Bodarin kolme hyvettä

Tsädää, se ois taas tiistai aamuaerobisteltu käyntiin. Minun on kyllä pakko sanoa, että olen oikein ylpeä siitä, kuinka luova osaankaan olla näissä aerobisten ja kauppareissujen yhdistämisissäni, koska tänäkin aamuna köpöttelin ensin reippahasti ja sitten lenkin loppuminuuteilla pinkaisin samaa, tarkkaa aerobistahtia markettiin, ladoin nopsaan ostokset, suoraan kassalle, pikapikapakkaaminen ja kaappakassit käsissä (oli muuten aika tujusti lisäpainoa) kunnon mäki harppoen yli. Loppusykkeet nousivat hyvin, eikä tarvitse enää autottoman ”opiskelijan” (Kelalle vaan terkut, kyllä ne opintopojot ropisevat) enää yhtään tuhlata aikaa ja kataboliaan ajavaa energiankulutusta yhteenkään muonareissuun. Ketarat siis levälleen ja jääkaapin, sängyn ja salin väliä ravaamaan.

Mitä skrodempi ulkonäkö, sitä paremmin se painuu suoraan syvälle lihakseen.

Nyt kun luovuudestani jo elvistelin, lisätään samaan syssyyn myös taloudellisuus ja piheys. En heitä koskaan hukkaan mitään ruokaa, ellei keltuaisia lasketa (tosin olen niitäkin silloin tällöin kissalle nakellut ja kyllä, kissa on ihan normipainossa eikä kolesterolipommi ole vielä iskenyt), ja siksipä myös parsakaalien kuivat ja nahkeat kantturat ovat suurinta herkkuani. Tänään väsäsin jo valmiiksi (pingon siis aina suoraan treenin jälkeen HETI syömään kunnon uunilootaa) kulhoon riisit, seitit, valkuaiset ja parsakaalin jämät. Sikinsokin kaikki vaan, uuniin ensalkuun vajaaseen pariinsataan asteeseen n. puoleksi tunniksi, sitten uuninvirta päältä pois ja kannen alla muhimaan. Kotiin tullessa odottaa mehukas, aromikas parsakaaliloota. Ja lupaan, tuoksu on huumaava. Minä oikeasti pahoittelen, että se kaalin, seitin ja valkuaisten katku on niin pinttynyt koko kämppään, että tänään oli pakko laittaa ihan yleisen saliviihtyvyyden vuoksi treenivaatteet pihalle tuulettumaan. Hetken jo mietin, että pitäisikö sitä alkaa jotain hajusteita käyttämään, mutta nääh – parempi vaan, että saan edelleenkin rauhassa treenata.

En saa kuulemma irvistellä, ja hymyily on teennäistä.

Pihiyden lisäksi olen myös tarkka. Nuolen aina jokaisen ruokakipon aivan tyhjäksi, sillä yksikään gramma ei saa jäädä kulkematta mahalaukkuuni. En ymmärrä ihmisiä, jotka esimerkiksi eivät nuole jogurttipurkkien kansia tai heittävät taikinakulhot kaapimatta kunnolla reunoja ja pohjaa suoraan tiskialtaaseen. Silkkaa tuhlausta! Järjettömyyttä! Minulla oli näköjään taas eilenkin ollut naama koko päivän aamupalan jälkeen raejuusto-marjaliemessä ihmisten ilmoilla. Rahattomalla opiskelijalla ei ole nimittäin vara jatkuvasti putsata lärviään, ja sitä paitsi yleensä viimeistään hikoillessa saan nassun puhtaaksi.

Ai niin, meinasi unohtua: päivän herutus. Korjaus: herutukset.

Anu <3 Paint
minna

12 vastausta artikkeliin “Bodarin kolme hyvettä”

  1. Yks hajuste, mikä vois tuoda teitin kämppään lisäaromia, on minttu. Aamuaerobisen jälkeen vähän mintun katkua huusholliin, niin on nimittäin herännyt ja raikas olo eikä mieletöntä energistä fiilistä voi välttää! Suihkugeelin tai jonkun semmosen muodossa toimii hyvin 🙂

  2. Ihanainen anonyymi: Öö, onnistuuko vihkiminen salilla, mielellään vaikka siinä punnerrussarjojen välissä? 😀

    Lotta: Kaapista löytyisi FASTin minttusuklaa-Blockia, kelepaisko? 😀 Kiitos hyvästä ideasta, minttu tuoksuupi kyllä makoisalle, vaikka mitä tällainen äijä siitä nyt oikeasti tietää…

  3. Nuuna: Nää on kato kategoriassa ”vitnessshhmötiveisshön”. Pitäis alkaa varmaan lisätä jotain ”Your Mind Is Your Biggest Weapon” tai jotain muuta yhtä kliseistä noihin kuvateksteihin…

  4. Houlimouli, mikä nainen!! Anu, en ois ikinä uskonut. Anteeksi kun sanon sen, mutta en olisi ikinä uskonut! Niin upeaa! Kyllä kelpaakin heruttaa, ah!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta