Rakas Joulupukki, toivon paljon viisautta treenaamiseen

Olin kuin pikkulapsi jouluaattona, kun pääsin jälleen neljän, voitteko kuvitella, neljän salittoman päivän jälkeen valuttamaan hikeä. Ai niin, paitsi nythän on aatto eikä minua voi kovin aikuiseksikaan lukea.

Aamuaerobisena tarkalleen 36 minuuttia porrasjuoksua. Tunnistaako joku itsensä siitä, että jos ohjelmaan on merkitty esimerkiksi 30-40 minuuttia aerobista, ei kestä katsoa itseään enää peilistä, jos tekee vain sen vähimmäismäärän 30 minuuttia? Edellisessä, rappiollisessa elämässäni olisin varmaan veivannut vähintään 42 minuuttia, mutta nykyään osaan jo lopettaa silloin, kun on tarpeeksi ja pyrkiä mieluummin keskittyä tunnistamaan sen pisteen, jossa harjoitus alkaa kääntyä itseään vastaan. Järkevä harjoitus ei ole sama kuin pakonomaisuus.

Jos aaton kohokohtani oli ilmaisjakelussa jaetun kuvakalenterin jännityksellä viimeisen luukun (joulukuusi) kurkistaminen, siitä voinee päätellä joulupyhieni kiinnostavuuden.

En ole kehdannut suoraan sanottuna juurikaan katsella blogihistorian alkutuotosten treenejä, koska tekniikkavirheet ja muutenkin järkeä huutavat säädöt laittavat pään särkemään. Vaikka en halua mässäillä itsekehuilla, olen saanut kuulla, että osaan jo ensimmäisestä ohjeistuksesta korjata virheeni ja parantaa tekniikkaa hetkessä, kun minua neuvotaan. Ja innolla otankin jatkossa ohjeita vastaan, vaikka täytyy sanoa, että olen sen verran jääräpää ja tiedän muka kaikesta kaiken, että ensiksi testaan tietty itse kantapään kautta, uhoan hetken, sitten nöyrryn, nielen ylpeyteni ja kiitän viisaampia.

Pohkeet eivät edelleenkään ole mikään superlihasryhmäni, mutta nyt laardin sulaessa muoto sentään alkaa jo hivenen erottua.

Esimerkiksi pohkeet ovat olleet lihasryhmä, joita olen ”kurittanut” liian isoilla painoilla ja vajailla liikeradoilla. Vaikka joskus ärsyynnyn tulisestikin ristiin satelevista neuvoista, pyrin suodattamaan ja terveellä kritiikillä ottamaan vastaan ohjeita. Syksyn ja talven mittaan onkin kannattanut kuunnella kokeneempia. Nyt pohjetreenissä olen ollut aina erittäin huolellinen. Teen pohkeita usein smithissä tangolla, istuen painoilla ja omalla kehonpainolla seisten. Hackia ja prässiäkin voisi käyttää salillani pohjetreeniin, mutta olen kokenut toimivammiksi nuo edellä mainitut. Lisäksi olen alkulämmittelyissä hyppinyt aina hyppynarua, mikä laittaa pohkeet töihin. Liikkeissä olen vaihtanut jalkaterien asentoa paitsi suoraan eteen myös sivulle. Annan pohkeiden venyä huolella ala-asennossa ja ylhäällä supistan maksimaalisesti hetken ääriasennossa pitäen. Pohkeisiin onkin nyt löytynyt aivan erilainen tuntuma, ja vaikka miinuskaloreilla tuskin lihaspatti pääseekään kasvamaan, olen kiitollinen ystävällisestä, salilla saamastani avustuksesta, joka on vienyt minua eteenpäin. Oppiminen käy erehdysten kautta, eikä virheitä pidä pelätä. Jokainen on ollut joskus aloittaja.

Nessi-faneille vielä misukisun pose. Tappelemme molemmat aina, kumpi pääsee kameran eteen tyrkylle.

Kiitän kaikkia blogilukijoitakin, jotka olette antaneet neuvoja ja ohjeita! En ota itseeni parannusohjeista, päinvastoin, joten jatkossakin ihmeessä vinkkejä, tipsejä, apuja ja herättelyjä – sen kun pommitatte kommenttiboksit täyteen!

Lupaus: Viimeisen jouluhössötyskerran – hikistä joulua, kansalaiset.

minna

5 vastausta artikkeliin “Rakas Joulupukki, toivon paljon viisautta treenaamiseen”

  1. Teillä on kyllä aivan loistavat jutut, turhia hienostelematta täyttä asiaa elämän ja treenaamisen välillä raadollisesta mutta ah niin antoisasta maailmasta…kelpaa rautailua välillä harrastavan himohiihtäjänkin ammentaa huumoria näin joulupäivän ratoksi..Jatkakaa samaan malliin!

  2. Onko mimmeillä poikaystäviä tai harrastatteko deittailua? Vai viekö bodaus kaiken ajan? Voisitte joskus postata ajatuksia parisuhteesta ja bodauksesta, onko mahdoton yhtälö? Entä jos suhteessa molemmat ovat himopunttaajia, tuleeko siitäkään mitään?

  3. Himohiihtäjä: Hiihto on hieno laji! Tällaiset fitnessneitoset pitäisi muuten laittaa välillä suksille, tokkopa edes pystyssä enää pysyttäisiin 😀 Ja iso rispekti sinne, kerta salillekin aikaa jää!

    Anonyymi: Juuri yksi päivä puhuimme, että seuraava postaus on fitness + miehet = mahdoton yhtälö? 😀 Tämä tullaan toteuttamaan, mutta ”vilkkaasta” deittielämästämme emme ainakaan vielä paljasta sen enempää… Hyviä kysymyksiä, joihin tulemme siis kattavasti vastaamaan! Pysykää deittilinjoilla…

  4. haluisin tietää et miten reenaat noita pohkeita 😉 ku itellekki tarvis saaha vähä tota laardia pois pohkeista! 😀 ku luen tätä sun blogia nii tuli entistä enemmän motivaatiota tehä kaikenlaisia lihasliikkeitä, ja hyvä peba sulla ainaki on :D!!

  5. Pohkeiden totaalikurituksen kultaiset säännöt:

    – Iso liikerata, kunnon venytys, kunnon supistus
    – Paino päkiöillä
    – Jalkaterien asentojen vaihtelu, esim. suoraan eteen ja ulospäin
    – Sekä seisten että istuen pohjeliikkeitä
    – Sekä isoilla että kevyillä painoilla
    – Sekä lyhyitä että pidempiä sarjoja

    Salilta ei löydy painopakkalaitteita, joten olen tehnyt pohkeita smithissä ja hackissa seisten korokkeelta sekä istuen pohkeita. Välillä myös ihan pelkästään omalla kehonpainolla, ja tuntumakin löytyy, kun keskittyy huolella supistamaan.

    Isoja pohkeita sinne! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta