Pyllypuhetta

Blogimaailmaa – ja nimenomaan fitness- ja bodyblogimaailmaa – on viime aikoina kuohuttanut, puhuttanut, kummastuttanut, kiinnostanut ja aprikoittanut asia, jota ei ole yhtään syytä väheksyä. Mennään suoraan asiaan: pakara, ahteri, perse, pylly, takamus, peppu, perä, booty, kankku, takalisto… Vain rivo mielikuvituksesi asettaa rajat tälle kehon ehkä yhden tärkeimmän lihasryhmän nimeämiselle. Gluteuksen treenaaminen on yleensä naisille suoranainen pakkomielle, neuroosi, pakareksia, siinä missä taas miehille vaikkapa vartalon ylväs v-malli tai muskelikäpälät.

Mikä merkitys meille, naisina ja fitnesskilpailijoina, on tuolla puolipallon muotoisella peräsimellä? Päätimme pohtia tapamme mukaan turhia häpeilemättä.

Minna:

Minulla on ollut kokemuksia siitä, kun on ollut isot rinnat ja pienet rinnat ja sitten taas iso peppu ja pieni peppu. Nuorena takamukseni oli ulkoneva, kun yleisurheilin yhden kesän. Ahdistuin, kun joku arvosteli takapuoleni muodokkuutta. Muuten olin hoikka ja silloin olisin halunnut olla mallimaisen siro ja hoikka pyllyäni myöten… Lantioni rakenne eli luusto on hyvin kapea. Tämä ahdisti minua taas yläasteella, kun olisin halunnut naisellisen keikkuvan lanteen niin kuin koulumme kehittyneimmillä kaunottarilla. Tämän ratkaisin pukemalla useat välihousut 501:sten alle, eli silloin, kun minulla on välillä hiukan leveämpi lantio, se koostuu hyvin pitkälti rasvasta.

Kun olen kisakunnossa, parhaimmillani olen ahtanut itseni 25-tuumaisiin farkkuihin. En tiedä, johtuuko rasvan kertyminen erityisesti lantion reisien ja pepun kohdalle afrikkalaisista geeneistäni, koska suomalaisilla sukulaisilla laardi kertyy ennemmin keskivartaloon. Reidet ja peput ovat sirot, eikä edes reisissä ole selluliittia monellakaan nähtävissä. Tansanialaisilla sisaruksillani on taas kaikilla järjestään jäätävät ghettopyllyt… No, kaikesta tästä yhteenvetona, että kehoni on äärimmäisen herkkä ja vastaanottavainen… Siihen kertyy nopeasti sekä rasva että lihas, mutta myös läskin saa tarvittaessa kuorittua pois helposti ja suht vaivattomasti.

Jos hyviä puolia itsestäni mietin, niin olen onnellinen, että omaan kapean vyötärön, vaikka rasvaa olisi kuinka vähän tai paljon tahansa. Vyötärö erottuu yleensä aina, joten en ole koskaan suora pötkö. Lisäksi omaan suht leveän hartialinjan, lantioon verrattuna, mistä on varsinkin bodyfitneksessä hyötyä. Pitkiin raajoihin on vaikea saada lihaspyöreyttä, ja ylipitkillä käsillä penkkaukseni on haastavaa ja saanut monet huvittuneeksi. Peppua voi muokata kuitenkin aina haluamaansa suuntaan, ja onnekseni voimantuotto pakarassani on suhteellisen hyvä. Bikinidieetin keskeneräisyys harmitti, kun pyllyyn jäi hiukan rönttöä. Jos dieetti olisi ollut pari viikkoa pidempi ja pyllyni pyöreämpi, olisin varmasti kirinyt pari sijaa ylöspäin 😀 Toki stressi oli iso syy myös siihen, ettei kunto ollut ihan loppuun asti hiottu.

Olen huomannut, että pakaralihasten voimakkuus auttaa paljon, kun meinaa ulkona liukastella… Pysyy pystyssä, kun muistaa puristaa perseellä. Tänään sai taas tuntea, kuinka takaostasto on kipeä toissapäiväisen treenin ansiosta ja olen meinannut kaatua n. 100 kertaa Ugeilla, kun ne on hemmetin liukkaat…

Anu:

Taisin joskus alakouluiässä saada jonkun nakulehden käsiini ja katselin piukkapeppuisia, tosin varsin meheviä, naisten paljaita pyllyjä. Sitten muistan katsoneeni aina ensimmäiseksi Seiskasta (kiitos valtakunnan ykkösmediajulkaisulle tästäkin sivistämisestä) sen huumorikuvan, jossa viehkeä, rinnat törröllään oleva neitokainen aina eksyy junttimiehen viereen pakaranposket pystyssä (ei kai se kuvasarja muuten edelleenkin vain ilmesty?). Otin tietysti oppia ja aloin oikein harjoittamaan notkoselällä kävelemistä ja pyrstön heiluttamista. Ajattelin, että se kuuluu naiseuteen.

Minulla on ollut aina suht iso pylly ja joskus se on kuitenkin oikeasti hävettänyt, varsinkin siinä kolmannen luokan aikoihin. Muistan, kun jotkut pojat sanoivat, että purista sitä perseestä tai kato, ku iso perse. Se ei ollut kivaa. Yläasteella alkoikin sitten fitnesskuvien fanittaminen, ja vahvapakaraiset naiset olivat suurin inspiraationi treenaamiseen. Ja kyllä, yhä edelleen pidän pakaralihasta ehkä kehon upeimpana lihaksena. Olen varma, että voisin rankata bodykilpailujen voittajan ainoastaan näkemällä peput rivissä. Tsekatkaapa Anna Virmajoki, joka varmistaa hypoteesini todeksi.

Hyvin kehittynyt pakaralihaksisto kielii voimakkaasta alavartalon voimantuotosta ja on muutenkin merkki hyvistä geeneistä. Tummilla naispikajuoksijoilla on tajunnanräjäyttävät pyllyt, sellaisen kun itsellenikin joskus saisin treenattua. Voisin kuljettaa salilla palautusjuomapulloa ahterin päällä, heh. Minulla on kapea lantio ja pyllystäni en osaa muuta sanoa kuin että no, on se ollut aina ihan hyvän mallinen. Jostain taisin joskus lukea, että pakaralihasten kiinnittyminen vaikuttaa paljon pepun muotoon: mitä ylempänä, sitä pyöreämpi peppu. Lisäksi selkäni on melko notko, jolloin saan helposti nostettua kankkua ylemmäksi. Tosin alaosasto kerää myös kaiken rasvan itseensä, enkä ole säästynyt selluliitilta.

Salilla keskityn jalkatreeneissä erittäin huolella pakara-aktivaatioon. Kyykyt teen aina syvinä, koko liikeradalta. Maastavedoissa annan takareisien venyä huolella ja puristan ylös niin lujaa kuin vaan pystyn ahterilla, pito tiukasti kantapäillä, joskus varpaat korokkeella. Askelkyykyt teen takareisi-pakarapäivinä pitkällä askeleella. Prässiä harjoitan kapean asennon lisäksi myös leveältä ja syvältä ja keskityn erittäin huolella painamaan jälleen kantapäillä painoja ylös. Lisäksi olen tehnyt lantionnostoja tanko lantion päällä, taljapuristuksia- ja vetoja, sumokyykkyä, askelkyykkyä takimmainen jalka korokkeella, penkille nousuja, selän ojennuksia pyllyrutistuksilla, reverse hyperiä, hackissa väärinpäin maastavedon ja hyvää huomenta -liikkeen yhdistelmää, leuanvetolaitteessa levyn alaspainalluksia kantapäällä… Näin dieetillä porras- ja mäkijuoksut laittavat myös liikettä peppuun, ja loikat, kinkat, hypyt ja juoksut toimivat mainioina yleisurheilijan habitusta haluavan tehoharjoituksina.

Tytöt vielä yhteisesti loppuun lisäävät, että nöyryys on pahe, jota emme harjoita. Onneksi emme kärsi kyfoosista ja meitä on siunattu pyllynposkea sivelevillä geeneillä. Kovaa pyllynpyöritystä salilla, lukijat!

minna

6 vastausta artikkeliin “Pyllypuhetta”

  1. meinasin lähteä kosintareissulle, mutta valitettavasti pieni vesilätäkkö ja pieni lompakkoni erottaa meidät. Se joka väittää, ettei raha ja rakkaus kulje käsikädessä, huijaa kovasti. Olisin oikeasti tullut..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta