa suttuista ja likaista kotikutoista otosta.

Ei, en yhtään tiedä, kuorituuko läskin alta minkäänmoista lihaspattia. Olkapäät ovat kehnot, vaikka minulla on luonnostaan suht leveä hartialinja. Hartia-käsilinjan treenausta en ole juurikaan arvostanut verrattuna vaikka fanaattisesti treenaamiini jalkoihin, joihin minulla on jo jonkinasteinen pakkomielle (tahtoo lohkeavat etureidet ja pyöreät takareidet). Fysiikassa ratkaisee kuitenkin tasapainoinen kokonaisuus, ja haluan parantaa tulevaisuudessa heikkouksia.

Myönnän, että sieltäkin koneen takaa löytyy paaaaaljon lihaksikkaampia tyyppejä. Äly hoi, miksi lähteä kisoihin? Välillä mietin itsekin, olenko riittävä lavalle, mutta haluan uskoa ainoastaan valmentajan näkemystä ja toisaalta olla terveellä tavalla luottavainen itseen. Joojoo, on jokseenkin noloa laittaa nettiin fitnessaiheen varjolla puolialastonta kuvaa itsestään ja odottaa kehuja tai haukkuja. Olen kuitenkin pyrkinyt sulkemaan silmäni ja korvani, olemaan miettimättä jatkuvasti, mitä muut ajattelevat (ok, tuskin kukaan yhtään mitään muuta kuin että antaa tytön leikkiä fitnesstähteä :D) ja antavani itsestäni täyden panoksen tulevaan kevääseen tällä lihasmassa(ttomuude)lla, joka minulla on. Se riittäköön sinne, minne ikinä riittääkään. Tottakai tulevaisuudessa lihasta tulee takoa lisää, se on selvä, mutta minulle on ollut tervettä ja nöyrää huomata, että se vaatii oikeasti vuosien työtä ja kurinalaista asennetta. Ja haluan oikeasti joskus menestyä, olla valmis sitoutumaan vuosien projektiin, oppia paremmaksi ja taitavammaksi. Nautin hommasta.

Olen treenannut pitkästä aikaa kaksijakoisella systeemillä viisi kertaa viikkoon. Vuoroin ala-, vuoroin yläkroppaa eri tekniikoilla höystettynä. Kroppa tuntuu viikon jälkeen tasapainoisesti treenatulta, vaikka viikoissa vuorottelevat myös eri painotukset. Olen saanut treeni treeniltä lisää oppia, mentyä vähän kovempaa, paremmalla tuntumalla, isommilla painoilla. Aerobisen määrä on lisääntynyt entisestään, ja mukana ovat kovemmat syketreenit, esim. mäki- ja porrasjuoksut. Eikä väsytä, virtaa on riittänyt.

Odotan innolla varsinaisen The Dieetin alkua vielä tämän kuun puolella. Ehkä parempaa kuvaa vielä tulossa, kunhan joku suoni alkaa jostain pilkottaa. Ja jos jollekin jäi maku, että odotan sääliä tai epätoivoisia kehuja, ei hätää, en kerjää niitä. Riittää, että sekä valmentaja että minä tiedetään, missä mennään ja mihin ollaan menossa. Toivottavasti oikeaan suuntaan, luotan siihen.

minna

13 vastausta artikkeliin “Kohti kiristyvää kuntoa”

  1. teidän blogi on ihan mahtavan paras!! nauran aina teidän jutuille ja oma kuntoilumotikin nousee!
    onnea jatkoon molemmille! 🙂

  2. Kivaa saada nähdä kuva! Mun mielestä sulla on ihan mahtireidet jo ekoihin kisoihin! 😉 Muutenkin lihasmassaa on kyllä todella hyvin. Varmasti sieltä kuoriutuu aivan loistava fitnesskisaaja! Vau!

  3. Erica: Kiitos! 🙂 Tässä lajissa vaan on niin helppo verrata itseään muihin proguruihin, joiden rinnalla sitä muistaa oman pienuutensa ja toisaalta kadottaa realismin:D Mutta ihan totta, pitää muistaa, että nyt on ekat kisat ja askel kerrallaan. Luotto itseen ja tekemiseen, valitus ja voivottelu ei auta.

  4. Anu mitkä reidet! treeni on selvästi tuottanut tulosta! Tsemppiä The Dietin alkuun ja kaikkeen muuhunkin, vierumäeltä punttileiriltä terkut sulle laittelen! – EVE =)

  5. Moro Anu !! Pitkän aikaa olen halunnut kysäistä, että kuka sun valmentaja on? Puhut Minnasta, etkai vaan tarkoita thö legendaa Minna Pajulahtea? Toinen kysymykseni kuuluu, että mistä tällaisia valmentajia voi löytää? Olen muuttamassa keväällä Jyväskylään ja haaveenani olisi päästä joskus lavalle. Omalla reenillä en vaan saa tarpeeksi tulosta joten kova hinku olisi omaan valmentajaan ! Ei muuta ku tsemppiä The dietin alkuun 😉

  6. Eve: Paljon kiitosta ja vielä tätäkin kautta isot halaukset Vierumäelle! Mä pyrin seurailemaan sunkin treenikehitystä ja tuloksia, uskon, et susta kasvaa tulevaisuuden kova nimi 🙂

    Anonyymi: Olen Jari Mentulan valmennuksessa. Suoraan sanottuna en ole paljon halunnut valmennuksesta puhua senkään vuoksi, koska olen itse sössinyt ja pilannut omalla säätämisellä koko valmennuksen, joten olen hurjan kiitollinen, että olen ylipäätään näinkin huonona valmennettavana saanut jatkaa 🙂 Valmennus ei ole yksinomaan oikotie onneen, muutos pitää tapahtua aina oman pään sisällä ja halu ja motivaatio kehitykseen olla kova. Mutta ehdottomasti kannattaa hyödyntää valmennusapua, se antaa usein varmat eväät onnistumiseen, kunhan ohjeita myös NOUDATTAA ja niihin SITOUTUU.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta