En mä vaan ne muut – Ihanat, kamalat kanssatreenaajat

Tehdään näkökantamme ihan ensi alkuun selväksi. Jos on aikaa keskittyä, märehtiä ja vatvoa muiden salitreeniä oman treenin lomassa, se kertoo kaiken olennaisen keskittymisestä. Sulje muu maailma ympäriltä, tee vain omaa hommaasi. Napit vaikka korville, niin ei tarvitse välittää epämiellyttävistä äänistä tai koomisesta hiljaisuudesta.

Joskus kuitenkin ilmeisesti jonkun treenitapa, ähkiminen, voihkiminen ja muu erinäinen, harjoitukseen enemmän tai vähemmän kuuluva älämölö ärsyttää. Siksipä tässä tulee oikein havainnollistavien kuvien kera kollaasi salityypeistä, joihin ehkä törmää salilla kuin salilla, mutta joiden olemassaolosta ei kannata välittää. Pidetään siis mieli positiivisena. Ainoastaan siinä tapauksessa, jos joku hipelöi kosketellen neuvojaan, varastaa painoja välistä, sössii korvan juuressa mukaparempia tekniikkavinkkejä, päivittelee ”mahottoman kovaa reeniä”, kysyy ajankohtaa silikonien hommausprojektille tai ivailee lihaksikkaiden naisten koomisuudelle, kannattaa huutaa ja lujaa, irvistää ja jatkaa piittaamatta kahta kovempaa. Niin mekin teemme.
Märehtivä kaikkitietävä
Märehtijä seuraa silmä kovana muiden reeniä. Aina on jotain huomauttamisen arvoista. Märehtijä tekee kaiken paremmin. Aina löytyy myös valittamista. Milloin on likaista, milloin muut salitreenaajat nyt vaan sattuvat ärsyttämään. Omassa navassa ei ole koskaan mitään vikaa. Tekee kaiken niin kuin pitääkin ja aina oikein. Piste.
Huohottaja
Aikuisviihdettä suoraan livenä. Saa orgasmin jokaisessa toistossa, sarjassa, palautuksissa, niiden välissä ja yhtä aikaa. Kova huohotus, ininä, voihkinta. Et voi erehtyä tyypistä. Löytyy usein jostain jalkalaitteiden läheltä. Voihkinnan voimakkuus on usein tosin kääntäen verrannollinen treenin intensiteettiin, kun suurin osa voimista kuluu joihinkin muihin erinäisiin lantionpohjaponnistuksiin. Tulee aina ja varmasti.
Uhoaja
Naama rutussa, keskari ojossa. Huutaa, räkii, viskoo painoja, kaivaa sukukalleuksiaan. Ikuinen angsti, kapina, uho ja ****tus päällä. Selittää sarjojen välissä *****maista työviikkoa, *****maista työkaveria, *****maista elämää. Aina joku kurkku kipeänä, olkapää hajalla tai krapula, mikä estää kovemman reenin. Takuuvarma bongauspaikka penkkihauis-osastolla. Tällä tyypillä harvoin näkee myöskään kovin kehittynyttä alakroppaa. Tiedä miksi.
Flirttipeilailija
Vaikutuksen tekeminen kanssatreenaajiin huomattavasti ensiarvoisempaa kuin kohdelihakseen. Tiukat jumppabysat, antava kaula-aukko, vaihtoehtoisesti tank-toppi. Tuoksuu lakalle, partavedelle, hajuvedelle, parfyymeille. Hikoilu erittäin harvinaista. Usein muutama toisto ja sitten tukka kohdalleen. Sekoittuu usein huohottajaan ja joskus näiden tyyppien erottaminen on suorastaan mahdotonta.
Anteeksi kun olen olemassa
Epätoivoinen katse, pakko päästä piiloon. Mistä aloittaa, mitä tehdä, ei voi tietää. Kaikki kuitenkin nauraa minulle. Olen surkea, en osaa. Voi voi. Kaikki muut ovat parempia. Olen maailman surkeus. Pitää päästä pukkariin piiloon.
Huppupää
Kukaan ei ole koskaan erottanut tämän isoihin huppareihin pukeutuneen henkilöllisyyttä. Varsin harmiton kaveri, mutta muuta tästä mystisestä tyypistä ei tiedetäkään. Saattaa pitää keskittyneenä pitkiäkin palautussessioita ja vääntää sitten muutaman toiston. Usein napit korvilla. Ei puhu, ei varmasti. Ei myöskään hymyile. Pysy kaukana, ties vaikka puraisee.
Lipoja
Tärkeintä päästä johonkin reidenlähennyslaitteen viereen. Kuolavanan tippuminen reisillesi saa viimeistään huomaamaan tämän tyypin. Ällö. Ei muuta sanottavaa.
minna

28 vastausta artikkeliin “En mä vaan ne muut – Ihanat, kamalat kanssatreenaajat”

  1. Kerttu, mä veikkaan, että sun ääntely on vain motivoivaa ja TAATUSTI aiheellista! 😀 Aivan mahtavaa, tykitystä siis takareiskoille.

    Kiitos, Kerttu <3 Kyllähän mä aika hiljanen tosikko (suurimmaksi osaksi, hehe :D) olen. Itse asiassa olen pyrkinyt TEAKiin, mutta luultavasti veikkaan olleeni liian ahdistunut ja sisäänpäinkääntynyt taiteilijanero, vaikka yllättävän pitkälle pääsin surkeilla (lue: olemattomilla) tanssi- ja laulutaidoila 😀

    Mä olen sitä mieltä, että luovuus saa tässä lajissa päästä valloilleen, eikä fitnesstouhu saa olla liian vakavaa. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, keho on tärkeä ilmaisukanava 🙂 Ei piä piätellä ihteään!

  2. ”Uhoaja: Takuuvarma bongauspaikka penkkihauis-osastolla. Tällä tyypillä harvoin näkee myöskään kovin kehittynyttä alakroppaa.” MÄ OON NIIN TÄÄ! Just tänään kirosin koko maailman ja loskat päälle heittäneen bussinkin syvinpään helvettiin haukkarisarjojen välissä. :DD

  3. :DDDDDDDD:DD oisko voinu aamu edes paremmin alkaa kuin lukemalla tämä!! Mahtava postaus ja niin totta joka sana 😀

    -Nepe

  4. Kiitos, rakkaat toverit! Naurua ei ole koskaan liikaa tässä maailmassa ja parasta on vaan, jos osaa välillä itselleenkin nauraa 🙂

    Uskon, et suurin osa reenaa varsin mallikkaasti, puuskuttaa ja pitää ääntä päästelemättä sen, minkä nyt sarjoissa tulee, irvistää – mutta niin pitääkin. Usein nämä, jotka herättävät eniten koomisuutta/ärsytystä/molempia, eivät sitä itse tiedosta 😀 Etteköhän te kaikki ole (kaikista ärräpäiden suhautteluista huolimatta) varsin asiallisia salikonkareita, jotka keskittyvät vain siihen olennaiseen ja tiedostavat, missä menee häiriökäyttäytymisen raja.

    Ihmisten käyttäytymisen seuraaminen on joskus varsin antoisaa, mutta ihan rehellisesti sanottuna en todellakaan ehdi siihen oman reenin ohessa keskittyä ja mulla on hyvin suvaitsevainen suhtautuminen kaikenlaisiin treenaajiin. Harjoittelu on aina hyvästä, oli se intensiteetti nyt mikä vaan ja tarkoitusperä enemmän tai vähemmän lihasta kasvattava/hajottava.

  5. Voi ei, viimeinen anonyymi, tuosta asenteesta pois! Kannattaa rohkeasti kysyä neuvoa, jos salilla on esim. pt. Usein myös muut kävijät opastavat mielellään. Kukaan ei siellä katsele toisten tekemisiä, olen ryhmäliikuntaohjaajana huomannut, että kaikki keskittyvät vain siihen omaan peilikuvaan. Tämä on fakta! 😀

  6. Elämän kultahippusia: Kiitos muille huipuille salikävijöille 😀

    Anonyymi: Silloin jää vain yksi vaihtoehto: TOSIbodari!

    Heidi: Ja varmasti listaa voisi jatkaa loputtomiin… Alkakaa tiirailla jokainen salilla sillä silmällä! Havainnoista saa tulla aina ilmoittamaan.

    Marianna: Toivottavasti ei itkettänyt 😀

    Effy: Rähinää! No siellä on mennyt sarjat perille sitä mukaa, kun jokainen on kirottu maan alimpaan rakoon. Täsmälleen oikea asenne 😀

    Anonyymi: Ei tarvitse käydä elokuvissa, ei baareissa, ei etelänmatkoilla, kun sielu saa riemullista nautintoa kuntosalilla muiden säädöistä 😀

    Anonyymi: Mä luulen suoraan sanottuna yleensä pikemminkin itkettäväni tai aiheuttavani myötähäpeää tai vaihtoehtoisesti ärsytystä 😀

    Iippanen: Psst, sitä ei kannata tajuta 😀

    Nepe: Aamu on aina parasta aloittaa nauramalla muille torville 😀

  7. Oli niin huono ja kiukku aamu, mutta kiitos tästä 🙂 sai aikaan naamalleni jotain hymyn tapaista 😉 tästä hyvä jatkaa tähän päivään! Hyvää loppuviikkoa =)

  8. Ihan loistava postaus!! 😀 Mulla on poskionteloiden takia reilu 2kuukauden salitauko takana,niin mietin jo,että koska pääsen taas salille.. Tän postauksen mukana pääsin taas salitunnelmaan! <3

    Aloin heti kaipaan meijän salin ”JEP JEP”-miestä,joka huutaa hirveen kovaa aina ennen toistoa ”JEP”– mutta toisaalta kaipaan ehkä myös ähisijäsetää,joka ähisee,puhisee ja karjuu aina jalkaprässillä <3

  9. Heh. Aiheeseen sopiva uutinen tuli pari päivää sitten: Nainen sai kuntosalilta huomautuksen: Liikaa huutoa ja ähkimistä. Jyväskyläläinen kuntosali huomautti naiselle häiritsevän kovaäänisestä treenaamisesta.

    http://www.iltalehti.fi/terveys/2013012816607008_tr.shtml

    Minä menen varmaan tuohon märehtivään kaikkitietäjään, mutta olen siinä mielessä turvallinen, että treenaan varmistusta tarvitsevia treenipäiviä lukuunottamatta ihan yksin omalla kuntosalilla. Voi märehtiä ihan vain omia sotkujaan ja omaa tunarointia vaikka tietenkin – oikeinhan minä kaiken teen 😉

  10. Piko: Et usko, miten hyvä mieli tulee siitä, kun kuulee parantaneensa jonkun päivää. Toivottavasti päivästä tuli kaikesta kiukusta olosta huolimatta hyvä, iloinen päivä 🙂

    Terhi: JEPJEP-mies, hahaha 😀 Painonnostossa noita muuten näki, ennen suoritusta: Hapeeeet… jaaa… JEEEEEEEP!!! Ähisijäsetä, kuulostaa hiukan pelottavalta… Koeta malttaa, salitunnelmassa on silti hyvä fiilistellä mukana!

    Hapatusta: Kyllä, juuri tuo uutinen toimi innoituksena tähän postaukseen. En tosin tiedä sen tarkempia yksityiskohtia tapauksesta… Mutta no jaa, en kommentoi enempää 😀

    Oman treenin märehdintä on ihan suotavaa, sanoisin jopa yksi kehityksen avain! Kuulostaa siis ihan salikelpoiselta toiminnalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta