Pienestä se ilo irtoaa!

Tervetuloa uudistuneeseen blogiini arvoisat lukijat.
Tämä on minun,  siis Minnan ihka oma blogi jossa, tulen kertomaan muustakin kuin treenaamisesta, diettaamisesta ja kropan kehittämisestä. Tulen kertomaan aidosti asioista jotka minua kiinnostavat. Niitä on paljon, mitä milloinkin. Muoti, matkustelu, kauneus, hiukset, ilmiöt, taide, koti, kulttuuri ja ennenkaikkea elämä. Tulen kertomaan myös avoimesti suhteestani ruokaan, ja hieman ikävimmistäkin asioista.
Hyppää  mukaan ennakkoluulottomasti. Kirjotusvireitä tulee olemaan aiempaa enemmän, koska kukaan ei ole oikolukemassa tekstejäni. Joka ei niitä siedä poistukoon!
En ole bodari. Minusta fitness urheilijat eivät ole sitä muutenkaan!
Olen harrastanut fitnestä kehonmuokkaus mielessä muutaman vuoden, silloin elin 100% kilpaurheilijan elämää.
Nyt en elä sitä, haluan olla hyvässä kunnossa jossa viihdyn. Ennenkaikkea olla terve, voida hyvin, ja tietysti näyttää siltä. Pidän kisatavoitteeni mielessä, mutta en anna sen rajoittaa elämääni. Ehkä kisaan lähivuosina, ehkä en! Tällähetkellä haluan kesäkuntoon, niinkuin jokaikinen mamma!
Vuosi 2012 ei ollut elämäni vuosi, jonka pitkään blogia seuranneet tietävät. Toivon siis että tämä vuosi antaisi minulle jotakin hyvää!

Blondeillako hauskempaa? Se tullaan näkemään lähiaikoina.

Tulin juuri hetki sitten kotiin, ja päätin kävellä rappuset kahdeksanteen kerrokseen. Tunsin hengästymistä ilman hengen ahdistusta! Mahtava tunne! Viimeisen kuukauden olen rohissyt ja köhissyt, kuumeillut, räkinyt ja ahdistunut entisestään. Liikkumaan tottuneen ihmisen päälle tälläinen on ollut aikamoinen koettelemus. Treenaaminen on muodustunut myös henkireiäksi. Antibiootti kuuri taisi tepsiä vihdoin (yksi tabletti jäljellä).
Ensi viikolla pääsen toteuttamaan uutta ohjelmaani, sitä ei estä mikään, ei sitten mikään!

Anun suosiota saanut  talvitakki alkaa käydä isoksi dietin edetessä. Mahtavaa huomata kuinka erillaista tyyleistä ja tavoista huolimatta Anusta on tullut minulle hyvä ystävä, vaikkemme treenaa emmäkä kirjoita blogia enää yhdessä.

Muutamasta epäilystä huolimatta kahden blogin kirjoittamiseen ei liity draamaa! Haluamme molemmat vahvoina persoonina ilmaista itseämme vapaammin! Kahvittelimme tänään todistettavasti sulassa sovussa.

Omille laduille – Anu kiittää

Ensinnäkin:

ISO, ISO BODYKOURALLINEN KIITOS KAIKILLE IHKUILLE LUKIJOILLE!

Minusta on tuntunut helpommalta kirjoittaa omasta kisaprojektista ja toisaalta olen tuntenut huonoa omatuntoa viedessäni tilaa Minnalta ja jatkuvasti hypettäessäni omaa takalistoa. Olen taitelijasielu, ja tehnyt blogista välillä vähän liikaakin omannäköisen, heh. Se ei ole tuntunut reilulta yhteistä blogia kohtaan.

Siirrynkin jatkamaan tuotoksiani toiseen osoitteeseen, vaatimattomasti anulehtoranta.blogspot.fi. Sivu on vielä yksityinen, mutta aukaisen sen tuota pikaa. EDIT: Blogi on nyt aukaistu: anulehtoranta.blogspot.fi

Minna jatkaa täällä ja toivon, että te lukijat pysytte mukana menossa!

Pahoittelen nopeaa ja pikaista sepustusta, virtapiuha sanoi läppäristä itsensä poks ja moikka, nyt akkua jäljellä enää 12 prossaa. Palaillaan, kunhan tekniikka taas toimii.

Anu