162,8 cm tiukkaa lihaa

Istuin tänään tunnin terveyskeskuksessa (siis suorastaan lösötin lepäillen syvässä odotustuolissa, bodarin palautumisen maksimointi nääs aina ja kaikkialla) vartoen aikaani viralliseen pituusmittaukseen. Olen vuodattanut koko tammikuun pieniä, haisevia stressin kainalohikipisaroita siitä, olenko nyt alle vai tasan vai peräti yli sen maagisen 163 senttimetrin pituusrajan. Arvatkaapa, kuinka paljon uljaasta figuuristani löytyy tällä hetkellä pituutta? Ensimmäisessä mittauksessa olin tasan, juuri ja prikulleen 163 cm, mutta toiseen tarkistusmittaukseen otin vähän lösötysasennon, etten nyt olisi vain väärässä sarjassa, ja olin ainoastaan 162,6 cm. Pidän siis itseäni virallisesti nyt näiden välimaastosta 162,8 cm pitkänä. Ja nimenomaan pitkänä.

Tarkoitus oli ottaa tukkakuva, mutta Minna sanoi, että eihän tuossa näy kuin lärvi. Ok, rehti lärvikuva siis. Salilla päivitellään, kuinka tytöllä talitinttiposket alkavat kääntyä kuopalle.

Tänään lepopäivä. Takareidet kireät, millä nyt ei passaa toki lesoilla. Minulle pahin lihasjumi iskee yleensä vasta ei seuraavana vaan sitä seuraavana päivänä treenistä. Tänään tuli pakon edessä (vaikka pakko on yleensä vain järjenköyhyyttä keksiä joku muu, parempi ratkaisu ja muutenkin valitusta olosuhteista, joihin voi aina omalla toiminnallaan vaikuttaa ja jos ei voi, voi muuttaa suhtautumistaan) käveltyä n. puolisen tuntia erittäin kevyttä etanakävelyä tuonne terveyskeskukseen ja takaisin, mutta otin sen palauttavana verryttelynä koiville – ja taisi tehdä ihan hyvää. Tänään ehdottomasti sauna päälle, venyttelyä ja rullailua. Huomenna antaa reisien taas paukkua.

Äiti kyseli, mikä funktio on tuolien päälle kasatuilla (haisevilla) vaatekasoilla. Kerroin, että ne toimivat kätevinä, avoimina vaatekomeroina, joista kaikki käyttövaatteet kiertävät jouhevasti päälle (ja sitä useammin pois päältä, hehe).

Naapuri muuten tänään sanoi epäilleensä, olenko vielä hengissä, kun lumitöitä ei ole entiseen malliin rehkitty. Sanoin keskittyväni täysipäiväiseen bodaukseen, johon ei kuulu sana lumityöt. Toki joskus huitaisen vasemmalla kädellä muutamat lumihippuset oven edestä, mutta parempi vain, että kinokset tukkivat kaikilta ulkopuolisilta, asiasta mitään ymmärtämättömiltä taviksilta reitin luokseni. Jos Vesa ei tajuu, ei tajua kukaan muukaan. En jaksa kuitenkaan välittää muusta kuin olennaisesta. Eli reenistä.

minna

16 vastausta artikkeliin “162,8 cm tiukkaa lihaa”

  1. hahaaa munki mutsilla hajoo pää mun ’tuolivaatekomeroihin’ lol!
    parempi siinä ku lattialla!
    ja mikä funktio on tuolilla jos siinä ei ikinä istuta NII

  2. Hehhe, nimenomaan, lattialta poimiminen on jo muutenkin silkkaa energianhaaskausta 😀

    Meillä porukat roudasivat mulle nuo kolme keittiön tarpeetonta tuolia ”vierasvaraksi”. Mulla on vaan se ongelma, ettei vieraita koskaan käy eikä tarviikaan 😀

  3. APUA Anu, mullaki vaateitan, treenivaatteita, puhtaita, pyykkitelineen päällä nipussa, että siitä helppo aina valkata! 😀 Go go, huomena siis etureisitreeniä vai? TSEMIÄ!!

  4. Kerttu, samoilla bodytaajuksilla ollaan 😀 Kun sitä pyykkiä nyt vaan sattuu kertymään niin nopsaan, niin puhdaskin pyykki joutaa heti suoraan päälle.

    Huomenna koko reisiosasto volyymilla, viitisen sarjaa per liike, toistot 10-15, 45 sek. palautuksilla. Tulee nopea treeni, mutta puuskutus päällä alusta loppuun! Hackia, prässiä, reiden ojennusta, koukistusta… Sulla huomenna käsiosaston kuritusta? 😉

  5. Expon pituusmittauksessa mittaajamiehet katsoi mun päälle ”Tarviiko sua nyt edes mitata? Sarja ei ainakaan oo epäselvä.” olin mä 155cm.. 😀

  6. Mä kuvittelin sut pidemmäksi! 😀 No mutta mittasuhteethan ne loppujen lopuksi ratkaisevat. Ja korkkareilla saa aina varteen lisää pituutta 😉 Hienosti olet kyllä saanut taottua lisää ympärysmittaa ainakin leveyssuunnassa, siis positiivisessa mielessä 😀

  7. Kerttu: Ai niin tosissaan, heheh, nehän tulevat vähän niinku jäljessä nuo päivitykset 😀 Tiistai takareiskat, nyt mä muistan! Anna jälleen upota ja SYVÄLLE!! Tsempit, Kerttu <3

  8. Hei, Ihana Elisa! 🙂

    Kuule, ensinnäkin pahoittelut blogin löytämisestä 😀 Suurimpina riskeinä blogin aktiivisesta seuraamisesta olemme havainneet mm. järjen sumentumista, arvostelukyvyn heikkenemistä, nakuilua, itsensäpaljastamista ja siivottomuutta, mutta positiivisimmillaan ainoastaan kivenkovan lihasmassan kasvua. Teretulemast! 😀

  9. Heh ja ups, jäin kiinni 😀 Ei vaineskaan, tommoset ”kuntosali”ketjut kyllä tiedetään, jossa oikein kielletään kovaan ääneen ähkiminen – ja niitä vältetään kuin ruttoa. Tiedän kyllä erään makkarihuohottaja-tyypin, johon silloin tällöin törmää saleilla (”aaaaaah, uuuuuh, ooooooh, yyyyyyyhh, tuleeeeehh…”), mutta mulla on suoraan sanottuna omaan reeniin sen verran keskittymistä, etten todellakaan jaksaisi välittää, vaikka joku päästäisi eltaantuneita halpisherapaukkuja vieressä. Tähänkin on nimittäin totuttu 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta