Hyvä treeni, parempi mieli

Huh, kyllä avautuminen helpottaa. Ja treeni samaten. Olin jo tänään ihan toista tyttöä, kun pääsin jälleen treenaamaan. Elämä on ihanaa, ja treeni kulkee täydellisesti, näinhän se aina ruusuisessa blogimaailmassa on.

Aamu lähti käyntiin lumitalkoilla. En ollut suinkaan edes ainut, joka oli eksynyt jo kolan varteen ennen aamukuutta. Juoksujalkaa vain kinokset alta pois ja ei muuta kun perään rappusiin. Portaat olivat jo muuttuneet pikemminkin mäeksi, ja olisin mielelläni muuten juossut mäkeä, mutta teitä ei ollut vielä aurattu ja mäet ovat lenkkareilla sangen liukkaat köpötellä (pitäisi muuten hommata jotkut nastat pohjiin), joten talsin muutamaan otteeseen portaat ja sain kaiverrettua niihin askeleenmentävät urat. Edelleenkin liukastelun vuoksi en saanut ihan niitä yyyyybertehoja irti ja sykkeitä ihan tappiinsa, mikä harmitti. No, koetin pitää rivakkaa tahtia muuten yllä ja kaaduin pariin otteeseen portaat tullessa alas. Kauhea määrä selitystä ja vielä vähemmän tekoja, perusreeniarkea siis.

Jätän tänä jouluna kinkut ostamatta, kun omasta takaakin löytyy mehevä potka.

Stalkkaamistani blogeista, joissa ammattilaiset tekevät asioita niin kuin pitääkin, olen lukenut, että dieetillä on jopa enemmän haittaa kuin hyötyä jatkuvasti höystää treeniä erikoistekniikoilla. No, minähän olen tämänkin jo testannut käytännössä ja kyllä, näin se on. Viime viikolla innostuin jokaisessa kolmessa jalkatreenissä tekemään jokaisen sarjan ihan tappiinsa niin, että kintut olivat täynnä pikkumustelmia ja verenpurkautumia, ja tänään tuntuikin etureisi-pohjetreenissä, ettei millään saanut edellisviikkoa tujumpaa treeniä. Tein kuitenkin sarjat loppuun, mutta aivan hiki-tuska-veri-kyyneltoistot jäivät uupumaan. Paska reeni siis, mutta tulipahan tehtyä.

Olotila on kuitenkin kaiken kaikkiaan edelleen vireä, mutta illasta huomaan väsymyksen tulevan, että naps vaan käy, ja olen jo aikaisin valmis kömpimään unten maille. Hiilarit ovat kasattu treenin ympärille, ja se onkin fiksua: jaksaa painaa olennaisimman hetken täysillä. Illasta sitten mennään oikeastaan pelkästään puhtaasti protsku-rasvalinjalla. Myös aamupuuroakaan en ole syönyt enää samaan malliin, vaan aerobisten jälkeen rasvanpolttoa jatketaan vähän hiilihydraattia sisältävällä aamiaisella. En ole kuitenkaan edelleenkään kyllästynyt dieettiruokiin vaan päinvastoin, valmiiksi annetut ainekset ovat laittaneet luovuuteni valloilleen ja esimerkiksi tänään kyhäsin kurttukaali-riisi-seitilaatikkoa uunissa. Mausteet ovat tosin ihan hatusta vedetyt ja lähinnä sitä, mitä kaapista milloinkin löytyy. Maustesekoitukseni sisältää usein currya, cayannepippuria, rouhittua pippurisekoitusta, tilliä, basilikaa, oreganoa… Että tervetuloa vaan meille syömään, meidän äiti tekee pahempaa ruokaa kuin teidän äiti.

Joku epäili, etteikö käsistäni löytyisi pattia. Tervetuloa kädenvääntöön.

Missä paino huitelee? Maanantaina 10. päivä mitattu aamupuntari näytti kilojen olevan 62,4 kilogrammassa. Pituuttahan minulla löytyy koreasta varrestani sellainen vajaa 162 cm, olisiko 161, 5 cm. Lähetin jo valmentajalle paniikkiviestiä, että tällä tahdilla nousen rantavalaana lavalle, mutta rasva saakin kuulemma sulaa hitaasti ja tietenkin lihasten tulee säilyä mahdollisimman hyvin. Painonpudotustahti on siis ollut n. -0,5 kg per viikko. Muistakaa, dieettaajat: malttia painon kanssa! Yläkropan huomaan selkeästi kiristyneen, mutta reisistä joutuu sulattelemaan vielä laardia kuukausikaupalla. Eipä hätää, vielä ei palella, vaikka jo nyt ennestään vähän piukat vaatteet alkavat tuntua löysiltä. Olen kyllä itsekin vähän hämmästynyt, kuinka pieni minusta oikein varmaan tuleekaan kevään kisoihin, mutta en anna sen vaivata menoa. Joskus olenkin vähän huvittuneena seurannut keskusteluja, joissa joitain kymmeniä vuosia bodanneita verrataan omaan ylvääseen, kreikkalaiseen patsakseen ja sanotaan, että joo, kyllähän mäkin nyt oon samoissa lihasmassoissa. Se kisakunto vetää oikeasti aika pieneksi vaikkakin tiukaksi, varsinkin, kun ensimmäistä kertaa lavalle astelee, joten jokainen sohvanpohjalta huutelija laihduttakoon ensin kisakondikseen ennen kuin alkaa vertailemaan. Eipä siinä, yksi tavoite kerrallaan ja tulevaisuudessa jälleen taas lihatalkoot pystyyn.

Joulu tulla jolkottaa. Välttäkää kauppoja, turhia lahjoja, kulutushysteriaa ja antakaa läheisillenne mieluummin vaikka yhteistä aikaa (tai aikaa itsellenne treenata, hehe).

minna

6 vastausta artikkeliin “Hyvä treeni, parempi mieli”

  1. Nyt kyllä huijaat: koko blogituubihan on vain täynnä itsekehua, valitusta, alastonkuvia, herutusta, tyrkyttämistä, pilvilinnojen maalailua, äijäuhoamista… Siis kaikkea, mistä vain ärsyyntyy 😀

  2. tuosta ärsyyntymisestä puheenollen :D:D en voi mitään, teidän blogi on ihan huippujees, mutta voisko välillä olla ihan perusnaamallaki. vaikka 1/7 ihan normaalisti ettei aina tarttis vääntää naamaan jotaki friikkiä ilmettä. menee kahvit väärään kurkkuun 😀 jos ei, it’s fine for me!

  3. Olemme kyllä aina ajatelleet, että teennäiset, muka hassunhauskat ilmeemme eivät naurata yhtään ketään muuta kuin itseämme. Oikeassa elämässähän olemme haudanvakavia synkistelijöitä, joiden ainutta hupia on tunkea netti täyteen lapsellisia irvistyksiä. Tästä eteenpäin lupaamme kuitenkin tarjota enemmän neutraalia materiaalia! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta