Muistuttaako kissa omistajaansa?

Minna dietillä, notkea kuin gepardi viekas kuin tiikeri.
Tämä kissaeläin syö maltilliset kolmentunnin välein tarkoin harkitut ateriansa, niin kuin lemminkkinsä itämainen lyhytkarva Päivi, Päivi ottaa muutaman raksun kerrallaan tai juuri sopivanpieneksi leikatun sisäfileen palan ruokakupistaan ja maistelee hitaasti nautiskellen ruoan samalla imeytyen hänen pitkäraajaiseen varteensa.
Päivi harrastaa bikinifitnestä, ja pysyttelee trendikkäästi lähellä kisakuntoa ympäri vuoden, lihasta ei Päivin ruokamäärillä paljon kehitetä mutta entistä muokataan ja tehdään pakettia entistäkin tiiviimmäksi.  Off-seasonia ei ole.
Päivi inhoaa likaa, ja onkin erityisen tarkka turkistaan ja ympäristönsä siisteydestä. Minna palelee usein, ja lämmitteleekin juomalla teetä. Päivi mahtuu kapeine vartaloineen patterin päälle lepäilemään.

Grrrnauskis sano kissa kun parketilla pyörähteli.

”Itämaiset kissat ovat rakenteeltaan samanlaisia, mutta silmien ja turkin väri sekä turkin pituus erottavat rodut toisistaan. Ihanteellinen itämainen kissa on hoikka, elegantti, pitkänomainen ja lihaksikas. Pää on kiilan muotoinen; pitkä nenä, suuret lepakkomaiset korvat ja vinot silmät saavat kissan näyttämään erikoiselta muihin rotuihin verrattuna. Ehdottomasti parasta itämaisissa on kuitenkin niiden luonne: kissat kiintyvät voimakkaasti ihmisiinsä ja ovat äärimmäisen seurallisia, osallistuvia, vilkkaita ja puheliaita.”

Katsokaa kuinka kaunis olen?
Ohhoh, kylläpäs turvottaa. Oisko dietin aika. Mitä suotta?

Mitä enemmän sen parempi tuumaa Puntus tullessaan ruokakupille…. Lihaa, lihaa, ja vielä kerran lissee lihhoo ja lissee levyjä tankoon. Näillä mennään, kaikki tai ei mitään. Puntus tankkaa kerran kolmeen päivään taukoamatta koko päivän ja usein yönkin. Seuraavat kaksi päivää menee levätessä, jossain vaiheessa kun vireystila on optimaalisin treenataan agressiivisesti niin kauan kun jaksetaan täysillä ei yhtään enempää. Tuhotaan samalla paikkoja, huudetaan ja meuhkataan. Tällä kissalla, eli talvi Minnalla ei ole off ja on seasonia, peiliin ei katsota.
Vain voimalla ja treenin agressiivisuudella on väliä. Rasvaa kehossa on, mutta niin on lihastakin. Mitäs sen on väliä, kunhan jaksaa nostaa rautaa. Peiliin ei katsota, välillä on turkki takussa mutta olkoot.

Puntus ei nykyään muutaman lisäkilon myötä, viitsi käyttää aikaansa niin turhaan kuin kameran edessä poseeramiseen.

”Tyypillistä bengalille ovat lihaksikas ja pitkänomainen vartalo, pienehkö pää suhteessa vartaloon, pienet, pyöreäkärkiset, matalalle asettuneet korvat, suuret, ovaalinmuotoiset, kaukana toisistaan sijaitsevat silmät sekä korostuneet viiksityynyt. Bengalin kuviointi on erikoinen ja muista kesykissaroduista poikkeava. Sen vahva ja keskipitkä häntä muistuttaa suurten kissaeläinten häntää, ja kissa kantaa sitä matalalla.
Bengalin turkki on joko täplikäs tai marmorikuvioinen. Pohjaväriltään bengali on perinteisesti ollut ruskea tai lumivärinen, mutta myös hopeisia, sinisiä ja mustia bengaleita on olemassa.”

Hmmm. Parsaa suoraan muovikassista.
Nessillä ei ole pitkäjänteisyyttä urheiluun. Hyppygeenejä hänelle on tosin suotu liiaksikin, pöydälle on Anun kiusaksi mukava hyppiä. Syöhän Anukin tosin sängyssä. Säännöt ovat tylsiä.
 Vaikka lahjoja olisi lajiin kuin lajiin suorittajamainen urheilu on jättänyt häneen traumat katsellessaan aamuyöllä ulos lenkille lähtevää Anua, ja seiti se ei haise hyvälle uuniissa tehtynä niinkuin silakka tuoreena. 
Hänellä on toisessa silmässä vaaleat ripset, toisessa tummat. Nessillä on laikkuja turkissaan, niinkuin Anulla mustelmia jaloissaan. Toisessa jalassa on musta sukka ja toisessa vaalea. Kaikki ovat vinksinvonksin korvatkin, ne ovat käppyrällä. 
Nessiä ei voisi vähempää kiinnostaa miltä kotona näyttää, mitä enemmän kasoja ja esteitä sen mukavampi niissä on kiipeillä. 
Nessi ei myöskään pidä muista kissoista, ja Anukin valitsee seuraansa vain harvoin tarkoin valittuja ihmisiä.
Yhtä söpöjä he ovat ja saavat katseellaan mitä haluavat. Oli kyse sitten ruoasta tai uheilusta. Nessillä ei ole pitkäjänteisyyttä, mitä Anulle on suotu siitäkin edestä. 
Nessi on ahmatti, Anu on dietillä. Anu on kehonrakentaja, Nessi on laiha ja lihakseton.
 ”American curl rodulle on tyypillistä erikoisen näköiset korvat, jotka kiertyvät taakse poispäin kasvoista. American curlin pennut syntyvät suorakorvaisina, mutta niiden korvat alkavat kiertyä parin päivän ikäisinä. Vaikka korvat voivat myöhemmin taas suoristua, ne kiertyvät tavallisesti uudelleen ja pysyvät kiertyneinä suunnilleen neljän kuukauden iästä lähtien. Koska kippurakorvaisuun on dominoiva ominaisuus, silloin tällöin syntyy myös suorakorvaisia pentuja. Muilta ominaisuuksiltaan ne kuitenkin ovat curleja vastaavia.
Curlit voivat olla joko pitkä- tai lyhytkarvaisia, vaikka Kaliforniassa alkujaan kasvatetut kissat olivat pitkäkarvaisia. Kaikilla american curleilla on vartalon pituinen häntä, ja pitkäkarvaisten häntä on kuin paksu töyhtö. Curleilla hyväksytään kaikki mahdolliset värit ja kuviot. Niiden turkki on helppohoitoinen, pitkäkarvamuunnoksellakin on vain vähän pohjakarvaa ja turkki on hyvin silkkinen laadultaan. Myös silmien väri voi olla mikä tahansa, vain naamiomuunnoksilla vaaditaan siniset silmät. Kotona American curlin sanotaan olevan leikkisä, sopeutuva ja yhtä maltillinen kuin sen ulkomuotokin. Sen turkki tarvitsee vain suhteellisen kevyttä harjausta.”
Nessi, vaatekukkuloinen Kuningatar.

Tästä kaikesta päätelleen Minna on kahden kissansa sekoitus, kesällä Päivi ja talvella Puntus. Tätä voi tietenkin kutsua myös jakautuneeksi persoonallisuudeksi, mutta tätä Minna ei tietenkään myönnä.
Anulla on paljon samoja piirteitä kuin Nessillä. Erovaisuuksia luonteessa löytyy myös, mutta ulkonäkö on hälyttävän yhdennäköinen. Anulla on muuten luonnostaan hiuksetkin eriväriä, päästä löytyy kaikki värit tummasta vaaleaan.

Onko sinulla ja lemmikilläsi yhteisiä piirteitä?

minna

2 vastausta artikkeliin “Muistuttaako kissa omistajaansa?”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta