Fitnessavaruuden 13. ulottuvuus kutsuu, kuuleeko Tavis-Maa?

Äijä-Anu on palannut. Huomasin muuten, että yksi päivä puhun toista ja toinen toista. Aristoteliseen draaman kaareenhan kuuluu suuren sankarin jonkinlainen kriisi tai kliimaksi, josta kuitenkin sulavasti siirrytään loppuratkaisuun. Minun loppuratkaisuni: älkää tulko neuvomaan minua koskaan missään tilanteessa, koska muuten heitän teitä sulattamillani rasvakönteillä. Ja näitä panoksia muuten riittää.

Sosiaalisessa mediassa on syntynyt käsite informaatioroska. Tästä annoskuvasta voi jättää sen informaatio-sanan pois.

Olen valmistautunut henkisesti neljän päivän laskeutumiseen bodytaivaastani jouluähkystä ja -pöhötyksestä kärsivien maallisten tavisten keskelle. Torstaista sunnuntaihin kestävälle kidutusmatkalle olen laatinut pilkuntarkat suunnitelmat aamuaerobisille, tarkastanut paikallisten salien kannan ja laitevarustelun, ohjeistanut majoittajiani varautumaan nimenomaan maustamattomaan broileriin (eikä tähän lueta suola- ja lisäainelitkussa lilluvia ”miedosti suolattuja” Rainbown lärpäkkeitä, joita joku umpitollo joskus osti) ja hommannut kissalle hoitopaikan. Katabolian vaara väijyy koko reissun ajan niskassa, mutta olen päättänyt selvitä kaikista vastoinkäymisistä. Jos selviän tästä, selviän mistä vain.

Pyhien aika onkin saanut aivotoimintani raksuttamaan entistä vilkkaammin ja kritisoimaan tätä läpeensä mätää yhteiskuntaa, jossa kansalaiset halutaan myrkyttää sokeriin ja sitä kautta vajottaa diabetespommin alle. Erehdyn broileria ja valkuaisia mutustaessani silmäilemään vanhoja, juuri joulun alla jaettuja markettien mainoksia – voi rappioiden rappio.

Osta ensi vuoden jouluun vierasvarat, säilyvät varmasti.

Torttua, makeaa, namia, pullaa, kakkua. Ja halavalla, tottakai. Vaan mitäpä kurkunkostukkeeksi? Katsotaanpa.

Jos hedelmätoffeekarkki jää kiinni kurkkuun, lonkerolla se huuhtoutunee.

Kolminkertainen sikspäkki? Puhutaanko nyt bodaamisesta?

Ketä tai mitä tässä nyt pitäisi sitten syyttää? Kauppoja? Halpoja hintoja? Joulupukkia? Hei, ei kukaan pakota ostamaan. Mitä sen sijaan täydellinen, kurinalainen ihminen hankkii muonavarastoihinsa? Kurkataanpa.

Jaaha, joulu on tullut kehonrakentajan jääkaappiin.

Fitnessavaruuden kolmannentoista ulottuvuuden ulkopuolelta, jostain normaalien normaalista, tästä todellisuudesta olevasta tilasta, olen kuitenkin kuullut joskus lajin harrastajia kuvattavan fanaattisiksi. Jotta teksti ei kävisi liian mustavalkoiseksi, laitan Googleen hakusanan ”fanaattisuus”. Ystäväni Wikipedia opastaa näin:

Fanaattisuus (lat. fanaticus) on kiihkomielistä käyttäytymistä, jonkin asian kiihkomielistä puolustamista.[1] Lievemmässä merkityksessä sanalla tarkoitetaan, että sillä kuvattu henkilö omistaa liikaa aikaa tai vaivaa tiettyyn toimintaan, kuten harrastukseen tai puhtauteen. Sana fanaticism tuli englannin kieleen kuvaamaan puritaanisia, jumalalliseen ilmoitukseen nojaavia lahkoja.”

Vai niin. Kiihkomielisyys? Minähän rakastan rauhaa. Liikaa vaivaa? Aikaa? Viekö 24/7 bodyelämä liikaa aikaa? Jatketaanpa lukemista. Joku nobody (Bertrand Russel, täh?) on joskus muinoin ilmeisesti tokaissut näin:

”Fanaattisuus on ensisijaisesti järjen käytön älyllistä vajavaisuutta, sellaista johon filosofiasta löytyy älyllinen vastamyrkky.”

Tyyppi on kuulemma myös liittänyt kiihkomielisyyden pelkoon.

Fanaattiselle fitness-elämäntapaeläjälle treenien fanattisuusmittarin lukema on suoraan verrannollinen mustelmien määrään.

Hyvä on, hyvä on. Minä myönnän: olen fanaattinen. Mutta olen, tai no, yritän olla suvaitsevainen. Ei kaikille ole fitness koko elämä, ei jokaisen tarvitse pullistella rasvaprosentti miinuksilla eikä kaikkien tarvitse jättää mummon vaivalla veivaamaa pullapalaa välistä siksi, ettei perse lässähtäisi.

Toivon myös, että minun annettaisiin rauhassa tehdä näitä outoja tapojani. Bodymaailma lähentelee kieltämättä välillä ikään kuin lahkon oppeja, joissa kiveen hakattuja käskyjä ei sovi kyseenalaistaa. Mikään ei ole helpompaa kuin tuudittautua olemaan kyseenalaistamatta mitään.

En jaksa kuitenkaan jatkuvasti ruotia, mikä on normaalia ja mikä epänormaalia. Kun saan minulle tavalliset treenini tehtyä, tavalliset ruokani syötyä, tavalliset aerobiseni hikoiltua, jatkan tavallista arkeani, olin sitten missä vaan. Ja annan muiden tehdä myös tavallisia asioitaan.

Don’t judge me.

Jottei fitnessuskottavuus menisi, muistutuksena: hei – jokainenhan palaa tavalliseen elämään taas uuden vuoden jälkeen? Tai ainakin niin lupaa?

minna

7 vastausta artikkeliin “Fitnessavaruuden 13. ulottuvuus kutsuu, kuuleeko Tavis-Maa?”

  1. Mulla oli tänään jo työpäivä ja piti siis palata normi ruokavalioon.. mut kummasti ne suklaat maistu kotona aamu ja iltapalan kyytipoikana. Töis oli sentäs karu paluu maanpinnnalle ja ruokana herkullisen herkullista jauhelihakeittoa.. tai siis perunakeittoa 😉

    Hahaa, ehkä mulla on viel toivoo tulla joskus true salimimmiks, kun taas on moelemmat kädet ja solisluut mustelmilla salitreenistä ;))

  2. Finde: Se on muuten kumma, kuinka heti tuo arki palauttaa takaisin ruotuun. Ei tarvitse kuin nuuhkaista työpaikan ilmaa tai hönkäistä muutama syvä hengenveto salihöyryjä, niin jo suklaat lentävät mäkeen 😀 Ihmettelen myös, miksei voida puhua rehellisesti pottusopasta, josta muutama onnekas löytää kenties pari lihasattumaa…

    Mustelmat ovat äijyyden mittari! Tuolla kuvauksella uskaltaisin tituleerata sut jo melkoisen korkealle 🙂

  3. Tuo suklaaongelma ratkeaa sillä, että pistää suklaat miehen mukana sen työpaikalle. Karskit hitsarit kun muutenkaan eivät oikein ruokavalion tarkkailusta välitä, niin suklaat katoavat alta aikayksikön 🙂

  4. Tällainen kunnostautunut plösö on nyt pari kuukautta kurinalaisuutta harrastaessaan tullut siihen tulokseen, elämä on näin huomattavasti helpompaa. Toki tärkeimpänä positiiviset muutokset päässä ja fysiikassa, mutta myös arjessa: ei tarvi miettiä, mitä suuhunsa pistää ja kuinka paljon eikä ostoslistan laadinnassa ja ruokakaupassa mene aikaa + treeni rytmittää kivasti eloa. Eikä tule enää iltaisin sängyssä mietittyä työasioitakaan (kun on niin väsynyt…), vaan mielessä pyörii pelkästään kasvava hauislihas. Huisia! (=

    Terkuin Anu myös

  5. Anu oot ehkä yksi maailman kaunneimmista naisista, oli naamassasi meikkiä tai ei, irvistyksellä tai ilman.. Oon niin kade!!! vittu.
    Sun jututkin on ihan huippuja.
    Jos oisin lesbo ni yrittäisin saada sut vaimokseni ja vaikken ookkaan niin silti vähän voisin tykätä.

    kiitos parhaasta blogista.

  6. Totta, olet kuin Brooke Shields
    Blue Lagoon leffasta. Tulet olemaan vahva kokonaisuus kevään kisoissa, voittaja ainesta!

  7. No niin, milloinkahan en oo viimeks ollut neljään pvään koneella. Tekee muuten hyvää välillä, näki vähän muutakin kuin potipiltingia 😀

    Sieltä tuli hyvä vinkki, suklaat vaan kiertämään, levollinen mieli itselle ja parempi mieli muille 😀

    Treeni- ja ruokavalio kun on kunnossa, niin onhan se ihan eri fiilis. Ja lepo. Nyt tuli täällä ainakin unta palloon ihan liian vähän, niin heti huomaa eron. Väsyttääää… Peukku sulle, Anu-kaima siellä, hienoa, että myös arkikin rullaa 🙂

    Ei kannata olla kade, mä olin just viikonloppuna kaverin häissä eikä kukaan pyytänyt edes tanssimaan, kun söin yksin päivän kassissa muhinutta seiti-valkuaissettiä 🙁

    Yritin katsoo muutaman minuutin You Tubesta tuota leffaa, mutta oli niin imelää että hohhoh 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta