Eläydy! Innostu! Keskity!

Tänään haluan kertoa yhdestä mielestäni tärkeimmäistä asiasta, joka vaikuttaa treenaamiseen: eläytymisestä. Se on asennetta, keskittymistä, täydellistä paneutumista kulloiseenkin suoritukseen.

Olen ollut aina sellainen, että höyrähdän täysillä johonkin juttuun. Alakoulussa muistan, kun opettaja antoi tehtäväksi kirjoittaa äidinkielen tunnilla jonkun pienen tarinan. No, aloin rakentamaan tarinaa Sampasta (en todellakaan tiedä, mistä nimi ja hahmo tulivat mieleeni) ja väkersin tarinalle aina vaan lisää ja lisää jatkoa. Mietin jatkuvasti uusia juonikäänteitä iltaisin nukkumaan mennessäkin ja väkersin tarinalle jatko-osia. Lopulta olin saanut aikaiseksi oikein kunnon Samppa-sarjan jatko-osineen. Sama juttu pätee edelleenkin. En vain voi mitään, että kun jostain innostun, innostun siitä niin, että haluan sukeltaa aiheeseen syvälle.

Tehtävä pohkeiden totaalinen kuritus vastaanotettu. Muu maailma sulkeutuu mielestä.

Innostuminen on minusta hieno asia. Olen seurannut urheilijoita, kun he valmistautuvat suoritukseen. Keskittymisen voi aistia. Joku kelaa mielessään keihään lentorataa, yksi piirtää sormillaan korkeushypyn askelia, toinen rytmittää leuallaan pikajuoksun askelia, kolmas rukoilee. Painonnostossa minua valmentaneet henkilöt olivat hienoja esimerkkejä, kuinka suoritukseen latauduttiin. Vaadittiin hiljaisuutta, katsottiin tuimana tankoa, otettiin hapet, mentiin suorituspaikalle ja räyh – kiskaistiin painot ylös. Se oli upeaa katsottavaa, josta halusin ottaa mallia omaankin tekemiseen.

Mitä isot bodarit edellä, sitä pienet perässä. Olen myös ammattilaisten esimerkkinä koettanut ottaa noita venytyksiä sarjojen väliin.

Minulla lähtee aina jo hyvissä ajoin ennen harjoitusta poppi, jytke ja rähinä pauhaamaan Spotifysta täysillä, kun lataudun treeniin. Saatan hyppiä ja pomppia ympäri kämppää, lauleskella itsekseni ja sheikata berberiä 😀 Olen innoissani, treeni on aina päivän kohokohta. Salille mennessä päässä soi vielä joku erittäin huono ja tarttuva kappale, astun pukkariin ja kipitän jo lämmittelemään. Kun itse varsinainen treeni alkaa, annan palaa. Keskittyminen on parantunut hurjasti treenissä, mutta se on vaatinut aikaa ja sisälle salitreeniin pääsemistä. Samoin tuntemus siitä, miltä kroppa tänään tuntuu ja ottavatko liikkeet oikeaan lihakseen.

Polttaa, pistää, jo tuntuu. Niin pitääkin. Salilla saa irvistää ja jos ei saa, silloin paikka ei ole salia nähnytkään.

Sarjoja teen usein silmät kiinni, puhisen, irvistän. Alkuun minua jopa hävetti ilmeet ja huohotukset, mutta nykyään en anna sen vaikuttaa treeniini. Salillehan tullaan harjoittelemaan, ja siellä kuuluukin puhista. Minusta tärkein seikka oman treenipaikan valitsemiseen onkin salin ilmapiiri. Ryhmäliikuntaohjaajan hommista minulle on tuttua, kuinka ohjaajan oma esimerkki, tekemisen intensiteetti ja tunnin yleinen fiilis vaikuttavat myös muiden liikkujien tekemiseen: jos teet löysästi, asiakas tekee vielä kaksi kertaa löysemmin. Siksi ohjaajan pitää innostaa ainakin sillä sadalla prosentilla, sillä silloin ryhmäliikkujakin tekee ainakin suuremmalla todennäköisyydellä vaikka vähintään 80 prosentin teholla. Tänään olinkin heti salille tullessani mielissäni, kun kuulin kunnon puuskutusta, mörähdystä ja vähän uhoamistakin. Oho, täällähän treenataan kunnolla, eikun mukaan remmiin hikoilemaan lisää intoa ja tekemisen fiilistä ympäristöön!

Vaatimaton-Anu kertoo, monta tähteä sunnuntain treenille menikään.

Jokaiselle paljon siis innostusta ja paneutumista salitreeniin. Treeni on iloinen asia, ja jokainen latautuu siihen eri tavalla. Keksi mielikuvia, mieti asioita, jotka sinua motivoivat, käännä huonotkin tunteet positiivisella tavalla treeniin – ja anna palaa! Joskus on tosin pakko myöntää, että minulla sarjojen aikana saattaa lentää mielessäni vaikka mitä ”kuritalihaaaaarrrghpolttaaaäläjätäkeskenyksitoistovieläanuhyvääääannamennäämatafakaaaa”-angstia, mutta kaikin puolin muuten nautin itseni haastamisesta.

P.S. Juuri tämän keskittymisen vuoksi tämä on nyt viimeinen päivitys, jossa on kuvia saliympäristöstä. Koen stressaavana pitää kameraa mukana salilla ja haluan pitää bloggaamisen nautinnollisena hommana, joten siksi jatkossa kuvamateriaali on enemmän tai vähemmän jostain muualta, kamera ei enää salille eksy. Usein siis kuvat tulevat tulevaisuudessa(kin) olemaan omasta pärstästä tai paljaasta pinnasta, esiintyä kun vaatimattomasti tykkään, heheh.

minna

20 vastausta artikkeliin “Eläydy! Innostu! Keskity!”

  1. Anu ja Minna, oon seuraillut teijän blogia jo pidemmän aikaa, mutta vasta nyt uskalsin kommentoida. 🙂 Tämä teijä blogi on iha huippu! Ja btw voin niin samaistua noihin harjoituksen tuomiin energiapuuskiin! 😀

  2. Hö, miksei uskaltaisi kommentoida? Voimme taata, että jokainen kommentti (ainakin noin pääosin :D) ilahduttaa. No mutta mukava, Jenna, kun kommentoit. Jep, monilla varmasti, jollei ihan kaikilla, musiikki on ainakin sellainen asia, josta saa energiaa treeniin! Jytä päälle ja tangon alle…

  3. haha kyllä on jotenki hirveen piristäviä aina nää sun postaukset:D aina saa nauraa ja motivaatio itelläki kasvaa!

    Saisinko kysästä sellasta, että kun haluaisin rasvaprosenttia pienemmäksi ja varsinkin pyllystä rasvan lihakseksi, millasilla sarjoilla kannattaisi treenata?

    Ja millon oot muuten aikeissa osallistua body fitness kisoihin, vai oletko edes 😀

  4. Linda, se on katsos tää tekopirteys, jota nyt yritän viljellä 😀 Musta huumori ois niin paljon kivempaa.

    No jos haluaa rasvan lihakseksi, pitäisi ensin päättää haluaako a) laihtua vai b) kasvattaa lihasta. Meillä body fitness -kisaajilla, joka siis olen (keväällä 2012 kisat, Fitness Classic Helsingissä), kausi koostuu maltillisesta plussakalorikaudesta, jolloin lihaksia kasvatellaan ja sitten taas dieettikaudesta, jolloin miinuskaloreilla tiputellaan rasvaprosenttia pienemmäksi, jolloin lihakset kuoriutuvat alta.

    Kehonkoostumuksen muuttaminen ja lihaksen kasvattaminen vaatii kovan treenin lisäksi myös ruokavalion tsekkaamista, riittävästi kaloreita ja proteiinia lihaskasvulle. Sarjoja takalistolle? Jalkapäivinä voisi olla esim. 4-5 eri liikettä, joista 2-3 liikettä isoilla painoilla, kyykyt, prässit jne, sarjat 3-4 x toistot 8-12 ja ”peppuliikkeitä” 1-2 liikettä, 2-3 x 10-15.

    Ja rasvaprosenttia jos haluaa kutistaa, se vaatii siis miinuskaloreita. Tällöin on aika hankala, jos ei nyt ihan mahdoton (valistakaa joku viisaampi) lihasmassaa takoa. Varsinkin aloittelijoilla taisi kuitenkin olla jossain määrin mahdollista myyttisesti kiinteytyä…?

  5. Musta huumori otetaan kyllä mielellään vastaan:D

    Ja vielä, vaikka ei olisikaan miinuskaloreilla niin ’muuttuuko’ rasva lihakseksi lihaskasvun yhteydessä?

  6. Lihaskudoksessa on lihassoluja ja rasvakudoksessa rasvasoluja, eli näiden välillä ei tapahdu mitään vaihtokauppaa. Kun treenataan kovaa, syödään järkevästi yli kulutuksen ja levätään, lihasmassa kasvaa. Kasvanut lihasmassa lisää myös päivittäistä energiankulutusta, joten jos päivittäinen kalorimäärä jää miinukselle, eli ts. syödään alle kulutuksen, rasvanpoltto energiaksi käynnistyy. Eli siinä mielessä lihas saattaa silmissä ”muuttua” läskiksi, vaikka kyseessä on siis kasvanut lihasmassa ja pienentynyt rasvaprosentti. Kehonkoostumus siis muuttuu. En ole mikään tieteilijä, mutta tämmöistä järkeilyä 😀 Mutta yleensä se siis on järkevintä toteuttaa selkeillä, suunnitelmallisilla plussa-/miinuskalorikausien vaihteluilla, eikä kikkailla samaan aikaan laihdutusta/lihasmassan kasvattamista/kiinteytymistä/solakoitumista/mitä näitä nyt on samaan aikaan.

  7. En osaa näköjään selkeästi vastata kysymykseen, nyt kun sen uudestaan luin… Eli siis, rasvan määrä ei kyllä minusta noin vain pienene, jos syödään yli kulutuksen ja pyritään kasvattamaan lihasmassaa, vaikka toki ihanteellisinta olisi saavuttaa maksimaalinen lihasmassan kasvu ja mahd. pieni rasvan lisääntyminen. Hohhoijakkaa, mä meen nyt unille, pää ei toimi 😀

  8. Hei, nyt pakko kysyä siun treeneistä.. Kun treenaat yksin ja kovaa, miten pirussa saat puserrettua itsestäs viimeiset toistot isoilla painoilla?! Itelläni tuntuu aina jäävän viimeset toistot tekemättä, kun ei ole varmistajaa huutamassa niskan takana. En uskalla ottaa riskiä isoilla painoilla etten vaan riko itteeni. Hoh.. kun vaan sais saman intensiteetin yksin treenaamiseen kun valmentajankin kanssa 🙂

  9. Nääh, ei täällä minnekään unille menty, vaikka tänään vedinkin jo päivällä naisten pukkarin penkillä vajaan kahden tunnin torkut 😀

    Nuuna: Miksi ihmeessä jättää ne pari viimeistä toistoa uupumaan? Minusta juuri ne ovat reenaamisen nautinnollisuus, kun saa itsestään kaikki irti. Se vaatii paljon asennetta, motivaatiota ja halua. Toki PT:n kanssa saa ne polttavimmat viimeiset toistot ja sellaiset pakkotoistot, joissa painot eivät muuten liikkuisi ilman omaa apua enää ylös, tehtyä paremmin ja sitä kautta vieläkin kovemman treenin, mutta näin dieetilläkin teen joka treenisarjan failureen asti. Voin taata, että joka treenikerta kerralta siinä jokainen kehittyy ja kipukynnys kasvaa! Kovasta treenistä oppii nauttimaan 🙂

    Anonyymi: En ole muuten heruttanutkaan vielä riittävästi kuuluisilla duckface-poseillani. Asiaan tulee muutos.

  10. Nata: Juuri FB:sta katsoin, että nyt tuli kaikille bodareille vähän mietittävää 😀 Odota kun katson, niin pääsen ylipuhumaan sut takaisin tehotuotettujen kanojen maailmaan!

  11. Parhautta onkin se mukavuusalueelta poistuminen ja tunne siitä että taas voitin itteni! En siis jätä sarjaa kesken, niin kun ehkä kommentista ymmärsi. Ois vaan niin pahautta saada ne pt:n kanssa tehdyt pakkotoistot itekseen tekemiseenkin. Niitä siis kaipailin 🙂

  12. No joo, olipa multa huonoa juttua 🙁 Katsoin neljän minuutin kohdalle ja tuli niin paha, surullinen olo, etten mistään ylipuhumisesta todellakaan puhu.

    Myönnän kyllä, että elämäntapani on siinä mielessä itsekästä, että kulutan joka päivä esimerkiksi lootallisen kananmunia enkä nyt puhu luomumunista vaan näistä kaupan halvimmista isoista kananmunista, joita saa suurissä pakkauksissa. Dieetillä olen syönyt pääasiassa seitiä, mutta tiedä sitten, kuinka eettisesti sitäkään pyydystetään. Kanaa menee toisinaan, punaista lihaa syön harvoin ja silloinkin usein riistan muodossa.

    Totuushan on, että nykyään lihaa ostetaan surutta ja aivan liikaa, niin me bodarit kuin muukin kansa. Ei ihminen tarvitsisi sellaista määrää. En ole suoraan sanottuna uskaltanut ja halunnut ottaa selvää esimerkiksi suomalaisen tuotantoteollisuuden tilasta, vaan seurannut pääasiassa hintoja. Halpaa proteiinia, mikäs sen parempaa.

    Jokaisen tulisi kuitenkin miettiä valintojaan, myös minun. Uskon, että ihminen on sekasyöjä, joka tarvitsee myös eläinperäisiä proteiininlähteitä, mutta tietoisuus tuotteiden alkuperästä ja tuotantotavoista pitäisi kasvaa. Olen kuullut noista kimppatilauksista esim. luomutiloilta, joista saisi varmistuttua lihan alkuperästä ja eettisistä tuotantotavoista.

    En tiedä, sairastahan tuollainen kohtelu on, mitä muuta voin sanoa. En haluaisi missään nimessä omalla toimillani tukea tällaista. Älä nyt, Nata, kuitenkaan ihan sipsilinjalle mene, vaikka jo melkein sanoisin, että tuon videon jälkeen sekin olisi parempi vaihtoehto. Kyllähän makaroonilla ja ketsupilla ihan eläisi? 😀 Onko soijarouhe muuten ihan eettisesti tuotettua…?

  13. Nuuna: Pakkotoistojakaan ei kannata ihan joka treenissä käyttää, ylikunnon riskikin silloin kasvaa. Tietysti jos valmentajan kanssa treenaat aina toisinaan, hyödynnä niitä ihmeessä silloin. Mahtavaa, siellä treeni siis kulkee oikealla asenteella 😉

  14. Olisikohan mahdollista saada blogiin sivupalkki,jossa on sinun/teidän seuraamia blogeja? Sulla olisi varmaan hyviä lukuvinkkejä 🙂

  15. Mun on pakko sanoa, että seuraan kyllä fitnessblogeja, mutta suurimmaksi osaksi seuraan myös kaikkea muutakin fitnesslaiffin ulkopuolelta 😀 Eevskun blogi on taattua positiivista mieltä, samoin tulee tietenkin seurattua esim. Supermassaa, Hulkkia, Lihastohtoria ja Nyyssölää, koska hei – miehet nyt yleensä kiinnostavat naisten touhuja enemmän 😀 Savolaesen sanoin: voepi olla, että linkataan blogiluettelo tai voepi olla olematta 😀

  16. se soijarouhekin tehdään varmaan jotekin niin, että soijakasvia kastellaan kanoista mehustetulla nesteellä.. mikään ei ole enää pyhää! :DD

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta