Haudankaivajan dieettiarkea

Kun aiheena on treeniblogi ja aiheiden pitäisi mieluusti sivuta edes jotenkin hatarasti treeniä, mistä kirjoittaa siis, kun on lepopäivä? Tai no, tuskin treenipäivinäkään yhtään sen järkevämpää juttua tulee. No, yritetään.

Kerrotaan vaikka tästä päivästä. Heräsin aamulla melko myöhään, aamulenkille kun ei tarvinnut painella, vasta puoli kasin aikoihin. Saan keittää niinä päivinä, kun aerobista ei ole, oikein kunnon puuron. Ei siis muuta kuin pata porisemaan ja kalenteriluukku aukaisemaan. Luukun takaa ilmestyi silmää iskevä pöllö, joten kai jonkinlaisena enteenä sitä voisi pitää. Tai jotakin sinne päin. Kyseessä on ilmainen Keskisuomalaisen kalenteri, mutta en taatusti tilaa mitään, vaikka ovelaa piilomainontaa näin joulun alla koetetaankin tyhmille syöttää. Selviäisiköhän joulusta myös ilman ylimääräistä lahjojen hankkimista ja pakollisten joulukorttien lähettämistä?

Polkupyöräänhän en ole koskenut enää aikoihin, vaan huristelen joukkoliikenteen linjoilla. Koska jotain valittamisen aihetta minulta aina löytyy, voisin valittaa vaikka siitä, että bussipysäkillä odottelu on valtavaa – kyllä, kataboliaa. Paleltaa, nälättää, jalkoja pakottaa. Joudun myös lompsimaan tuohon lähipysäkille ainakin kolmisensataa metriä ja kaupungilla käppäilessäni, vaikka kovasti pyrinkin löytämään lyhimmät reitit ja kulkemaan liukuportailla, taittamaan matkaa ainakin puolisen kilsaa omilla, kovalla työllä hankituilla lihasvoimillani, joiden säilyminen on erittäin herkkää näin dieetillä. Olen kovasti miettinyt myös tulevaisuuden suunnitelmiani, kuinka saisin siirrettyä työni vaikka kotiin (optimivaihtoehtohan olisi olla tekemättä mitään työtä), ettei tarvitsisi liikkua muualle kuin salille, sinnekin mahdollisimman lyhyt matka. Vaikka kätevintähän olisi naida (mielellään komea) miljonääri, hankkia guruvalmentaja käytettäväksi vuorokauden jokaisena minuuttina ja treenata omalla hyperkotisalilla, josta löytyisi jokaiselle lihakselle vähintään kymmenen erilaista laitetta eri kulmineen ja kahvoineen. Vähän pyydetty. Sponsorit, kuuletteko?

Minnan kanssa pyörähdettiin sattumalta kahvilla (kahvia on muuten alkanut menemään melkein jo kuppi päivässä tahtia). Kotiin illalla tullessani söin, tein huomispäivän ruoat valmiiksi ja lämmitin saunan. Olen nyt ottanut tavaksi lämmittää melkein joka päivä pikkuruisen saunani, joka lämpiää hetkessä kuin pötsi, tosin sammahtaa yhtä nopeastikin ja jää valjuksi (sauna samanlainen kuin käyttäjänsä). Onko muiden kissoilla muuten tapana tulla saunaan? Nessi tahtoo kömpiä kurkkimaan lauteiden alle ja juoksee aina karkuun, kun heitän vettä kiukaalle. Fiksu kissa.

Hirveästi tekstiä eikä oikeastaan mitään asiaa. Huomenna vuorossa etureisi-pohjetreeni, toki vasta aamu(yön) porrasjuoksun jälkeen. Asettelin oven eteen jo kahdet eri villakalsarit odottamaan. Tekosyille ei jätetä minkäänlaisia mahdollisuuksia, ei siis minkäänlaisia. Huomenaamulla voisi olla muuten paikallaan pieni painon tsekkauskin, alan nimittäin lähennellä jo haudankaivaja-lookia.

Fitness – tervehenkistä urheilua.
minna

2 vastausta artikkeliin “Haudankaivajan dieettiarkea”

  1. Meillä kävi kissa samaan tyyliin saunassa kun sun kissa. Mutta extraa oli vielä se että se saatto hypätä lauteiden alta perselihaan kiinni, siis semmosesta raosta napata kynnellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta