Positiivisuus on pers.. – parhauttapas!

Täten julistan blogissa alkaneeksi uuden Positiivisuuden aikakauden. Lupaan jättää irvistelyt ja dissaamiset syrjään ja keskittyä sen sijaan iloisiin asioihin. Miksi lietsoa enää angstia ja ahdistusta, kun sitä löytää muutenkin tuutin täydeltä?

Ennen kuin lupaan sen enempää, täytyy kertoa muuan aamuepisodi. Juoksen jyrkkää mäkeä kadulla, jota reunustavat asunnot, eli kyseessä on siis normaali osoite. Tie on kuitenkin hiekoitettu ja hyvässä kunnossa, ja aamusta siinä ei ole edes liikennettä, joten siinä on hyvä bodarin painella. Tiistaiaamuna kuitenkin kohdalle sattui roska-auto, joka tukki koko tien. Koko reilun puolen tunnin ajan aina ylös juostessani roska-auto hivuttautui puolestaan alaspäin ja sain luikkia hirveässä lemussa sekä väistellä vuoroin autoa, vuoroin kipattavia roskakoreja ja vuoroin itse kuskia. Kylähullun leima on siis nyt viimeistään kärvennetty pysyvästi otsaani.

Olen innolla seurannut kiristymistä varsinkin yläkropasta. Olkapäille onkin myös annettu paljon liikkeitä kaksijakoisessa ohjelmassani, ja tulevaisuudessa etenkin niihin tulee saada lisää kokoa.

Keskiviikkopäivään oli vuorossa yläkroppaa volyymisarjoilla. Olen oikeasti todella pahoillani, kun en oikein ehdi turista mitään sarjojen välissä. Reilun puolen minuutin sarjapalautuksilla tahti on nimittäin pidettävä volyymitreeneissä sen verran tiuhana, etten ole taatusti se salin sosiaalisin tyyppi. Muutenkin painelen salille jo valmiiksi sen verran keskittyneenä, että haluan alkaa heti lämmittelemään ja siitä suoraan hommiin. Treenit pyrin aina tekemään siihen maksimissaan tuntiin, koska olen huomannut, että turha pitkittäminen ei muuta kuin syö intensiteettiä. Se, mikä tehdään, tehdään täysillä ja aivan tappiinsa keskittyen. Moni kuitenkin tunnistaa ja moikkaa, ja olen pitänyt sen verran ääntä itsestäni, että aika usea taitaa jo tietää kisaprojektistani. Ja on hienoa, että se kiinnostaa ihmisiä!

Olen saanut paljon ystävällisiä tarjokkaita opastamaan poseerauksessa. Muuan avulias lupasi jopa kuvata poseeraustani kameralle ja analysoida sitä sitten yhdessä läppäriltä. Nyt viimeistään tulee oikeasti alkaa harjoittelemaan neljäsosakäännöksia, t-kävelyä ja edustavien kulmien löytämistä. Hyvänkin fysiikan voi pilata huonolla esiintymisellä, ja poseeraaminen on yllättävän haastavaa. Siinä tulee hiki, kun pitää muistaa jännittää lihaksia! Kaikki tulee olla hiottua käsien asennosta lähtien. Haastavista on kuitenkin ehkä tuoda fysiikka esiin olematta jäykkä. Rennon mutta samalla ryhdikkään olemuksen metsästäminen siis alkakoon.

minna

7 vastausta artikkeliin “Positiivisuus on pers.. – parhauttapas!”

  1. Hyvä Anu!
    Tästä positiivisesta asenteesta mä tykkään ja jaksan uskoa, että sen voimalla menet varmasti pitemmälle, kuin angstin voimalla!
    Nyt poseraamaan ja harjoitteleen asentoja. =)

    Mä tulen kisoihin kattomaan ja varmasti huudan ja kannustan sua sieltä katsomosta!
    Itsekin haen sieltä kisoista voimaa, motivaatiota ja fiiliksiä tähän omaan laihisprojektiin!
    Ja sitä projektia onvielä pitkä matka kuljettavana!
    Ihannoin bodyfitness-mallista kroppaa ja toivon jossain vaiheessa pääseväni siihen itsekin.

    Mut kiva käydä lukemassa teidän juttuja ja postauksia.. siitä olen saanut myös motivaatiota itselleni. Hieno on Anu ollut sinun kehityksesesi!
    Toivon kisamenestystä todella ja oikeastaan odotan sitä:)
    Ihan asettamatta yhtään lisäpaineita:D:D
    No joo asiaan. Voimia diettimatkalle, sekin on pitkä ja raskas tie javaatii asennetta ja itsekuria. Ja sitähän sulta löytyy, vai mitä!
    Tsemppiä!

    T: Sanna, Emman isosisko…

  2. Moikka, Sanna!

    Olipa ihana viesti, kiitos! 🙂

    Olen tehnyt paljon itsetutkiskelua ja huomaamattanikin kantanut edelleen jonkinlaista ahdistusta ja ehkä vieläkin pettymystä viime kevään dieetin epäonnistumisesta.

    Olen herkkä ottamaan ympäristöstä liikaa sydämelleni, vatvomaan, veivaamaan, pohtimaan. Olen asettanut tavoitteet välillä liian korkealle, pettynyt, rankaissut itseäni verenmaku suussa tekemisellä, väliin itkenyt, miettinyt, onko suunta oikea.

    Vasta viime kuukausina olen saanut paljon itseluottamusta ja huomannut yllätyksekseni, että hei – ihmisethän kannustavat, ei minulle halutakaan ikävää.

    Olen tainnut olla itse itselleni se kovin negatiivisuuden aiheuttaja. Tämä matka on antanut todella paljon ja uskon kasvavani paljon henkisesti, parempaan suuntaan.

  3. Ja vielä Sanna, paljon kannustusta sulle omassa projektissasi! Pidä mieli korkealla, nauti jokaisesta onnistumisesta. Olet kaunis nainen kuten siskosikin 🙂 Minna ja minä lähetämme paljon onnistumisen tuulia!

  4. Kiitos tsempeistä.
    Pidetään lippu korkeella, ei välitetä mitä muut puhuu ja seisotaan omien sanojen, asenteen ja tekemisen takana.
    Pistetään korvan taakse ne muiden ihmisten sanomat hyvät ja ihanat asiat ja kun tuntuu pahalta niin sieltähän ne saa taas kaivettua hyvät asiat mielen päälle päällimmäiseksi.

    ” pahin peto jota pelkäämme,
    asuu meissä itsesämme”, vai miten se nyt meni…..=))
    Näytät nyt jo Anu upealta!
    Kiitos myös itsellenne kauniista sanoista=)
    -Sanna-

  5. Omalla asenne vaikuttaa ihan kaikkeen. Niin kliseistä mutta niin totta. Ja välillä se tuppaa unohtumaan. Silloin on hyvä muistaa, että kannustetaan toisiamme huonoinakin hetkinä.

    Joskus muutoksetkin pelottavat. Kehittyminen ja uuden oppiminen vaatii kuitenkin aina jonkun verran myös muutosta vanhoihin, pinttyneisiin tapoihin ja ajattelumalleihin.

    Kiitos, Sanna 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta