Korkeita korkoja, korkeampia pölykasoja ja korkeimpia hauishuippuja

Jälleen kolme kiertoa kaksijakoisen ohjelman kuudella erilaisella treenillä per yksi kierto kasassa eli yhteensä nopealla matematiikalla laskettuna 18 treeniä takana, mikä tarkoittaa sitä, että joudun jälleen muutaman päivän pakkolepoon. Huomenna veivaan tosin vielä viikon viimeisen aerobisen, mäkijuoksua (toivottavasti on edes mittari enemmän miinuksen puolella kuin tänään, etten vain pääse liian helpolla), mutta sitten sunnuntaista alkaa rehellinen laiskottelu. Ei hätää, kyllä minä sen kestän.

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: lupaan huomenna siivota korkkarit jalassa.

Olen ollut laiska harjoittelemaan järjestelmällisiä posetreenejä – ja sen valitettavasti huomaa. Tänään otinkin harjoituskorkkarit jalkaan ja hioin iltapäivästä asentoja. Olen jäkittänyt ja jännittänyt ihan liikaa kroppaa. Kädetkin saisivat ilmeisesti olla lähempänä, kun luin raamatun lailla IFBB:n sääntöopuksia. Lisäksi minulla on ollut paha tapa liehutella käsiä, kun olisi parempi ottaa asento vain heti jämäkästi. Lähisalilla eräs CBB-kisailija lupaili myös talven aikana voivansa opastaa sen minkä tietotaidoltaan pystyy asentoharjoituksissa. Onneksi kämppäni on vuorattu (likaisilla) kokovartalopeileillä, ja sängyn vieressä olevasta isosta koko seinän peilistä toljottelenkin usein itseäni yötä myöten. Mikäs bodarille sen nautinnollisempaa.

Minä ja minun hauis. Siinä muuten hyvä nimi tulevalle omaelämäkerralleni.

Tänään en ole tehnyt muuten juuri mitään muuta järkevää kuin reenannut, posettanut, syönyt ja makoillut. Ihan peruspäivä siis. Huomenna saapuvat vanhemmat, ja kämppä on karmeassa kunnossa (tuliko yllätyksenä?), joten aamupäivästä kehonrakentajankin on pakko tarttua luuttuun ja imuriin. Matto on jo muuttunut alkuperäisväri ruskeasta valkoiseksi villakoirien kansoittamana. Lisäksi vanhemmat lupasivat kuljettaa autolla kunnon supermarketteihin, ja arvatkaa vaan, käytänkö tilaisuuden härskisti hyväksi. Tottakai. Lupaan lapata Prisman viimeisimmätkin kananmunat, broilerit, kalkkunat, parsakaalit ja raejuustot niin, että kaikki uudenvuoden lupauksen terveellisemmästä elämästä tehneet saavat palata tottuneesti eineshyllylle ja tyytyä litkumikrokeittoihin. Ja pappa betalar, förstås.

Älkää säikähtäkö, jos välillä päivityksiä tulee harvempaan. Joskus saan puheripulin ja silloin suollan varsin sisällötöntä tekstiä (lähinnä itsestäni) ikuisuuksiin asti, mutta koetan jatkossa yrittää, edes yrittää, informaatio-oksentaa sellaista materiaalia, jolla olisi edes jotain merkitystä (tätä postausta ei lasketa lupaukseen). Eli tapani mukaan minusta voi kuulua tai olla kuulumatta. Tosin tuskin kenenkään maailma siitä sekaisin menisikään, vaikkei postausta pukkaisikaan. Pikemminkin päinvastoin, järjestys ja harmonia palaisivat yhteiskuntaan.

minna

3 vastausta artikkeliin “Korkeita korkoja, korkeampia pölykasoja ja korkeimpia hauishuippuja”

  1. Äläpäs lopeta postailua, kun minä täällä kyttäilen joka ilta lemppariblogiani. Ettäs tiiät. 🙂

    Terkuin, Tonnikala<3

  2. Joo, täältä toiselta kans ääni tolle. On ollut nyt niin hyvä postaustahti että samaa mallia vaan 🙂 Ja kuten aiemmissa kommenteissa olen joskus todennut, kuulumisiasi lukee mielellään vaikkei mitään ”suurta aihetta” olisikaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta