Ai niin, vähän treeniäkin

Joku saattaisi ajatella, että tokkopa sitä lainkaan on treenattu, kun varsinaisia treenipäivityksiä ei ole ollut aikoihin. Eikä tule nytkään, ainakaan virallisten treenikuvien muodossa. Sen verran voin kuitenkin mystisistä harjoituksistani paljastaa, että olen siis mennyt kaksijakoisella ohjelmalla tehden kuusi erilaista harjoitusta peräkkäin viisi kertaa viikkoon. Ohjelmassa siis vuorottelee ala- ja yläkroppajako erilaisilla kikoilla höystettynä. Kolme treeniä kuudesta (kaksi jaloille, yhden yläkropalle) olen tehnyt ”kovilla” raudoilla mörssäten, karjuen ja pierren, yhden supersarjoilla yläkropalle ja kaksi kierron viimeistä volyymipumppauksilla sekä reisille että yläkropan lihaksille lyhyillä palautuksilla. Yhteensä siis kolme alakropalle, kolme yläkropalle, jolloin jokainen kehon lihasryhmä saadaan tasaisesti treenattua. Varsinkin tiheämpi frekvenssi yläkropan ärsyttämisessä on selkeästi tuonut lisää tuntumaa heikoille lihasryhmille, varsinkin, kun käsiäkin on mukana joka yläkroppatreenissä. Joka treenissä olen myös vaihdellut ohjelman vaihtoehtojen sisällä esim. tankoa tai käsipainoa, erilaisia otekahvoja, eri oteleveyksiä, käsien ja jalkojen asentoa, kulmia jne. Treenit olen aloittanut usein hyppynaru-vatsalihaslämmittelyllä, jossa nostan sykettä ja lämmitän keskikropan lihakset tehden myös hengitys- ja syviä vatsoja sekä vartalonkiertoja. Kolmen kovan kierron jälkeen odottaa vähän pidempi huili, eli ensi viikolla on luvassa enemmän lepoa.

Aamuaerobisina ovat toimineet reippaat kävelylenkit tasaisella sykkeellä sekä kovasykkeiset porrasjuoksut. Portaita olen paitsi juossut myös hyppinyt ja loikkinut sekä yhdellä että kahdella jalalla. Tärkeintä on, että syke käy korkealla, hengästyy ja puuskuttaa. Jalatkin ovat saaneet varsin mukavasti rasitusta, vaikka toki niitä ensisijaisesti salilla harjoitankin. Jonkinlaista kimmoisuutta lienee kuitenkin tullut, koska alkuun pomppiminen ei tällä kilomäärällä suoraan sanottuna ollut kovin ilmavaa. Nyt alan jo kuitenkin loikkia kuin melkoinen rusakko konsanaan. Ryhmäliikunnan ohjauksen ja muutenkin aerobisen harjoittelutaustani vuoksi täytyy kehaista, että kestävyyteni on varsin hyvä, jolloin olen huomannut myös salilla jaksavani taistella maitohappoja vastaan ja palauduttuakin nopeammin. Lisäksi harjoitusmäärät olen saanut pidettyä korkealla, vaikka toki jatkossa tulee entistä enemmän keskittyä laatuun ja ottaa lepoa tarvittaessa.

Tämä loppusyksy/alkutalvi tulee nyt muutenkin muuttamaan treeniarkeani. Olen lopettanut ryhmäliikunnan ohjaamisen edellisessä työpaikassani, joten saan nyt keskityttyä vain ja ainoastaan fitnesstavoitteisiini ja ennen kaikkea palauduttua paremmin. Hommasin myös eilen bussikortin, joten kaikenmoinen turha pyöräily tulee jäämään pois. Haluan panostaa ja antaa kaikkeni salilla puurtamiseen ja dieetin edetessä varmasti yhä tiukemmiksi käyviin aerobisiin harjoituksiin, joten turhalla hönkinällä sinne sun tänne pyörällä suhaten on turha enää itseään polttaa loppuun varsinkin sitten, kun siirrytään yhä selkeämmille miinuskaloreille.

Ensi viikolla pääsen kuulemaan, miten dieetin aloitus etenee ja millaisessa kunnossa dieetille lähdetään. Olen kerännyt aivan valtavasti motivaatiota ja tahtoa menestyä.

Kaupungilla asioimista hankaloittaa, kun kaikki haluavat tulla puristelemaan valtavaa hauispattiani.
minna

2 vastausta artikkeliin “Ai niin, vähän treeniäkin”

  1. ai, hyvänen aika, miten ihana blogi :DD nauroin ääneen paria kirjoitusta! ja treenistä on huippua lukea, moni asia iskee todella lähelle sydäntä.

    tsemppiä treeneihin 🙂

  2. En tiedä, pitäisikö olla enemmän huolissaan tämän blogin kirjoittajien hörhöydestä vai siitä, että ihmiset vielä nauravat huonoille jutuille… Ilmeisesti huonous pitää vetää huippuunsa ennen kuin se naurattaa! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta