Tampereen dieettituulia – Ilon ja onnistumisen puhureita

Tampere on hieno kaupunki. No niin, saatiinko monta uutta tamperelaista lukijaa? Ei vaan, on ihan oikeasti mukava käydä aina välillä kirjaimellisesti tuulettumassa muuallakin kuin vaatimattoman bodykämppäluolani ja salin välillä. Mutta nääh, huomata, että on se aina yhtä metkaa palata takaisin köllöttelemään omaan, tosin jo vähän liikaa upottavaan, sänkyyn. Viimeinen lepopäivä menossa, mikä tarkoittaa sitä, että huomenna olen jälleen täynnä piinkovaa mäki- ja etureisi-pohjetreeniä. Treenikierto siis jatkuu, huh helpotusta.

Dieetti on sydämenasia.

Kunto on kuulemma edistynyt hyvin, ja täytyy sanoa, että olotilakin on oikeastaan vain parantunut koko ajan. Se on edellyttänyt vanhojen, pinttyneiden, väärien tapojen muuttamista ja ajatusmallien uudistamista. Mieli, siitä kaikki lähtee. Treeni jatkuu ennallaan, ruokavaliosta karsittiin muutamia ruoka-aineita pois ja vähennettiin määriä. En ole seurannut nyt lainkaan painoa enkä usko sen edes olevan tarpeellista. Minulle riittää, kun valmentaja sanoo, että homma etenee aikataulussa, ja luottamus on oltava silloin siihen sataprosenttinen. Painokin voi heitellä nesteistä johtuen, eikä kilpailusarjassani kisapainolla ole väliä. Uusi tapaaminen tulee olemaan jo helmikuun puolenvälin tienoilla. Silloin viimeistään on myös varattava harjoitteluaikaa neljäsosakäännöksiä ja t-kävelyä varten.

Haluan jatkaa positiivisella tekemisellä eteenpäin. Hei, kevät on tulossa, nyt on aika iloisille asioille ilman mitään imelyyden ja tekopirteyden makua.

Haluan vielä loppuun sanoa sanaseni tästä itseni heruttamisesta. Tiedän, tiedän. Maailmassa on ikäviä asioita: on nälkää, on sotia, on sairauksia, on pahoinvointia, on väkivaltaa. Olen herkkä ihminen, kyllä minäkin tunnen välillä oman fitnesskuplani ympärillä muun maailman pahuudet ja vääryydet, mutta en halua jatkuvasti märehtiä ahdistavilla asioilla, niitäkin on tullut koettua. Minusta jokaisella on oikeus iloon ja onnistumiseen. Kerron valmistautumisesta body fitness -kilpailuun ja muutenkin elämäntavastani fitneksen parissa, mihin kuuluu esimerkiksi se, että tuon itseäni esille ja rehellisesti sanottuna pidän esiintymisestä enkä pistä pahakseni huomiota (miksi muuten olisin lajin valinnut?). Käytän myös kuitenkin itseironiaa, en ota itseäni vakavasti, väritän tekstiä, koetan aiherajauksilla ja kuvavalinnoilla luoda lukijaa kiinnostavan jutun (ja ehkä vähän provosoidakin, hehe). Tiedän olevani aika lennokas, vähän ehkä taidehörhökin, tyyppi ja juttujeni ampuvan varmasti joidenkin mielestä yli. Ei tarvitse tykätä! Arjessa ja tosielämässä olen kuitenkin tekemiseeni keskittynyt, aika hiljainen, ujohkokin, ihan varmaan useimpien mielestä suht viksu, tavallinen tyyppi. En halua pahoittaa kenenkään mieltä, ja jos blogi tuntuu kurjalta lukea, en pakota sitä ketään lukemaan. Blogi on minulle vähän kuin kertomus, jota toki rehellisesti haluan kirjoittaa, mutta jossa kuitenkin se sisältö, minkä ruuduista näkee, on aina jollain tapaa ”fiktiivistä”, kirjoittajan omaa maalailua todellisuudesta. Ja haluan, että tämä tarina on jotain muutakin kuin mitä näkee sadassa muussa treeniblogissa.

minna

6 vastausta artikkeliin “Tampereen dieettituulia – Ilon ja onnistumisen puhureita”

  1. Tämä on erilaista tarinaa ja siksi tänne tulee aina uudestaan. 🙂 Pitää olla oma tyyli, oma juttu jne. muuten ei kirjottaminen ja kuvaaminen jatkuisikaan. Olet mahtava tsemppari monelle, vaikka treenit olisikin vähän erilaisia. 🙂

  2. Jatka ihmeessä kirjoittamista, tämä on todella hyvä ja erilainen fitnesblogi – tätä viitsii ja jaksaa lukeakin!! Niitä muita oikein ei… Ja tsemppiä dieettiin ja kisoihin valmistautumiseen!

  3. Luulen ymmärtäväni mitä Anu tarkoitat. Varmasti blogin tuntevat lukijat ovat tuon viimeisen kappaleesi jutun huomanneet ja tiedostavat. Ihme urpoja tosikoita jos saat tyylistäsi huonoa palautetta, tai siitä että blogi olisi pinnallinen. Just itseäsi ja sun fyysistä ulkonäköähän yrität rakentaa tässä lajissa, lavalla oloa varten, joten kyllähän se blogissa näyttelee suurta osaa. Ja me bodyihmisethän tiedämme että pinnan lisäksi omistautuminen ja kova työ rakentaa _myös_ sitä sisintä. 🙂

  4. Kiitos, lahjotut kommentoijat 😀

    Juttelin yksi päivä tässä hyvän, lapsuudesta asti tutun ystäväni kanssa ja sanoin, että ei kai vain porukka saa kuvaa, että nyt on neidolla vähän pissa kilahtanut nuppiin. Tottakai arjesta tehdään ihmeellisempää, kuvista valitaan ne edustavimmat (toki myös tasapuolisuuden nimissä ne karmeimmat :D) ja muutenkin väritetään tekstiä potenssiin sata. Pakkohan sitä on yrittää tehdä persoonasta jollain tapaa lukijaa kiinnostava, mutta toisaalta muistaa, että se on vain blogipersoona.

    Bloggaaminen kasvattaa. Olen aiemmin ollut erittäin kiltti ja muiden miellyttämiseen taipuva jopa liiaksi asti, ja siitä olen terveellä tapaa opetellut eroon. Tahdon kuitenkin pitää blogin esim. kommentointiboksin avoimena jokaiselle. Mielipiteitä saa sanoa, myös eriäviä, ja pyrin tietenkin ottamaan myös kritiikkiä vastaan, ei tarvitse mielistellä 🙂

    Kiitos kaikille mahtaville lukijoille, koska teitä vartenhan kirjoittamista tekee ja on hienoa, jos jotkut aiheet koskettavat. Uskon esim. monen kamppailleen joskus ulkonäön, liikunnan, ruoan, kehonkuvan tms. ympärillä, joten jos jaetut kokemukset auttavat, mikä sen parempaa.

    Jatketaan hyvässä hengessä! 🙂

  5. Tokihan se on plussaa, jos treeniblogista löytyy muutakin tarinaa kuin treeniliikkeet, -painot ja toistot. Ja on se kunnon seurantakin helpompaa, jos ei posettele tuulipuku päällä.

    Rakenne sinulla on omiaan lajiin. Kovaa työtä vaan niin saat timantin hiotuksi!

    YHLM40

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta