Aknemörkö huilii

Lepopäivänä (eilen keskiviikkona) on aikaa tehdä kaikkea hyödytöntä (ihan kuin ei muutenkaan olisi). Kuten suoltaa tänne ajatuksetonta tajunnanvirtaa. Marraskuun lopussa saan kuitenkin hieman järjesteltyä uudelleen arkeani, sillä vaihdan työpaikkaa. Olen vakavasti harkinnut siirtyväni jopa joukkoliikenteen kuluttajaksi, koska pyörällä ajaminen talvella on hanurista ja muutenkin kaltaiselleni kehonrakentajalle ainoastaan kuluttavaa. Haluan panostaa sataprosenttisesti ja ylikin omaan treeniini ja optimoida kehityksen. Ja joku kehtaa vielä väittää itsekkääksi.

Nessillä on outo fiksaatio liimautua kaikkien hikivaatteideni kylkeen.

Tämä viikko on mennyt ja menee treeni-leporytmityksen osalta nappiin: ma treeni, ti treeni, ke lepo, to treeni, pe treeni, la lepo, su treeni. Kaksi treeniä, yksi lepo -rytmitys on tuntunut usein parhaimmalta. Aamuaerobiset olen sijoittanut aina treenin kanssa samalle päivälle, eli viikossa pitäisi olla aina kaksi totaalilepopäivää. Ryhmäliikunnan ohjaus on kieltämättä väsyttänyt varsinkin niinä päivinä, kun omat treenit on pitänyt hoitaa alta pois jo aamuun mennessä. Onneksi saankin nyt kevennystä ohjaamisiin. Joskus on tullut sijaistustarvetta, ja silloin on pitänyt käydä suhaamassa joku tunti, vaikka mikä rest, tauko, huili, pakkolepo tai paussi lukisi kalenterissa. Kotona olenkin lähinnä vain maannut ja välillä syönyt, toki myös venytellyt. Ajattelin uudistaa perinteitä ja jättää joulusiivouksen välistä (ihan kuin se olisi aiemminkaan ollut perinteenä). Juhannussiivous voisi olla seuraava varteenotettava ajankohta. Joulusta puheenollen: olen jo tuskastellut pakkopyhiä, pakkosyöttöä, pakkolahjoja, pakkokirkkoja ja pakkosukulaisia. Ajattelin ottavani mummolaan fitness-sörsselit matkaan, vaa’at laukkuun ja kymmenittäin seitipakasteita. Olen valmis matkustamaan vaikka taksilla mille tahansa nukkavierusalille, kunhan yksikään treeni ja ateria ei jää välistä.

Taustakuvasta lävähtää joka päivä eteen Arnoldin kultaiset vinkit. Puss, Arska, my body needs you!
Fitnessharrastuksessani on se hyvä puoli, että saan luonnosteltua taideteoksiini kätevästi peilin kautta mallia katsoen omakuvani.

Mitä muuta? Oikeastaan ei mitään erikoista. Tai no, eilen kävin lääkärissä näyttämässä märkivää paiserykelmääni, ajattelin olevani vähintään ruttotautinen ja saaneeni jonkun mätätaudin salin epähygieenisistä laitteista. Kyseessä oli kuitenkin kaikesta näpeltelystä tulehtunut akne, ja sain antibioottikuurin, -voidetuubeja ja aknelääkkeet. Kuulemma syy voi olla kohonneissa testosteroniarvoissa, mistä olin hyvinkin otettu. Tosin viiksikarvojen höylääminen alkaa välillä käydä työstä, mutta hei – urheilija ei saa valittaa pienistä. Tarkemmilta kuvilta säästän teidät tällä kertaa. Intiimiavautumiset blogeissa – parasta mitä lukijoille voi tarjota!

Puhjennut ja likaisilla sormilla räpelletty aknepaise löytyi jopa nilkasta. Yleisön pyynnöstä jätän muiden näppyjen tarkemmat koordinaatit paljastamatta.

P.S. Pahuksen Blogger ja kuvanlatauspalvelu Imageshack, eilisen keskiviikon päivitystä vasta siis tänään torstaina.

minna

4 vastausta artikkeliin “Aknemörkö huilii”

  1. Taikamaha: Miksi en tajunnutkaan? 😀 Aivan totta, Movemberiinhan ehtinee vielä osallistua? Pliis, alatteko muutkin lukijat rahallisiksi tukijoiksi? Miss Movember – täältä tullaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta