Morjestavia posteljooneja ja kreikkalaisia pronssipatsaita

Eilen illalla annoin taas Excel-taulukoiden laulaa. Jokainen salitreeni, jokainen aamuveivaus, jokainen tarkasti syklitetty aamupuuro, jokainen kehonhuolto, jokainen hieronta, jokainen poseharjoitus, jokainen vessassa käynti – kaikki ovat merkittyinä reiluksi kolmeksi viikoksi eteenpäin (muuta ei sitten kalenteristani löydykään). Onneksi olen kuitenkin sen verran lunkisti ottava naesimmeinen, että jos jonakin päivä kroppa sanoo ihan auh, poks ja raks, silloin on ihan turha väkipakolla murjoa. Kun kaksijakoisella (toki erilaisilla painotuksilla, sarja- ja toistomäärillä sekä muutenkin treenitavoilla) treenaa viisi kertaa viikossa ja mukana ovat viisi aerobista, on selvää, ettei palautuminen ole vielä miinuskaloreilla oltaessa aivan niin ihanteellista kuin plussakaloreilla (tosin minusta melkein tuntuu, että palautuminen on nyt parempaa kuin ns. öhvsiisonilla, mikä kertoo vain siitä, että olen tehnyt aiemmin kaiken päin pläsiä, muttei dissaamista nyt sen enempää). En ole kuitenkaan valittavaa tyyppiä, vaan kun ruoat on suunniteltu järkevästi treenin ympärille (eli jaksaa painaa olennaisimman) ja muun ajan maksimoi levolle ja kehonhuollolle, ei ole minkäänlaista hätää.

Tosifitnessurheilija painelee suoraan Muumi-yökkäri takin alla lenkille. P.S. Tuli liian kuuma.

Olin jo sen verran täpinöissäni uudesta treenikierrosta, että tämän aamun mäkijuoksu starttasi mäen alta tarkalleen klo 4.45 ja kesti sinne palttiarallaa vartin yli aamuviiteen. Olen jo monena aamuna törmännyt lehtiä jakavaan hauskaan herrasmieheen, jonka kanssa aina morjestamme. Miettikää, millaista aamuaerobista hänkin painelee joka aamu: mies kun kulkee pyörällä kaikki mäet, montut, suot, kalliot, kuopat ja jyrkänteet. Ja tarakalla molemmin puolin jopoa keikuttavat nahkaiset laukut täynnä painavia lehtiä. Käsi pystyyn, moniko bodari olisi valmis suostumaan moiseen? Ei täällä ainakaan, huh hikeä ja sitä armotonta lihaskadon määrää.

Kotistudioiden kreikkalainen atleettisoturi.

Kuntoahan seuraan peilistä alati silmä tarkkana, hihi. Esteettinen, lihaksikas vartalo, ah. Ensimmäinen dieetti on aina ensimmäinen, ja siksi kaikki on tietenkin niin uutta ja upeaa, että jokainen peilailuhetki tulee tallentaa. Tärkeintä on kuitenkin keskittyä aina tavoitteeseen kerrallaan. Minulla se toimii niin, että keskityn täysillä kulloiseenkin sen hetkiseen tärkeimpään tehtävään: aamuaerobinen, sitten ruoka ja lepo, sitten latautuminen treeniin, treenissä täysi keskittyminen jokaiseen toistoon ja maksimaaliseen lihassupistukseen, palkkarit naamariin ja syömään. Olen kuitenkin avoimella ja rennolla mielellä seurannut kunnon edistymistä.

Kärsivällisyyttä, toverit, kärsivällisyyttä.

minna

20 vastausta artikkeliin “Morjestavia posteljooneja ja kreikkalaisia pronssipatsaita”

  1. Hyvänen aika että oot takonu lihaa tohon varteen, ja tuntuu jotenkin että oot menny ihan huiman harppauksen eteenpäin ihan lyhyessä ajassa, enkä tarkota nyt dieettiä. Vai oliks sulla ennen aina vaan niin ”bägejä” vaatteeita? Tai vaatteet ylipäätänsä? Huumorii, huumorii! Hienoa työtä Anu, tuun kattoo sua kisoihin 🙂

  2. Öö… Vaihdoin Rainbown kaurahiutaleet Elovenaan? 😀 Ei vaan, olen todellakin tehnyt isoja muutoksia: tehnyt kaiken täysillä keskittyen, nimenomaan reeniin, punninnut ja ollut tarkka ruokavaliossa, pitänyt tarkat ateriavälit, parantanut ja ottanut selvää tekniikoista ja miten liikkeet tehdään oikein, keskittynyt liikerataan ja tuntumaan, venytellyt, lopettanut ryhmäliikunnan ohjaamisen ja mielettömän muun hönkimisliikkumisen… Ja juu, nuo vaatteet ovat olleet päällä XXXXXL-kokoa 😀 Ja ovat edelleen, reeneissä haluan pitää raamini vain itselläni tiedossa (enkä haitata muiden keskittymistä miesvaltaisella salilla, hihi :D).

  3. Moi!
    Aika huikeelta jo näyttää 🙂

    Oon ihmetellyt jo pidempään, miksi fitness harrastajat kutsuu lenkkejä aerobisiksi, vaikkei ne välttämättä todellakaan ole aerobisen puolella.
    Esim. mäkitreeneissä harvemmin syke pysyy an-aerobisen rajan alla, joka kuitenkin on melko alhainen.

    Vai onko ”aerobinen” vain yleistermi, jota käytetään yhtä suruttomasti väärin, kuin ”fetajuustoa” kaikenmaailman salaattikuutioista 🙂

  4. Koo, terävä ja oiva huomio, jota en edes itse (tämä on harvinaista) ole tullut ajatelleeksi 😀 Anaerobisen rajahan siis on öö… Kuuklaus, kuuklaus… Aa, n. reilu 80 % maksimisykkeestä (riippuu kuntotasosta), urheilijoilla jopa 90 %. En tiedä tosin yhtään mäkisykkeistä, kunhan vaan puuskuttaa kunnolla.

    Jep, fitnessmaailmassa käsitettä aerobinen voisi siis verrata fetajuustotermin väärinkäyttöön. Ei kai kukaan itseään kunnioittava fitnessurheilija muuten puhu raejuustosta fetajuustona, kääk?

  5. Tykkään tosi paljon tästä teiän blogista. Tosi hienosti oot kehittyny ja jaksat puurtaa. Tulee vaan aina mieleen, että miten jaksat kun eikö toi oo aika yksinäistä puuhaa? Itelläni aina jos pidän pariki viikkoa sillein superpaljon treeniä ja ku oon töissäki, nii ku ei kerkee kavereita tapaa, nii pää hajoo ja masennun 🙁 Ehkäpä oon vaa liian sosiaalinen olento. Ku ei tää yksin eläminenkään maistu. Tsemii!

  6. Mä olen ollut aina erakko ja yksin viihtyvä. Ei se nyt mikään kehumisenkaan asia ole, mutta kai jossain määrin ihan hyvä ominaisuus, että jaksaa sietää yksinoloa (tässä lajissa?). Ja mulla on vilkas mielikuvitus, aina jotain tarinaa itselleni selostan 😀 Kylähullu mikä kylähullu…

    Toki ihmisten kanssa yritän, huom. yritän, tulla toimeen 😀 Ja on ne kanssatallaajat ihan kivoja, kunhan ei tarvitse jatkuvasti koko päivää mennä sosiaalisissa riennoissa. Muutama hyvä kaveri, se riittää 🙂 Ja samoista asioista kiinnostuneet!

    Kaikenlaisia persoonia varmasti mahtuu tähänkin lajiin, ei ole yhtä, mikä pitäisi kaikkien olla.

  7. ”Puuhaaminen yksinomaan voimistelun parissa tuottaa miehiä, jotka ovat rajumpia kuin heidän kuuluisi olla, kun taas yksinomainen musiikin harrastaminen tekee heistä liian pehmeitä.” -Platon

  8. Kiitos paljon, Nana! Ihan ensiksi hurjasti täältä kannustusta sulle kohti tavoitteitasi kohti bodykisoja! Olemme otettuja tunnustuksista, vaikka täytyy sanoa, ettemme ole antaneet tunnustusta vielä kellekään täällä omassa lokissa 😀 Siispä, saako sulle antaa epävirallisen tunnustuksen tässä kommenttiboksissa? No saa! Ole hyvä 🙂

  9. Kiitos, Juha ja erityisesti kiitos terkuista Minnalle! Vaikka Anu-hype on (vähän liiaksikin :D) päällä, muistetaan, että Minna takoo koko ajan sellaista kivikovaa lihasta, että ensi kisoissa muuten kajahtaa 😀

  10. Moi,
    juu vielä kun jatkan aerobis vs. anaerobis -tuumailua, niin sinäänsähän fitness-treenaajalle ei ole väliä millä sykkeellä tekee, kun tavoitteena ei ole perus/vauhtikestävyyden harjoittaminen.
    Sen sijaan sillä sykkeen korkeudella on väliä, jos lenkin aikomuksena ja tavoitteena on olla ns. rasvaa polttava.
    Anaerobisen puolella elimistö ei ehdi enää käyttää rasvoja energian tuotannossaan. Mutta jos mäkitreenin idea on enennemminkin kasvattaa pers- ja takareisiosastoa, niin silloin ajatus on oikea.

    Ihan mielenkiinnosta kysynkin: mitä ominaisuutta pyrit mäkitreenillä kehittämään?

    ps. terkkuja posteljoonille! 😀

  11. Koo: Mä en ole noin tarkkaan miettinyt 😀 Veikkaisin, että kun dieetillä on sekä matala- että korkeasykkeisiä treenejä, ne vauhdittavat optimaalisella tavalla aineenvaihduntaa. Ja toisaalta noissa korkeasykkeisissä treeneissä energiankulutus on suurempi, ja varsinkin treenin jälkeen rasvojen osuus energiankulutuksessa on merkittävämpi kuin itse harjoituksen aikana. Dieetillä kalorivaje pitää saada aikaiseksi sekä ruokavaliolla että energiankulutuksen lisäämisellä, siksi korkean sykkeen treenit ovat tähän käteviä.

  12. Mä yritän bodaa. Vai pitäiskö laittaa et ”bodaa”.

    Ja mä oon myös posteljooni. Hihhei. En tosin työskentele varhaisjakelun puolella, vaan päiväpostin. Mutta samalla lailla minäkin sitä pyörää yritän polkea eteenpäin ja todnäk laukut on vielä enempi täynnä kuin tällä lehdenjakajalla 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta