Miksi toisella on enemmän – Oikeutettu kateus?

Anu:

Rakastan satuja. Saduissa on yleensä aina joku ajaton ja universaali opetus, joka koskettaa ihmisluontoa syvältä. Usein sadut käsittelevät hyvän ja pahan välistä suhdetta, epäoikeudenmukaisuutta tai väärän ja oikean erottamista. Monissa tarinoissa pohjavireenä kulkee kateus ja se, kuinka se saa aikaan pahansuopuutta kateuden kohdetta kohtaan. Tuhkimossa ilkeät sisarpuolet pilkkaavat jo valmiiksi kaltoin kohdeltua Tuhkimoa, joka saa prinssin huomion, ja Lumikissa paha äitipuoli tuntee suunnatonta kateutta Lumikin kirkasta kauneutta kohtaan. Raamatussakin Aatamin ja Eevan poika murhaa veljensä kateudesta, kun Jumala suo toiselle veljelle enemmän huomiota.

Kainin veli Abel uhrasi Jumalalle teurasuhrin, mistä Jumala katsoi enemmän Abelin puoleen. Tästä tulistuneena Kain surmasi veljensä silmittömästä kateudesta. (Kuvalähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Abel)

Olen tuntenut kateutta. Toisella on ollut jotakin, mitä minulla ei ole. Onnea, ulkonäköä, parisuhde, menestystä, hienompia vaatteita, isompi koti, rauhaisa elämäntilanne, asiat kaikin puolin hyvin. Miksi olen epäonnistunut? Miksi minusta ei välitetä samalla tavalla? Miksi toinen saa enemmän huomiota? Miksi kaikilla muilla menee niin hyvin? Itsesääliin vaipuminen on helppoa, eikä toisen onnesta osaa eikä edes halua iloita.

Kateutta on itselleen joskus vaikea myöntää. Toisen onneen vilpitön osanottaminen on vaikeaa, jos itsellä menee huonosti. Siksi itsestään on ensin välitettävä, itseään on rakastettava. Ei voi iloita muista, jos jatkuvasti tuntee alemmuutta muita kohtaan, vertaa itseään toisiin eikä osaa iloita siitä, mitä jo on tai mitä jo omistaa.

Fitness- ja bodylajeissa joutuu jatkuvasti vertailtavaksi. Aina on heitä, jotka ovat isompia, lihaksikkaampia, upeampirakenteisia, symmetrisempiä, valovoimaisempia, kaikin puolin parempia. Terve kilpailuhenkisyys on hyvästä, mutta jos jatkuvasti kuluttaa negatiivista energiaa toisten vertailemiseen ja levittää pahaa, ilkeilyä, katkeruutta, harmia ja vihaa ympärilleen, kyseessä on jo kateuden aste, joka vahingoittaa kadehtijaa itseäänkin.

Kateellinen ei pääse yli eikä ympäri siitä, mitä toisella on, vaan märehtii jatkuvasti esimerkiksi omaa mitättömyyttään, alemmuuttaan ja huonommuuttaan.

Lapsuudessa ja nuoruudessa kateus saattoi ilmetä koulukiusaamisena. Aikuisten keskenkin, varsinkin netissä, jossa anonyymina kommentointi on helppoa, meno on myös välillä villiä, kun etenkin fitnessaiheisissa elämäntapamuutoksissa muutoksen tehnyt henkilö saattaa saada melkoista ryöpytystä niskaansa. Toki aina ei kyseessä ole kateus, mutta kysyä sopii, mikä saa ihmiset niin kärkkäästi kommentoimaan toisen ulkomuotoa ja elämäntapoja. Usein vastaus löytyy tyytymättömyydestä omaan tilanteeseen ja sitä kautta kyvyttömyyteen iloita toisen onnistumisista.

Tunsin kateutta viimeksi voimakkaasti viime syksynä, kun kaverini Emma ja Riina astelivat kisalavalle. Olin todella pettynyt itseeni enkä osannut silloin iloita täysillä muiden menestymisestä. Koin olleeni epäonnistunut, kun olin jättänyt dieettiprojektin kesken ja tunsin olevani suoranainen luuseri. Miksi muut onnistuivat? Miksi muilla oli dieetti noin helppoa? Miksi en itse jaksanut? En kuitenkaan halunnut jäädä märehtimään liemessäni, vaan halusin uskoa itseeni ja onnistumiseeni. Nyt voin jo vilpittömästi sanoa jälleen tsemppaavani täysillä myös muita, kun koen olevani sinut itseni kanssa. Arvostan itseäni ja muita, muiden onnistuminen ei ole minulta pois. Minulla on monia upeita esikuvia, jotka inspiroivat minua treenaamaan ja tekemään töitä kovemmin.

Yksi inspiroivimmista fysiikoista on mielestäni esimerkiksi IFBB Fitness Pro Oksana Grishinalla. Mikä nainen! (Kuvalähde: http://www.rebodybuilding.com/2010/09/11/interview-with-incredible-amazing-ifbb-fitness-pro-oksana-grishina/ )

Yksi asia on kuitenkin varma. Sinä olet ainutlaatuinen, kukaan muu ei voi olla koskaan samanlainen kuin sinä. Kateus on tuhoavaa ja mieltä repivää, älä anna sen maalata mustia pilviä taivaallesi. Välitä itsestäsi, arvosta itseäsi sellaisena kuin juuri Sinä olet.

Minna:

Kateus on läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Voimme kuitenkin itse päättää, käännämmekö sen negatiiviseksi vai positiiviseksi kateudeksi.

Olen viime vuosina oppinut kääntämään kateuden ainoastaan positviiviseksi voimavaraksi. Tästä olen saanut paljon hyvää, ja elämästäni on tullut suorastaan helpompaa, kun en mieti, miksi minulla ei ole sitä ja tätä ja muilla on. Jos näen jotakin todella tavoittelemisen arvoista, jonka uskon parantavan merkittävästi elämänlaatuani, lähden sitä kohti. En usko, että ihmisiä on jaoteltu onnekkaiksi tai epäonnisiksi taustan perusteella. Varsinkin täällä meillä Suomessa ihmisillä on jo syntyessään tasavertaiset lähtökohdat ponnistaa mihin vaan. Tällä lähinnä tarkoitan koulutusta, työtä, varallisuutta jne. Maailma on täynnä tositarinoita, joissa slummeista on tultu miljonääreiksi ja Afrikan savanneilta noustu maailmantähdiksi. Meillä on peruslähtökohdat hyvin, on ruokaa ja vettä. Ei ole slummeja, jokainen pääsee kouluun. Voimme pärjätä hyvin ammatissa kuin ammatissa, tehdä sitä, mikä meitä kiinnostaa. Meillä ei ole luokkajakoja. Esimerkiksi Tansaniassa käydessäni perheemme kotiapulainen haaveili kosmetologin ammatista, mutta koska hänelle maksettiin työtä vastaan korkeakoulututkinto. hän oli etuoikeutettu ja tietenkin valitsi sen tien, vaikka lakiopinnot eivät kiinnostaneet häntä pätkääkään. Tansaniassa kosmetologina ei paljon juhlita, saati että voisit siinä sivussa harrastaa vaikka fitnesstä… Ei onnistu. Olkaamme siis onnellisia, mitä meillä täällä on, mikä määrä mahdollisuuksia.

Mutta itse aiheeseen eli kateuteen. Näkyvimmät kateuden aiheuttajat ovat mielestäni: itsevarmuus, raha, kauneus ja onni. Pohdiskelin hiukan, miksi ei kannata olla kateellinen näistä syistä.

Kun lähdet ulos, katso peiliin ja totea, että hyvältä näyttää 🙂 Äläkä märehdi kateudessa.

Itsevarmuus: En ymmärrä oikeastaan miksi, mutta olen huomannut, että itsevarmat/-tietoiset ihmiset aiheuttavat suunnattomasti kateutta. Jos joku kovaan ääneen kertoo saavutuksistaan, kävelee ryhdikkäästi ja ei anteeksipyytele olemistaan, tämä koetaan huonona asiana. Miksi? Eikä ole hyvä asia, että ihminen tietää mitä on ja näyttää sen? Ehkä siksi, että nämä ihmiset saavat huomioita. Jos itse toimisit näin, saisit sinäkin huomiota. Itsevarmuutta kun voi kehittää. Miksi tällaistä pidetään ylpeytenä? Itse ihailen tällaisia ihmisiä. Suuri osa ihmisistä, kun pyytelee anteeksi olemistaan, käyttää suuren osan energiastaan muiden ihmisten haukkumiseen ja arvosteluun. Surullista.

Luin juuri fb-kaverini Lassen päivityksen, joka meni jokseenkin näin:

”Mitä mieltä, toverit, olette ihmisistä, jotka kyselevät sinulta kaikkea hyvinkin henkilökohtaista, mutta jos kysyt heiltä itseltään jotain henkilökohtaista, he eivät kerro sinulle mitään omastaan eivätkä kerro oikeaa mielipidettään? Olen sen verran ehkä terveen luulosairas, että kutsun tämänkaltaisia ihmisiä agenteiksi, jotka etsivät heikkoja kohtia sinusta kertoakseen niitä eteenpäin.”

Tunnistan tyypin erittäin hyvin ja mielestäni he kuuluvat ryhmään kateelliset. Ja miksi he eivät kerro omastaan? Siksi, että heillä ei ole elämää eikä mielipidettä, jonka takana uskaltaisivat seisoa. Heille en viitsi kertoa omasta elämästäni yhtään mitään, vaikka muuten avoimesti juttelenkin asiasta kuin asiasta. Bodypiireissä kateutta on varmasti, mutta olen huomannut myös, että kyseisessä harrastusryhmässä on myös poikkeuksellinen kannustava ja positiivinen ilmariiri. Voiko positiivisempia päivityksiä löytää kuin fitnesskissoilta ja bodyleijonilta? Netissä pyörii hyvin tiivis yhteisö, ja ainakin omiin kisavalmisteluihini olen saanut paljon tsemppiä lajitovereilta. On varmasti totta, että lajin harrastajat aiheuttavat ärsytystä lajia harrastamattomien keskuudessa. Olemme ystäväni kanssa pohdiskelleet tätä ja tulleet siihen tulokseen, että tämä johtuu siitä, että lajia harrastamattomat kokevat, etteivät koskaan pystyisi moiseen, siksi tämä osittain pelottaa ihmisiä. Harrastajia pidetään jotenkin yli-ihmisinä, vaikka totuus on, että jokainen pystyy kyseiseen elämäntapaan, jos vain niin haluaa. Kaunis vartalo aiheuttaa myös aina kateutta, turha sitä on kenenkään kieltää… Tämä varmasti johtuu siitä, että koetaan, että itse ei pystytä saavuttamaan samaa. Harrastusryhmässä olen myös huomannut muutamia tyyppejä, jotka korostavat voimakkaasti itseään, laukovat hyvin harkitsemattomia ja provosoivia kommentteja, ja kun arvostelua tulee, todetaan vaan, että kateelliset siellä huutelevat. Näitä ihmisiä kohtaan varmaan hyvin harva tuntee oikeasti kateutta. Ei aina tarkoita, jos ärsyttää ihmisiä, että kaikki ovat kateellisia.  

Raha: Toisen ihmisen materia on aina aiheuttanut kateutta: naapurilla on hienompi auto, kaverilla parempi palkka, serkulla hienompi vene jne. Varallisuudella on suuri vaikutus elämään, mutta niin kuin jo todettu, meillä on jokaisella mahdollisuus parempaan. On vain itsestämme kiinni, kuinka paljon siihen panostamme. Itse olen aina pitänyt huolta, että perusasiat ovat hyvin ja se riittää minulle. Tietty laatu omissa hankinnoissa on tullut olla, mutta sen suurempaa en tarvitse. Tähän ei kannata tuhlata aikaa, moni kokemus on rahaa tärkeämpi. Hyvän elintason saa pienillä ponnistuksilla, jos niin haluaa.  Hyvä vinkki on varmasti laittaa taso korkealle. Mitä vähempään tyydyt, sen vähemmän saat.

Olemattomat reisilihakset, vatsat eivät erotu jne. Mitäs jos motivoituisin vaikka yllä olevasta kuvasta ja tekisin töitä, että saisin näitä osa-alueita paremmaksi seuraaviin kisoihin 🙂

Kauneus: Naiset ovat kautta aikojen tehneet kaikkensa kauneutensa eteen. Kaikille ei ole suotu omasta mielestään hyviä geenejä, ja kaikki muut ovat kauniimpia. Onko todellisuudessa näin? Oletko itse panostanut ulkonäköösi samalla tavalla kuin ystäväsi? Jos et, niin tee se, jos et tiedä, miten, ota yhteyttä ammattilaiseen. Sinusta saa loihdittua joutsenen, usko pois. Jokainen on omalla tavallaan kaunis. Päätät itse, mitä edustat. Nykyään kauneus on paljon myös tehtyä, on silikoneja, pidennyksiä, rusketuksia, jne. fiksauksia. Monella, joilla on nämä kaikki, kauneus on kaukana, kun kaikki nämä riisutaan pois. Jos tämä edustaa sinun näkemystäsi kauneudesta, anna mennä vaan, näitä saa kaupasta. Huom. ja luonnollisen kauneuden edustajat, fiksauksia voidaan toteuttaa myös luonnollisella tavalla. Turhaan kadehdit. 

Onni: Onnellisuus on myös meistä itsestämme. Vinkkejä onnellisuuteen voit saada mm. onnellisuuspostauksesta. Tiedosta arvosi ja elä sen mukaan, ei sen kummepaa. Käytä se energia, mitä käyttäisit kadehtimiseen, itseesi. Saat jo paljon aikaan. 

Yhteenvetona siis, älä mieti liikaa muita. Käännä kateus positiiviseksi, käytä ihmisiä, joille olet ollut aikaisemmin kateellinen, mieluummin inspiroivina esikuvina. Muista, että mikään ei tule ilmaiseksi. Tavoitteen kuin tavoitteen eteen on tehtävä töitä. Joskus tulee notkahduksia, mutta jatketaan siitä huolimatta ylöspäin kohti omia haaveitamme ja tavoitteitamme. Usko itseesi, sinusta on mihin vain haluat.

minna

17 vastausta artikkeliin “Miksi toisella on enemmän – Oikeutettu kateus?”

  1. Ihan tuli tippa linssiin, oli niin hyvä teksti. Kiitos jälleen blogista, ihanan pitkiä juttuja jaksatte kirjottaa, vaikka minä en yleensä jaksa pitkiä juttuja lukea, mutta näitä jaksan 🙂
    Terkuin, Sini P

  2. Itse kuulun näihin itsevarmoihin ihmisiin ja se tuntuu olevan aivan huiman ärsyttävää osan mielestä. Ehkä, koska he näkevät myös ne syyt, miksi olen itsevarma ja se herättää kateutta. Ison työn olen tehnyt sen eteen, että voin yleensäkään olla tässä pisteessä. Mutta sitä ei nähdä, vaan vähän väliä koitetaan tavalla tai toisella lyödä alas. Harmi heidän puolestaan, että itsevarmuuteni estää heitä minua sieltä alas saamaan. 🙂 Tiedän, että olen paikkani, oloni ja kroppani ansainnut ihan itse, eikä sitä asiaa voi vain kukaan minulta pois ottaa.

    http://eioorakettitiedetta.blogspot.co.uk

  3. Hienoa, että aihe herättää kiinnostusta!

    Ikävä kuulla, Heidi, että oot saanu lyttäämistä osaksesi. Itsevarmuus on, niin kuin Minnakin kirjoitti, varsinkin Suomessa sellainen asia, että se ärsyttää. Varmuus on eri asia kuin egoilu ja muiden kustannuksella itsensä pönkittäminen!

    Ehdottomasti omista työn tuloksista saa ja pitää nauttia. Jatkossakin jokainen – olkaa rohkeasti itsevarmoja! 🙂

  4. Sanna, Sini, Tina, Heidi ja M: siellä ruutujen takana myös ihania ja kauniita naisia.

    Tulee hyvä mieli, kun saa jakaa ajatuksia ja huomata, että loppujen lopuksi kaikki ollaan samanlaisia, koettu samoja fiiliksiä, vaikka rikkaalla tavalla jokainen onkin omanlaisensa persoona. Ihan alkaa tulla joulumielen lisäksi tunteiden yliannostus. (Täh, tunteeko bodari käsitettä tunne testosteronihien lisäksi? :D)

    Tunnelmallista joulunodotusta kaikille!

  5. Tämä on kyllä aivan mahtava blogi: paljon asiaa, pohdintaa, rehellisyyttä, tunteiden läpikäymistä, itsetutkiskelua… jne. Ei voi kuin tykätä 🙂

    Mielenkiinnolla odotan Anun kisalavan valloitusta, päivä lähenee koko ajan 🙂

  6. Tikuruliinan: Kiitos. Varmasti moni lajin harrastaja voi samaistua siihen, että lajin rikkaus on siinä, kuinka se haastaa paitsi fyysisesti myös henkisesti. Koko ihmiselämän tunteiden kirjo tulee käytyä läpi, välillä itkettyä, naurettua, epäonnistuttua, onnistuttua, tehtyä erheitä ja opittua.

    Pyrimme pitämään blogin jatkossakin siinä mielessä rehellisenä ja avoimena, että jokainen voisi toivottavasti ottaa osaa keskusteluun ja tuntea, että loppujen lopuksi paljon samojen kysymysten äärellä painiskellaan 🙂

  7. Anu, horkkakuuria vaan kehiin! (Viitaten ihailemaasi fysiikkaan)
    Fakta on että tolla tasolla sitä on vedetty enemmän tai vähemmän.
    Itselläkin naisena kovista treeneistä huolimatta vaikeaa saavuttaa lihasmassaa ja harkitsen vakavasti jossain vaiheessa kokeilla.

  8. Anonyymi: Katselin tässä yksi päivä jälleen tuota Bigger, Stronger, Faster -dokkaria, ja se herätteli…

    Tiedostan, että välillä nuo omat ihanteet ampuvat vähän liiaksikin yli. Toisaalta näen ne motivoivina, vaikken koskaan samanlaisiin massoihin pääsisikään.

    Olen vielä melko sinisilmäinen lajin suhteen. Millainen fysiikka on realistinen saavuttaa kovalla treenillä naturaalina? Kuinka kovaa haluan oikeasti menestyä? Missä menee moraalini raja? Entä terveys?

  9. Entä jos vaan omassa elämässä ei ole mitään kertomista. Multa jos joku tulee kysymään että miten menee niin ei mulla ole siihen mitään sanottavaa muutakin että ihan jees. Kun ei mun elämässä tapahdu mitään merkittävää. Ei se tarkota silti että olisin kateellinen.

  10. Anonyymi: Yleensä ne, jotka eivät rummuta jokaisesta elämänkäänteestään, vessareissustaan tai aamupalastaan ovat niitä, joilla menee hyvin ja ovat tyytyväisiä elämäänsä. Se, miten paljon elämässä tapahtuu, ei kerro mitään siitä, kuinka tyytyväinen on elämäänsä. Joillakin tapahtuu jatkuvasti ympärillä vaikka mitä juhlantynkää ja silti ollaan naama irveessä, ihmissuhteet sotkussa eikä mikään riitä.

    Tämä blogikin on yhtä rummutusta: kaikesta tehdään suurempaa, hienompaa ja parempaa kuin todellisuudessa. Tarkoitus on saada lukijat kiinnostumaan ja värittää tekstiä. Oikeassa, aidossa elämässä arki on tavallista eikä mitään juurikaan tapahdu. Mutta kyllä, täälläkin menee ihan jees 😀

    Kaikille ihan tavallista uutta vuotta! 🙂

  11. Useimmat ihmiset rakastaa puhua itsestään. Se ei ole välttämättä itsekkyyttä tai narsismia. Oma elämä on helpoin puheenaihe… Yleensä. Kaikki jotka kuuntelee mielummin toisia, eivät ole kateellisia. Jotkut antaa muiden puhua ja osoittaa kiinnostusta kyselemällä koska vihaa olla itse keskipisteenä. Ehkä ne on joskus elämässään kertonut jotain jollekin joka on kertonut salaisuuksia eteenpäin eivätkä siis luota kehenkään enää. Toisaalta menneisyydessä voi olla niin kipeitä asioita ettei niistä voi puhua tai halua puhua. Tai oma elämä on niin paskaa että on helpompi keskittyä muihin että saa muuta ajateltavaa. Tai sitten omassa elämässä ei tosiaan tapahdu juuri mitään sillä hetkellä. Syitä on monia, mainitsemani ja about 30 muuta. Älä tuomitse kateelliseksi jos et ole tarkastellut asiaa joka kannalta. Selkäänpuukottajia lukuunottamatta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta