The queen of fitness Kati Alander puhuu asiaa!

Hyviä mietteitä suomen ylivoimaiselta fitness kuningattarelta. Kati Alander: Fitnessessäkin on peikkoja, kuten syömishäiriöt. Syömishäiriö taustan omaavan on tämä prosessointi on todella tehtävä huolella, ennen lajin mukaan heittäytymistä. Ja voin vain omasta kokemuksesta todeta että se ei tapahdu hetkessä, eikä ole helppoa. Itselle pitää olla rehellinen. Oikotie onneen ei fitness missään nimessä ole.

My idol!
Syömishäiriöt ovat usein pitkäkestoisia sairauksia. 
Näkyvät oireet saattavat jäädä pois ja paino normalisoitua nopeasti, mutta mielen toipuminen kestää pitkään. Usein sanotaan että syömishäiriöinen ei parane tällä tasolla koskaan, sen kanssa voi kuitenkin oppia elämään. 
Siinä missä alkoholisti voi tarttua pulloon, voi syömishäiriöinen alkaa väärin käyttää ruokaa.
Uskon myös että tämän tiedostamalla, on mahdollisuus laadukkaaseen elämään.
On tärkeää antaa itselle aikaa parantua.
Sairaudelle tulee olla nöyrä koska on paljon tapauksia jotka ovat sairasteneet nuorena, ja myöhemmin esim. 10- vuoden päästä kriisitilanteen tullen sairastuvat uudelleen. 
Näin on käynyt myös itselleni.
On hyvä tiedostaa että syömishäiriö voi muutta muotoaan tyypistä toiseen. Esimerkiksi oireilun muuttuminen anoreksiasta bulimiaan ja ortoreksiaan voi olla myös osa toipumisprosessia: On arvioitu että jopa puolet anorektikoista käy läpi bulimisen vaiheen.
Yleensä nämä ovat ohimeneviä vaiheita ennen toipumista. 
Ilman fitnestä ja sen niinsanottua ortorektista vaihetta olisin omassa prosessissani tuskin tässäkään vaiheessa, ja voin sanoa että lajissa kiinnostaa minua nimenomaan se urheilu ja itsensä ylittäminen. Toki ulkoiset asiat tulevat siinä mukana.
Uskon että fitness elämää voi elää myös ei niin fanaattisella otteella ja tällöin kisadietistäkin tulee helpompi. On ensiarvoisen tärkeää  jos entisenä syömishäiriöisenä haaveilet kilpailemisesta, että valmentasi tukee sinua myös tällä alueella ja voit keskustella aiheesta hänen kanssaan vapaasti.
Minä en aio mokoman sairauden tulla haaveideni tielle!


minna

8 vastausta artikkeliin “The queen of fitness Kati Alander puhuu asiaa!”

  1. Kati on kuningatarten kuningatar. Hienoa pohdintaa ja totta, kokonaisvaltaisen tasapainon löytäminen vaatii aikaa, mutta se kannattaa. Seesteinen mieli on pohja kaikelle.

    Uskotaan itseemme ja onnistumisiin <3

  2. Totta, ja nimeomaan oppia ikä kaikki. Lisäsin vielä tarkeentaakseni että tuskin itsekkään olisin tässä vaiheessa ilman tuota ns. ”ortorektista” fitness vaihetta. Rajat ovat häilyviä, mutta aina kun ruoka alkaa hallita ollaan väärillä vesillä.
    Hyvä tästä tulee.
    <3

  3. Kyllä nämä ajatukset vaan ovat totta!
    Ruoka ei saa hallita elämää, vaan itsellä tulisi olla oma elämänhallinta niin kohdallaan, että ”tervejärki ” sanelee tekemisiä, myös aika fanaattisen ja kurinalaisen fitnessurheilun suorittajilla.

    Mutta kun ihminen ei ole kone ja omaamme myös tunteet, se tasapainottelu ei ole niin helppoa.
    Olen omaltakin osalta elämän aikana pohtinut moneen kertaan kysymyksiä, mitkä koskevat syömistä, tunnesyömistä ja lihomista. Ruoan tuoma hyvä olo jossain määrin on ylipainoisillakin jonkinlainen stressin tai huonon olon purkamisen muoto, joka on itseasiassa aika vaarallista ylipainon tuoman terveysriskien takia.
    Mikään ei ole helppoa, elämä ei ole helppoa ja aina tulee kriisejä. Oikea tapa käsitellä pettymyksiä, kriisinhallintaa ja omien tunteiden säätelyyn helpottaa varmasti, kun on joku läheinen ihminen, joka hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet! Virheitä tulee tehtyä, mutta mitä sitten…..

    Olenkin välillä pysähtynyt miettimään jos asiat menevät ihan päin sitä paikkaa, minnä aurinko ei paista, että mikä tässä asiassa oikeasti ketuttaa. Usein täytyy sanoa, että asiat kun eivät mene oman tahdon mukaan juuri niin kuin haluaisi, niin ottaa pattiin ja meinaa koko päivä mennä pipariksi. Helppo on lähteä hakemaan syytä muualta ja toisista jne…. Mutta asioiden kontrollointi on joskus aika raskasta ja välillä pitäisi olla se toinen ihminen siinä apuna, kun ei itse jaksa kannatella, niin toinen on auttamassa. Ei tarvitse olla yksin!

    Voisiko se yksinäisyys olla pahin peto, koska sehän ruokkii mieltä hulluilla ajatuksilla! Kun yksin mietit ongelmaa, sehän tahtoo paisua mielettömiin mittoihin. Kun mietit asiaa ystävän kanssa, on asioille hyvä nauraa ja keksiä ratkaisuja yhdessä. Mitä sitten vaikka asiat menee päin honkia, huomenna on päivä uusi ja asiat ei näytäkään enää niin kamalalta. Nyt tuntuu itsellänikin, että asiat alkaa olla tasapainossa monelta osin. Tämä sijaisvanhempana olo on opettanut kriisinhallintaa ja oman sisäisen kaaoksen setvimistä vaikeiden asioiden kanssa, niin omien kuin hoidettavienkin. Olen oppinut huomaamaan sen, että elämä ei pysähdy vaikka mitä sattuisi ja kantapään kautta olen oppinut huolehtimaan myös itsestäni.
    Painonpudotus ja treenaaminen ei ole koskaan ennen ollut näin helppoa, vaikka huomaan itsestäni sen, että ärsyynnyn heti kun en pääse suorittamaan päivittäisiä liikuntarituaaleja. Mutta olen ollut joskus liian laiha, olen ollut myös sairaalloisen lihava. Nyt vieläkin pullea, mutta oikealla tiellä ja kestän myös treenaamattomat päivät.
    Mutta olen ymmärtänyt, että ympärilläni on muutamia tärkeitä ihmisiä, jotka ovat aina välittäneet olin sitten millainen tahansa ulkonäöltäni. Välittävät minusta sellaisena kuin olen kaikkine virheineni… hmm olen varmaan itse ollut se pahin itselleni. Ehkä mieheni on tärkein tukija ja tsemppaaja. Hän ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa tai loukkaavasti ulkonäöstäni, vaikka oikeasti olisi ollut aihetta sanoa, koska ei hän naimisiin mennessä sanonut KYLLÄ näin isolle naiselle. No nyt yli 30kg kevyempänä vähän hävettää, kun vanhoja kuvia kattoo, mut so what. Se mun elämä on tässä ja nyt.
    Mutta mitään ei opi, jos ei elämässä joskus käy pohjalla oli se sitten minkä tahansa asian kanssa.

    Olen iloinen Minna puolestasi, että olet nyt noin pirteä! Se on merkki, että nouset vahvempana kuin koskaan ennen ja osaat lukea itseäsi, saat tukea ja pystyt elämään täysipainoista elämää!
    Se, että puhut asioista avoimesti on merkki siitä paranemisesta! Tunteet, jotka vievät ihmistä pohjalle, ovat merkki siitä, että ei pidä jäädä yksin. Niistä pitää puhua omalle läheiselle ihmiselle!
    Tsemppiä Minna, sä olet niin upea nainen, että ei kun lavalle vaan, stressi pois ja treenaamaan nauttien!
    Tämä on vaan 1 elämä ja hiton hankalaa se on jos aina ottaa päähän… piut paut arvostelijoille ja selän takana puhujille. Mitä sitten mitä muut ajattelee, jos itsellä on hyvä draivi ja voi hyvin.
    Taitaa olla molemmille elämän kevät….
    Minä ainakin valitsen elämän:-)
    Voimahalit!
    T. Sanna the Emman sisko

    • Olet upea nainen Sanna, kiitos ihanasta viestistä. Kyllä nuo syömiseen liityvät asiat ovat usein juurikin siellä tunnepuolella. Kun ihminen uupuu, voimat katoavat sekä fyysiset että henkiset. Minulla on aina ollut vahva taistelijaluonne, nyt minulla alkaa olla sitä voimaa taas millä mennään läpi vaikka kallion! Oletko muuten ajatellut alkaa kirjoittaa omaa blogia? Kirjoitat kauniisti.

  4. Kiitos Minna. Olen joskus ajatellut, mutta en vain ole saanut aikaiseksi ja ehkä vähän arastelenkin…….
    Mutta nyt saikulla ollessa aika tahtoo olla aika pitkä. Mieli halajaa salille ja lenkille, mut kroppa on ilmeisesti influenssan takia niin Kipeä, että pelkkä hengittäminen ja kävelykin sattuu. Räkä lentää ja yskittää.
    Järki sanoo, että nyt on pakko levätä.
    Lapsia myös tippuu myös petikuntoon toinen toisensa perään. Tänään lähtee kouluun enää 2/6 muksua….
    No elämä on ♥.. En ehkä pääse maaliskuun painonpudotustavoitteeseen, mutta syksyyn on vielä matkaa ja siellä on se lopullinen tavoite. Ootko lähdössä kattomaan tämän kevään kisoja? Sain juuri eilen hoitajan lapsukaisille ja meinattiin mun miehen kanssa lähteä kattomaan. Taitaa sitäkin olla puraissut pieni treenikärpänen =-)…
    Tsemppiä treeniin ja laita ihmeessä kehityskuvia!
    -Sanna-

    • Uskon että sussa olisi todella ainesta, antaa voimaa myös kun saa purkaa ajatuksia. Malttia lepoon, tiedän että se on vaikeaa. Mutta nyt pitää vaan ajatella järjellä ja pitää katse päämäärässsä. Nopeammin olet perillä, kun teet asiat oikein. Olet tehnyt jo mahtavan työn, älä ota stressiä. Muista myös painonpudotuksessa, että tämä on sulle koko elämän juttu. Kuukausi sinne tänne ei vaikuta, nauti matkasta. Tottakai Classikkiin, sinä kanssa. Lähden Anun huoltajaksi, ja Fullmetal teamin hiuksia laittamaan. Alan ottaa kuntokuvia kyllä jossain vaiheessa 🙂
      Parane pian <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta