Sweat is just your fat crying…

Kun hikoilet, läski itkee. Ihra itki lohduttomasti cycling tunnilla tänään!!!  Kiitos Pilville loistavasta tunnista.
Tämän viikon treenit olivat siinä.
Tänään oli hieno päivä koska liikkeessämme kävi arvovaltainen julkisuuden henkilö Anu, ja lisäksi sain Id: ltä blondille ikiomat silver tuotteet. Davinesin bigmentti hoitoaine on muuten paras ja runsasbigmenttisin sinisistä tuotteista ikinä.
Eli jos vihaat keltaista vaaleaa, tarvitset nämä kaappiin ehdottomasti.
Perus tuotteiksi ihanat Kevin Murphyt, eli kyllä nyt suihkussa viihtyy.
Rakastan tuoksuja, ja nämä Murphyt hivelevät kaikkia tuoksunystyröitä.

Tuli puheeksi Anun kanssa tänään kuinka bodylajeihin liittyvässä mediassa korostetaan off- kauden olemattomuutta ja kaikki pyrkivät pitämään itsensä parin kilon päässä kisakunnossa. Helpommin sanottu kuin tehty.
Toki  olisi varmaan kaikista optimaalisinta että pudotettavaa kisakuntoon ei olisi ainakaan yli kymmentä kiloa, mutta jos näin on. Whatever. Ei paniikkia.

Anun uusi stylisti: Matias Tukanlaittaja.

Jokainen kilpailija kuitenkin sisimmässään tietää että halutessaan on aina kisakunnossa puolen vuoden päästä, jos vain niin haluaa.
Pari kiloa on aika vähän, yleensä kehosta poistetut nesteet painavat jo tämän verran. Ei siis stressiä.
Lajin parissa pullahtamisia valitettavasti tapahtuu, se ei ole mikään salaisuus. Joka vuosi kisojen jälkeen löytyy useita siipirikkoja, jotka ovat ajaneet itsensä loppuun.
Miten siis käsitellä tilannetta kun se on tapahtunut?
Minulla siis päänuppi kesti hyvin ensimmäisellä ja toiselle dietillä kisojen jälkeisen elämän, mutta kolmannen jälkeen räjähti.
 Blogia lukeneet tietävät syyt, ei niistä sen enempää. Syylliset selittelevät.
On kuitenkin harmi että moni lajin harrastaja, lopettaa pahimmassa tapauksessa koko liikunnan harrastamisen epäonnistuneen kisadietin ja sen jälkiolotilojen jälkeen.
Se että monella kroppa muuttuu radikaalisti kisojen ollessa ohi, ei ole sattumaa. Tämä kertoo siitä että laji on rankka, sekä henkisesti että fyysisesti.
Liikutaan äärirajoilla useissa tapauksissa. Jos dietti on huonosti suunniteltu, ja ihminen vedetään liian tiukille näin käy todennäköisemmin. Tässä valmentajan merkitys korostuu.
Omasta kokemuksesta voin sanoa että kun keho on kuoleman väsynyt, ei jaksa enää välittää mistään siihen liittyvästä, haluaa vaan nukkua ja syödä. On kamalaa katsoa peiliin, tekisi mieli kirkua ja juosta. Peilikuvaa ei tunnista.
 Ahdistaa mennä lähikauppaan/ salille kun tuntuu että kaikki vain tuijottavat että tuossa se entinen fitnesskisaaja nyt menee.
 Painonnousu tuntuu jokapuolella, jalkapohjiin sattuu, liikkuminen vaikeutuu jne. masennus iskee, vaatekaappi menee uusiksi.  Kuitenkin tämä on vain elämää, vaikka tuntuu siitä että olet valovuosien päässä siitä lavalla säteilevästä kisaajasta tässä muutamia vinkkejä miten pääset eteenpäin. En uskalla edes ajetella minkälaiseen kriisiin joutuu yli 100-kiloinen kehonrakentaja joka joutuu luopumaan treenaamisesta ja lihasmassa tippuu sen 30 kg. Kyllä siinä on varmaan identiteetin kanssa tekemistä enemmän, kuin pikku pullahtamisen jälkeen.

– Muista että  olet urheilija, lihakset ovat siellä laardin alla edelleen.

– Pullahtaminen on yhtä epäluonnollinen tila,  kuin kuivaksi vedetty kisakunto. Kun pääset rytmiin kiinni, alat taas näyttää urheilijalle terveellä tavalla.

– Paniikki pois. Se ei auta mitään. Lihot vaan paniikissa enemmän, ja sairastut pahimmassa tapauksessa syömishäiriöön.

– Lihomisesi on todennäköisesti aiheuttanut ylikuntotila, joka on  ollut ikäänkuin kropan hätähuuto. Ymmärrä se ja anna keholle ja mielelle lepoa ennen kuin aloitat tavoitteellisen treenaamisen. Maltti on valttia, jos lähdet tästä tähtäämään puolenvuoden päästä kisoihin olet todennäköisesti silloin ihan  samassa paskassa.

– Ota valmentaja joka ymmärtää tämän.

– Pää pystyyn, ihan sama mitä muut ajattelevat. Muutenkaan ihmiset eivät mieti ulkonäköäsi niin paljon kuin kuvittelet. Muista että harva muutenkaan ymmärtää lajia/kisaamista. Älä välitä kommenteista. Jotkut aloittavat keskustelun muista: Oletko nähnyt sitä ja sitä, kyllä sillä on pxxxe levinnyt kisoista. Tämän henkilön oma takalisto kestää tuskin arvostelua… Älä siis alennu tälläiseen. Ei rasva ihmistä pahenna.

– Älä laske kaloreita liian alas, muista että et kehity kuin maltillisilla plussakaloreilla. Kun kroppa toimii, alat näyttää hyvälle ihan itsestään.  Tähän tilaan ei kannata vetää ketoosidiettiä, todennäköisesti pullahdat taas.

– Ei siis minkäänlaista revittelyä. Piste.

–  Kanna pienet vaatteet vaikka varastoon, turhaan pidät niitä kaapissa kummittelemassa.

– Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa miltä näytät lavalla seuraavan kerran.

–  Oikeasti et ole niin lihava kuin kuvitelet.

–  Elämän pitää olla mukavaa, vaikka sinulla olisikin kovia urheilullisia tavoitteita.

– Moni pullahtanut on noussut, ja pokannut pokaalit kotiin seuraavissa kisoissa.

I wannabee silverfox.

Minusta on ihanaa kuinka synkät ajatukset unohtuvat kun pääsee kiinni treeniin kunnolla. Tämä on vaatinut kuitenki aikaa lähes vuoden. Aikasemmin olen luullut olevani kartalla, mutta nyt vasta tunnen kaikkien voimieni palautuneen.
Pidän kyllä siitä että arki pyörii työn ja treenin ympärillä. Tällä hetkellä pyhitän viikonloput ihan muille asioille. Nyt lähden hakemaan ystäväni junalta, huomenna luvassa töitä ja PT-koulun päättäjäiset. Sunnutai illaksi olen lupautunut vielä lapsenvahdiksi, joten ei tässä tule varmaan paljon rasvaprosentit mieleen tule.
kevääksi on luvassa muutama ihan mukava reissu, jotka katkaisee arkea. Keskitytään siis treeniin kun treenataan, töihin silloin kun tehdään töitä, ja muuhun kun sille on aikaa.

Luxyry shampoo & rinse.
Voikaa hyvin ja rakastakaa toisianne koosta huolimatta.
Minna

minna

8 vastausta artikkeliin “Sweat is just your fat crying…”

    • Kyllä pääkopan työstämisellä ennen kisoja on suuri merkitys. Suunnittele elämässi hiukan pidemmälle kuin kisapäivä, hanki tavoitteita jotka liittyvät muuhun kuin urheiluun. Tsemppiä, hyvin se menee!!!

  1. Minä ainakin arvostan olomuotoa, jossa kroppa toimii, eikä se kisakondis ole koko vuoden kestävä, se on ääriolotila, johon valmistaudutaan huolella ja joka pysyy tasan sen yhden päivän. Toki tiheään kilpailevat joutuvat pitämään aika siistinä kuntonsa offillakin, mutta paino ja ulkonäön muutokset ovat usein enemmän omien korvien välissä kuin muiden silmissä. Tärkeintä on, että treeni ja ruokailu alkavat tuntua luonnolliselle osalle elämää ja mielialat virkeät ja positiiviset. Nyt meininki on hyvä, ja muista, se on ihan sama mitä muut ajattelevat, kun itse arvostat itseäsi 🙂

    P.S. Kiitos tukanlaittajalle ja muille assistenteille 🙂 Ja hyvä Seiska!

    • Kyllä!!! Sitä todella arvostaa että kroppa toimii!!! Kyllä me ollaan semmoset suot tarvottu että, kyllä tässä vaan vuoren huippu alkaa häämöttää 😀 Tuliko tukasta hyvä? Harmi kun en nähnyt lopputulosta?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta