Kehittyminen vaatii itsekkyyttä

Sosiaalisessa mediassa kaikkialle sen verkostoihin jo varmaan lonkeroitunut Virpi Sarasvuon erinomainen, varsinkin näin dieettiläisille ajankohtainen, kirjoitus HS.fi-sivuilla sai pääni nyökkäilemään. Kyllä, urheilu on itsekästä. Valintoja tehdään niin, että ne tukevat harjoittelua, kisatavoitteita ja kehittymistä. Kun läheinen kysyy, milloin sinua voisi nähdä, päässä alkaa pyöriä treenin, levon ja ruokailun pyhä kolminaisuus. Kaikenlainen jatkuva hönkiminen paikasta toiseen ei vain sovi kuvioihin silloin, kun on täysi fokus tuleviin kisoihin. Jokainen urheilija ymmärtää tämän.

Olen ilahtunut, kun olen saanut kuulla kehittyneeni. Se kertoo siitä, että olen tehnyt asioita oikein. Olen tiputtanut treenimääriäni ja panostanut laatuun. Lopetin ryhmäliikuntaohjaajan työt, koska halusin panostaa vain ja ainoastaan omaan harjoitteluuni ja maksimoida palautumisen. Hommasin bussikortin ja minimoin turhan arkiliikkumisen. Laitoin pään kuntoon ja katkaisin väsymykseen mättämisen ja liian isojen ruoka-annosten hotkimisen. Pidin ruokavälit tarkkoina, en päästänyt niitä liian pitkiksi enkä toisaalta märehtinyt koko iltaa yhteen putkeen. Lisäsin kehonhuoltoa ja venyttelyä. Ja ehkä suurimpana kehitysaskeleena, uskalsin luottaa valmentajan ohjeisiin ja tehdä nimenomaan niiden mukaan.

Kehittyminen vaatii mukavusalueelta poismenemistä. Minulle on ollut itse asiassa yllätys, että kun olen pitänyt asiat simppeleinä, tulosta on syntynyt. Enempi ei ole aina parempi.

Toivon ymmärrystä läheisiltä, tulevaisuudessa monia, monia, nautinnollisia treenivuosia ja ennen kaikkea – jatkuvaa kehittymistä, niin fyysisesti kuin henkisesti.

Jokaiselle uskallusta toteuttaa unelmia!

minna

14 vastausta artikkeliin “Kehittyminen vaatii itsekkyyttä”

  1. Luin myös tuon kirjoituksen ja aika raakaa tekstiähän se oli. Juurikin sen vuoksi, että siitä tunnistaa itsensä. Me eletään silti vain itseämme varten loppupeleissä, joten, miksi ei tehdä asioita, joita rakastaa? En itse ainakaan tarvitse tuhatta ihmistä ympärilleni, joita täytyisi miellyttää. Muutama uskollinen ja rakas läheinen on tarpeeksi ja laatu korvaa määrän tässäkin suhteessa. Rakkaus omaan tekemiseen on pois jostain muusta, mutta ollaan tyytyväisiä, että meillä on jokin tärkeä asia elämässä. Kaikilla ei sitä ole. 🙂

    Näytät kauniilta!

  2. Hyvä kirjoitus! Ja juurikin urheilijan näkökulmasta niin, että se urheilija on itsekäs. Monet mm. fitneksen harrastajat tuntuvat sortuvan siihen, että muissa on vikaa, koska he eivät ymmärrä urheilijan valintoja. Syytellään entisiä kavereita, kun ne ei enää pyydä illanviettoihin eivätkä ymärrä kurinalaista elämäntapaa. Valtaosa ihmisistä on kuitenkin ns. tavallisia ihmisiä ja tosiurheilijoita on vain se kourallinen. Niin mikäs se mun pointti nyt olikaan..? No, ehkä se että, jos valitsee kilpaurheilun, valitsee tietyllä tavalla yksinäisyyden ja epäsosiaalisuuden.

  3. Jessica: Tässä mielestäni tuleekin juuri se seikka, että me ihmiset olemme erilaisia. Persoona vaikuttaa paljon siihen, mistä nauttii. En ole ainakaan koskaan viihtynyt isossa porukassa, olen tuntenut suorastaan ahdistusta olla baareissa, en ole jaksanut olla opiskelijariennoissa enkä muissakaan tapahtumissa, ollut muutenkin aika epäsosiaalinen ja kaivannut omaa puurtamista.

    Aivan totta, sitä pitää tehdä, josta saa nautintoa. Harvemmalle se ehkä on (kilpa)urheilu, mutta onneksi jokaisella on vapaus tehdä elämässään haluamiaan asioita.

    Sportti-Muija: Yksinäisyys ja epäsosiaalisuus ovat oikeastaan ihan mukavia asioita, saapahan rauhassa reenata 😀 No mutta joo, ihan totta, turha on syytellä muita, jos ei kissanristijäiskutsuja enää tipu, jos ei missään yhteyksissä edes itse ole.

  4. Voe. Niin tuttua. Ja minä kumminki reenaan vaan kolome kertaa viikossa ja huvikseni, en ees mihinkään kissoihin tähäten. Mutta siitä huolimatta reenaan ihan tosissaan ja tavotehakusesti, mikä tuntuu olevan monelle lähheiselle vaikia paikka. Ja kyllä minä oon siitä joskus mieleni pahottanu, ko ystävät (?) vaan silimiä pyörittelee jos sanon etten voi olla lauantaina myöhään seuralaisena (sentään suostunu lähtemään 😉 ), tai ainakaan ottaa yhtä viinilasillista enempää koska sunnuntaireenit. ”No ekkö voi siirtää, no voit ottaa toisenki ja kolmannen, eihän siitä maailma kaavu, miten sun kanssa on aina niin vaikiaa tämä, pakkoko on reenata niin tosissaan…”

    Pakko on. Ja kovasti toivoisin enemmän ymmärrystä ystäviltä tässä minulle tärkiässä asiassa, koska itsekin jaksan silti innostua heille tärkeistä asioista, kuten hiuslisäkkeistä ja suklaanaamioista, jotka eivät minua muuten koske 🙂

  5. Anonyymi: http://static1.fjcdn.com/comments/These+are+pretty+cool+thanks+bro+_2fbaafb09802152696eb210020f7ab73.jpg

    Maajo: Kyseessä on selvä tavisten vähättely-/lyttäämisrinki 😀 Sinun tulee sanoa, että hei, tämä reenaaminen on minulle tärkeä juttu ja toivoisin teiltä ymmärrystä, etten voi ottaa silloin viinilasillista, en yhtäkään, kun menen huomenna reenaamaan ja alkoholi vaikuttaa negatiivisesti harjoitteluuni eikä ole muutenkaan järkevää. Ja nimenomaan, kerta sinultakin ymmärrystä heidän tärkeinä pitämilleen asioille löytyy, niin silloin soisi myös vastapuoleltakin suvaitsevaisuutta. Onneksi salilta saa usein ymmärtäväisiä kavereita! 🙂

  6. Kuulehan syrjäytynyt, otahan yhteyttä kun kuplastasi kerkiät 🙂 Olen yrittänyt jo jonkun aikaa tavoittaa (2viikkoa?), mutta asiaa auttaisi, jos puhelimesi olisi joskus auki 🙂
    terv. ystävä, ehkäpä arvaat kuka..
    oli pakko kommentoida, kun tekstisi sattui aiheeltaan tähän niin sopivasti.. 😀

  7. Kuinka syrjäytyneen urheilijan tavoittaa?

    A) netistä, yleensä mahdollisimman ihmeellisinä aikoina aamuyöstä tai silloin, kun muu kansa on töissä
    B) silloin, kun syrh. urh.:lle sopii (käytännössä ei koskaan)
    C) kun kännykkä sattuu olemaan auki (syrj. urh. pitää sitä kiinni ihan vain kaikkien kaupustelijoiden, velkojien tai muiden tavisten, kuten vanhempien, varalta)
    D) kun puhuminen/tekstiviestin näpyttely ei kuluta liikaa turhaa energiaa, ts. dieetillä kaikenlainen turha energianhaaskaus kommunikointiin on jonniinjoutavaa

    Tämän kun jokainen lähettää ystävilleen, voin taata, että ne viimeisimmätkin soitot loppuvat 😀

    P.S. Ystävä H, ne kengät ja lakanat saa kipata suoraan roskiin, en tarvitse materiaa! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta