Dieettisaunaa 86 päivää jäljellä

Ei hätää, en ole aivan erakoitunut. Juttelin äsken ystäväni kanssa ja kehotin heittämään polttari-illasta jääneet tavarani suoraan roskiin. En arvosta muuta materiaa, ellei se liity jollain tapaa kehonmuokkaukseen. Morsiussaunan lakanalla ei ole siis mitään tekemistä kivenkovien vatsalihasteni kanssa. Terkut ystävälle, kiitos, kun jaksat olla yhteyksissä, vaikka en todellakaan ole kovin paljon läsnä muiden arjessa ja kuulumisten kyselyissä. Oma napa paras napa, vai miten se menikään (pitää muuten ihan paikkansa).

Huomatkaa kerrankin siveellinen rajaus. Ei huolta, kunnon kiristyessä rajaukset muuttuvat zoomauksiksi ja laajennuksiksi.

Erakoitumisesta puheen ollen, mistä bloggaaja repii kuvamateriaalia? Kamerahan seuraa vaikka saunaankin. Eilen jalkatreenin jälkeen höyryttelin pitkään koipireisiä mukavassa palttiarallaa sadan asteen minisaunassani. Kintuille venytystä, ja samalla kissakin nautiskeli. Tänään pääsinkin jälleen hierojalle uhoamaan, kuinka koivet ovat jälleen ihan mustelmilla ja muutenkin loppuunsa sarjoissa revityt. Jalat olivat kuulemma terveellä tavalla väsyneet, eikä niistä enää löytynyt järkälemäisiä, tukkoisia, jumisia patteja. Mustelmista vielä, olen pienentänyt päivittäistä omegansaantiani, mutta kuulemma osalle vaan tulee herkemmin mustelmia ilman sen kummempaa syytä. Seuraan tilannetta.

Nessillä menee spagaatit heittämällä. Neiti muistaa venytyllä joka aamu, päivä, ilta ja siinä välissäkin.

Laskin tänään nopeasti dieettiä olevan 86 päivää jäljellä (saattoi tulla heittoa). Ensi viikolla pääsen kuntotsekkaukseen, jossa armoton tuomio tulee kolahtamaan. Olen motivoitunut ja valmistautunut koventamaan tahtia. Tähän mennessä homma on tuntunut helpolta, nälkä ei ole yllättänyt ja vastoin kaikkia lainalaisuuksia, olen vähentänyt liikuntamääriäni aikaisempaan ja tehnyt siis kerrankin vain sen, mikä on tarkoituksenmukaisinta – ja täysillä keskittyen. Kaiken kaikkiaan dieettiaika on tehnyt minulle vain hyvää, ja olen oppinut säntilliseksi ja järjestelmälliseksi sekä kuuntelemaan kroppaani. Esimerkiksi tänään olin kaavaillut yläkropan treeniä vielä kolmanneksi peräkkäiseksi treenipäiväksi, mutta kroppa oli todellakin eilisestä treenistä niin väsy, että siirsin sen suosiolla huomiseksi. Väsyneenä ja löysänä on ihan turha mennä salille.

minna

11 vastausta artikkeliin “Dieettisaunaa 86 päivää jäljellä”

  1. Voih mikä ihana kisuliini! (ja näin heteronaisihmisenä tarkoitan tuota eläin-sellaista :D) Minäkin elelen jonkinsortin ”bodyelämää” kissuni kanssa. Välillä (usein) oikein ottaa päähän, ku toinen saa vaan lepäillä päivät pitkät venytellen ja vanutellen. Ja tosiaan, spagaatit sukeutuu tosta vain, toista se on tällaisella ku on rento ku rautakanki…

    Kiitokset parhaasta blogista ja nopeasta päivitysvälistä! 🙂 Tsemppiä dieetinjatkoon!

    -Vilsu-

  2. Merry: Woaa, kiitos tunnustuksesta! Hetken jo mietin, että mikä ripittäytyminen se onkaan, mutta ilmeisesti siis ihan positiivinen 😀 Tack!

    Vilsu: Eläimistä kannattaa noin yleensäkin ottaa oppia, kuinka ne liikkuvat. Kissakin makoilee päivät pitkät, mutta sitten kun se innostuu, niin kämpässä saa matot ja maljakot kyytiä – silloin mennään TÄYSILLÄ! Ja sitten taas makoillaan… heh.

  3. Joo, ja hauskinta on pitää tätä mattojen ja maljakoiden kyyditystä nimenomaan yöllä muun väen nukkuessa! Sitten voikin käydä hiekkalaatikolla ja tulla sieltä SUORAAN emännän sänkyyn, mielellään hiekkaiset tassut naamalle vieden. Jamii… 😀

    -Vilsu-

  4. Hihi tota Nessin ilmettä. 😀 Kissi katsoo että ”Kauan me Anu vielä ollaan täällä, eikö voitas jo lähteä? Löylyä et ainakaan heitä lisää!” 🙂 No ei.

    Kuntotarkistuksen blogipostia odotellessa! Pistähän speksejä tulemaan kans jos jotain mittailette. Tietysti mikäli itse haluat ne tänne meille lukevalle yleisölle jakaa, itse olisin ainakin kiinnostunut mm. BF% numeroista.

    Löysin tän blogin muuten ihan tossa alkuvuodesta vasta ja lukasin sen läpi, nyt tsekkailen aina uudet postauksesi. Hykerryttävä ja älykäs, itseironinen kirjoitustyyli jota lukee ihan ilokseen, vaikkei itseäni kiinnostavaa treeniaihetta olisikaan. Hyvällä tavalla erottuu edukseen treeniblogien massasta.

  5. Vilsu: Kissat ovat joko harvinaisen älykkäitä tai sitten vain harvinaisen ärsyttäviä, en ole vielä osannut päättää kumpaako 😀

    Hei anonyymi, imartelevaa, että blogi erottuu massasta, sillä sitähän meillä on, nimenomaan LIHAKSEN muodossa, hehhe!

    Kuntotsekkauksessa ei ole ollut tapana mittailla rasvaprosentteja eikä sillä ole oikeastaan kisakunnon kannalta merkitystä, sillä ammattivalmentajan silmä kyllä erottaa, milloin rapsakkuus alkaa olla kohdillaan. Toki jos jostain saan sen mitattua, voin jakaa sen, ei ongelmaa! Painolukemiakin voin päivitellä jahka vaa’alle astun. Nyt en ole nimittäin tuon 1.1. jälkeen käynyt puntarilla, koska en halua ottaa ressiä painosta, vaan seuraan mieluummin vaatteiden istumisella ja silmällä. Valmentajakin pysyy ajan tasalla kunnon etenemisestä.

    Rengassalama: Lajista riippumatta fiilikset ovatkin usein samankaltaisia: onnistumisen iloa, joskus pettymyksen kyyneliä mutta useimmiten vahvaa ja jatkuvaa sekä mentaalista että fyysistä kehittymistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta