Fitnessvankilasta vapautuminen…

Olen juuri viettänyt ihanan viikonlopun kotiseudullani Iisalmessa. Aiemmin olisin sanonut, että nyt meni monta hyvää treenipäivää hukkaan. Oikeasti läheisten ystävien seura on hyvin rentouttavaa ja auttaa myös palautumaan treeneistä paremmin. Nyt sanon, että se, joka väittää sosiaalisen elämän olevan katabolista, kärsii suuresta mielenköyhyydestä!

Kuten aiemmista teksteistäni, olette varmaan, arvoisat lukijat, ymmärtäneet, että jossain vaiheessa pyöritys kisalavalta kisalavalle alkoi viedä liikaa voimia. Vaikka blogi on nimetty fitnessblogiksi, elämä kuljettaa ja pakonomainen lihaksen hankinta on vaihtunut kohdallani ennen kaikkea vahvan, hyvinvoivan, kestävän ja elastisen kehon tavoitteluksi.

Minulle on tässä vaiheessa ihan sama, kasvaako lihakseni kilon tai kaksi tai ei ollenkaan seuraavan vuoden aikana. Kaikista tärkeintä on terveys ja hyvinvointi ja se, että olen saanut intohimon treenaamiseen takaisin. Laji on tuonut elämääni paljon uusia ystäviä ja seuraankin mielelläni heidän valmistautumista kisoihin. Ylimääräinen rasva, jonka hankin viimeisen puolenvuoden aikana kehooni, sulaa kuin itsestään pois stressin vähentyessä, vaikka olenkin välillä sallinut itselleni muutakin kuin bodyherkkuja. Sen verran bodypirkko minussa kuitenkin vielä asuu, että meinaan olla kesällä ihan mukavassa kesäkunnossa (huom. en kisakunnossa).

Tällä hetkellä kuitenkin suurin mittari on oma olo eikä peili.

Oman navan tuijottelu käy välillä hiukan raskaaksi. Tällä hetkellä tuijottelen mieluummin ystävieni napoja ja tsemppaan tulevaan.

Liika oman navan tuijottelu joka fitnesslajeissa on melkein väistämätöntä, se saa hetkeksi väistyä. Salitreeni pysyy varmasti aina mukana harjoittelussani, mutta tällä hetkellä on suunnitteilla toisentyyppisiä pienempiä tavoitteita keväälle. Niistä kerron lisää, kun saan varmuutta asioihin. Stressiä tulen välttämään viimeiseen asti enkä halua luvata itselleni liikoja.

minna

5 vastausta artikkeliin “Fitnessvankilasta vapautuminen…”

  1. Upeita ajatuksia sinulla, vau! Samalla asenteella kun itsekkin voisi mennä, ajattelen samoin, mutta sitä käytönössä harva oikeasti toimii noin… :/ sä.näytät hyvältä!

  2. Hyvä, terve teksti. Odotin kuitenkin, että kuva olisi ollut tästä hetkestä. Hetkestä ja tilanteesta, jolloin elämän arvot ovat selkiytyneet. Voi olla juuri sellainen kuin itse tuntee olonsa hyväksi ja kaikinpuolin tasapainoiseksi. Ja on kiitollinen siitä. (Olisiko sellaista kuvaa mahdollista saada?)
    Itselläni on sama tilanne. Huippukunto ”menetetty” ja pikkuhiljaa mennään kohti kesää ja rantakuntoa ;D. Voikaa hyvin!

  3. Lämmin kiitos kaikille kommenteista.
    Kamera kulkee nykyään harvemmin mukava, koska Anun kanssa treenaamme harvemmin. Lupaamme ottaa paljon kuvamateriaalia kunhan seuraavan kerran näämme. Varsinaisia kuntokuvia tulee muutenkin otettua varmasti harvemmin, koska ei ole kisoja jota varten kuntoa tulee seurata. Anu tulee viereilemaan linssin alla sitäkin useammin kiristyvän jumalaisen kroppansa kanssa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta