Surkastuneita pohkeita ja saliloisia

Pakko laittaa jotain tekaistua treenipäivitystä, ennen kuin menee aivan pehmopornoiluksi koko blogi (hups, vahinko taisi käydä jo). Äijyyteni on vaarassa.

Unirytmi on nyt melko vinksallaan edelleenkin, ja vaikka olin suunnitellut lähteväni tomerana rappureeneihin jo viimeistään aamukuusi, katsoin paremmaksi vetää hyvillä unenlahjoilla sinne ysin tietämille kunnon torkut ja sitten levänneenä aamuaerobisiin. Vaan se keli. Liukasta, liukasta, liukasta. Vaihtoehtona oli luistella tai hiihtää lenkkareilla mäet ylös (ja alas) tai kaatuilla portaissa. Valitsin portaat, sillä niitä peitti edes jonkinlainen painava lumi, jolla lenkkari piti. Raput, joita ravaan, ovat itse asiassa koulun pihassa, ja mistä tällainen kokopäiväinen bodari tietää, milloin opintie alkaa. Ilmeisesti tänään. Reippailla reppuselillähän, tai no, huppupäisillä, apaattisen oloisilla nuorilla, oli siis väli- tai liikkatunti menossa, kun muuan yksinäinen susi juoksi edestakaisin portaita lipsuen aina vähintään joka kolmannella askeleella. Varhaisteinit katsoivat vähän pitkään. Olen tosin saanut jo kylähullun leiman otsaani sekä täällä virtuaalimaailmassa että oikeassa elämässä, etten oikein jaksa enää välittää mistään. Ihmiskunta kaipaa tyyppejä, joille nauraa ja joita kohtaan tuntea myötähäpeää, joten en tunne olevani aivan arvoton.

Aminot taas lopussa. Onneksi olen vuorannut talouteni täysillä purkeilla. Jos maailmanloppu olisi tullut ennen vuodenvaihdetta, kuten olin varautunut, olisin ainakin voinut juoda itseni Rush-humalaan.

Iltapäivästä jälleen uuden treenikierron aloittavaa etureisi-pohjetreeniä. Pohkeeni tosin ovat kuulemma vain surkastuneet, mutta veikkaan lähinnä niistäkin vain rasvaa lähteneen. Minulla on outo taipumus kerätä ihraa muuten ihan ihmepaikkoihin. Polvi- ja kyynärtaipeet ovat kuin vauvanrasvassa, ja kämmeneni ovat pehmoiset kuin mitkä, samoin sormet kuin pullaukolla. Ranteet ja nilkat ovat niin paksut, ettei niihin ole koskaan menneet mitkään korut. Toivon muuten, että kun menen vielä hommaamaan kisakorkkarit, joita en ole, hyi minua, vieläkään saanut aikaiseksi, saisin kerrankin solahtamaan ne jalkaani. Jalkapöytä on niin leveä, että viimeksi keväällä sovittaessani en saanut edes kokoani mahtumaan jalkaan. Lopetan dissaamisen tähän, ennen kuin joku luulee, että yritän kerätä säälikehuja. Oikeasti yritän vain peittää pilviä hipoavaa egoani sekä rajatonta itserakkauttani ja -riittoisuuttani.

Salia ei ole siunattu kovin kummoisesti painopakkalaitteilla, mutta tänään koetin hackissa tehdä korokkeelta seisten pohkeita. Ajaa aivan saman asian.

Loppuun vielä muistutuksena kaikille sellaisille, jotka käytte salilla, jossa on käytössä magneettikortti: hommatkaa se kortti ja maksakaa se. Minä en nimittäin ala enää aukomaan ovia yksillekään Ed Hardy -parasiiteille, jotka jyskyttävät oveen taukoamatta kesken sarjojeni ja luikkivat sitten oven auettua sanaakaan sanomatta veivaamaan huppu päässä muutaman sarjan penkkiä ja livahtavat pois tupakalle. Kerta täältäkin vähävaraiselta muutama lantti heltiää salikorttiin, luulisi löytyvän muiltakin. Sitä paitsi salikorteista saatavilla maksuilla ylläpidetään salin laitekantaa ja muutenkin pyöritetään salin toimintaa, joten jokainen maksutta treenaava reenaa muiden kustannuksella. Reilua?

Vanhat kunnot Davidin laitteet palvelevat yhä edelleen ja edelleen. Rauta painaa yhtä paljon, oli salin ulkonäkö mikä tahansa.
minna

7 vastausta artikkeliin “Surkastuneita pohkeita ja saliloisia”

  1. Kiitos taas postauksesta!
    Tää on niin mahtava!
    Ja totta kyllä puhut tuosta salijäsenyyden maksamisesta. Saako kysyä missä salilla käyt?

  2. Marianna: Tätä juuri tarkoitetaan sillä, kun puhutaan mielikuvien käyttämisestä harjoittelussa. Mulla pauhaa Jari Sillanpään Liekeissä repeatilla…

    Anonyymi: Keljon puntti palvelee! Tosin en halua sinne yhtään enempää naisia, että saan reenata rauhassa miesten kanssa 😀

    Sanna: Luksussaleilla, joissa orkideat luovat elinvoimaista tunnelmaa, kaiuttimista pauhavat meren kuohut ja joissa seinät hohkavat pinkkiä tapettiaan tarkoin suunnitellun valaistuksen alla, hoituukin kaikki muu paitsi itse treeni.

    Anonyymi: Parasta heti reenin jälkeiseen hilpeään tilaan nautittuna, kertakulauksella, suoraan pullosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta