Bodari Häissä

29.12.2012, kuulaana, valkoisena, joulukuisena lauantaipäivänä ystäväni vihittiin avioliittoon. Häät olivat tällaiselle karskille bodarille melkein liiankin herkkää ja muistuttivat yhdestä elämän kauneimmasta tarkoituksesta, rakkaudesta (kunhan nyt jotan syvällistä suollan). Ja hei, olin neljä päivää poissa koneelta. Teki äärettömän hyvää. Ja näin muutakin elämää kuin salin seinät ja vaakapuntarin. Kipeätä tekee myöntää, mutta varmaan sekin teki ihan hyvää. Mutta rajansa kaikella, nyt taas normihöyry päällä, heh.

Juhlissa parasta ovat öö… Vieraat? No ei. Seisovat pöydät.

Olin saanut siis jonkun ihmeen ja kumman vuoksi, vaikka bodyerakko olenkin enkä ketään koskaan tapaa ja vaikka puhun aina vaan itsestäni ja maailmaa pyörittävästä fitnessprojektistani, kaason vastuullisen tehtävän ja juontaa, siis apua, juontaa hääjuhlaa. No, sössin melkein koko homman, vaikka olin etukäteen lupaillut, etten jännitä ketään enkä mitään, mutta siltikin – huhhuh, sitä mikin tärinää ja vapisevia polvia. Onneksi kaikki olivat (ilmeisesti) ihan tyytyväisiä eikä kukaan karannut kesken juhlista tai pommittanut millään eloperäisellä aineksella.

Tilaisuudessa kukkien tilalla toimivat kynttilät. Nappiratkaisu!

Hääpaikka oli juuri passeli ja todella kauniisti laitettu, vaikken sisustamisesta välitä pätkääkään enkä estetiikasta ymmärrä muuten kuin itsestäni puhuttaessa. Valkoinen, harmaa ja musta olivat häiden väriteema, joka sopi nappiin arvokkaassa tilassa. Ruoka oli varmasti parempaa kuin omat sörsselini, jotka kävin nurkan takana kiskaisemassa, vaan eipä se sen kummemmin haitannut. Valintoja, valintoja.

Tältä minullakin näyttää usein kotona, kun käyn syömään.

Reissu laittoi hyvässä mielessä miettimään elämän arvoja ja näkemään, mistä onnellisuus syntyy. Vaikka olemme ystävieni kanssa hyvinkin erilaisia, rikkaalla tavalla, on hyvä nähdä ja ymmärtää toisiamme ja iloita erilaisista elämäntilanteistamme. Mitä, eikö fitness pyöritäkään koko maailmaa?

Kauniin morsiamen herkkä sormus. Onnea hääparille!

Jotta ette pitäisi minua ihan satutätinä, rehellisesti sanottuna äksyilin tietty tuttuun teinitapaani etenkin porukoideni (ja muiden kaasojen, sori kamut!) parissa. Kaikki oli tietenkin taas kataboliaa, unta ei tullut riittävästi, paikalliselta rupusalilta ei löytynyt sitä, tätä eikä tuota, korkkareilla seisominen oli lihaskatoa pahimmillaan, sänky oli liian pehmeä, kukaan ei taaskaan ymmärtänyt minua. Tietenkin noissa väittämissä piilee pieni (okei, siis suuri) totuuden siemen, mutta näin se on, bodytoverit hyvät: ystävien häitä ei tule nyt niin monta kertaa elämässä, etteikö pieni joustaminen myös tältäkin suunnalta joskus olisi paikallaan. Onneksi reenit ja ruoat tulivat kuitenkin tehtyä melko lailla nappiin ja tietenkin – itse häähumusta nautittua.

Yritin pitää kovasti yhtenä ohjelmanumerona bodausshown, mutta minut passitettiin pullistelemaan vessaan.

Nyt takaisin arkeen. Salille huomenna, lompsis, ennen kuin herkistely ottaa vallan.

minna

2 vastausta artikkeliin “Bodari Häissä”

  1. Kiitos! Sain taas hauskan lukuhetken ja hymyn huulille blogista! Voi voi niitä ihmisparkoja (harmittavan usein lähisukulaiset) jotka eivät ymmärrä treenin päälle! Otithan sentään näön vuoksi hieman ”epäterveellistä nopeahiilari-huonorasvaista häähöttöä” lautasellesi? 😀

    t. blogifani

  2. Blogifani, ihmisparat ovat nimenomaan näitä lähisukulaisia. Tässä suomi-lähisuku-sanakirja:

    – fitness = kehonrakennus
    – lisäravinteet = hormonit
    – salitreeni = itsensä rääkkääminen
    – riisi ja kana = mautonta, kuivaa
    – motivaatio = hulluus

    Auts. Olisi varmaan ollut kohteliasta palanen leikata (ja syöttää muulle pöytäseurueelle), mutta hääkakku kulki nimellä ”tuhti suklaakakku”, joista sanat tuhti, suklaa ja kakku eivät löydy dieettiohjelmastani… Pahus! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta