Ruokaa ei sen enempää

Ruoka, tuo naistenlehtien, työpaikkarupatteluiden, harrastusporukoiden ja kissanristiäisten suurin puheen aihe.
Mitä me laitamme suuhumme, mitä tekisin illalla ruoaksi?
On toisaalta kummallista että miksi teemme tälläisesta luonnollisesta asiasta niin suuren numeron? Meidänhän pitäisi syödä elääksemme, ruoan kuuluisi olla polttoaine jolla jaksamme askareemme päivästä toiseen.
Toki joskus on oikeutettua hakea sillä myös puhdasta nautintoa.
Monella tämä nautinnon hakuisuus vie tosin vallan, ja asia kääntyy päälaelleen. Ahneus on synti tässäkin asiassa.
Itse en allekirjoita bodareiden suosimaa väitettä että ruoka on vain ja ainoastaan polttoaine.
Toki se on sitäkin, mutta myös paljon muuta, siihen on kautta aikojen liittynyt sosiaalisia tilanteita, muistoja, nautintoja,  ja hyviä hetkiä.
Olen myös havainnut monen hokevan tätä väitettä kuin mantraa, ja silti suuhun vilahtaa usein jotain muutakin kuin sitä laadukkainta dieseliä, vaikka olisi mikä kuningas bodari kyseessä. Asia ei siis ole noin yksiselitteinen.
Minä pidän siitä että ruoka myös näyttää hyvälle. Kisadietin loppupuolella pääsee hyvin tuolla polttoaine ajatuksella, mutta siitä huolimatta aina kun mahdollista pyrin laittamaan evääni kauniisti esille, ja maustamaan ne mahdollisimman hyvänmakuisiksi.
Naistenlehtiä ja pahamaineista Pakkotoistoa joskus seuranneena, en ole voinut välttyä pieneltä spekuloinnilta.
 Internetin ihmeellisessä maailmassa avatarit, anonyymit, ja muut nörtit päästetään huutelemaan omia vain ja ainoastaan omia totuuksiaan ja muilta kuultuja, rikkinäisen puhelimen tavoin muuntuneita ns. faktoja, sekoamiselta on hankala välttyä. Moni joka ei ymmärrä ravitsemuksen perusteita on yhtäkkiä foodisti tai joku muu guru.
Parempi olisikin heittää koko kannettava ja lehdet ikkunasta Jyväsjärven aaltoihin, laittaa laput silmille ja kuunnella ihan omaa kehoaan. Helpommin kuitenkin sanottu kuin syöty.
Tässä kuitenkin muutama vinkki ennen kuin alat kikkailla yhtään mitään, toteuta näitä ainakin kuukausi tarkasti ja ala sitten tutkia esimerkiksi sopisiko raakaravinto sinulle. Voi olla ettei enää kiinnostakkaan. Yleisemmät herkkyyksien aiheuttajat suomessa ovat laktoosi ja gluteiini viljat. Jos epäilet olevasi näille yliherkkä, poista ne ravitsemuksestasi hetkeksi ja katso rauhassa mitä tapahtuu. Päivä tai viikko ei riitä.

1. Ateriarytmi: Syö vähintään 5 krt päivässä 3 – 4 tunnin välein. Aamupala, 2 pääateriaa, iltapala, ja välissä pari välipalaa.

2. Lautasmalli/ annoskoot kohtuullisia

3. Huolehdi että jokaisella aterialla saat hyvän proteiinin ja hiilihydraatin lähteen ja huolehdit päivän aikana välttämättömien rasvahappojen saannista
 ( öljyt, pähkinät, siemenet, avokado, lesetiini yms. )
Pähkinöitäkin kannattaa vaihdella rohkeasti. Esimerkiksi hieman harvinaisempi parapähkinä sisältää paljon seleeniä, jonka tarve tyydyttyy jo muutamasta pähkinästä.

4. Juo vettä ainakin 2l päivässä.

5. Syö vähintään 500g kasviksia päivässä

Välillä on hyvä palata siis yksinkertaisuuksien äärelle.
Pähkäilyä ovat aiheuttaneet jo parin vuoden ajan välillä enemmän, välillä vähemmän mm. maitotuotteet, viljat, kovat ja pehmeät rasvat, viljapossut, tehotuotanto, raakaruoka, superfoodit, karppaus, hiilaripitoinen 80/10/10-jako, ketoosi, Zone, Atkins, paleo, luomuilu, geenimuuntelu ja lisäaineet. Varsinainen soppa on valmis, kun ristiriitaista tietoa puskee ovista ja ikkunoista ulos. Joissakin tapauksissa tietyn ruokaideologian noudattaminen onkin vain keino selittää syömishäiriötä tai epätoivoinen laihdutusyritys.
 Kaikenlaisia ruokavalioita ja -valiottomuutta koettaneena voin todeta säännöllisen, monipuolisen, yleisiä ravitsemussuosituksia, ja ehkä aavistuksen matalamman hiilarimäärän sisältävän ruokavalion olevan minulle optimaalinen.
Suomalainen ravitsemus suositus ei todellakaan ole tuulesta temmattu, vaan pitkällisen kokemuksen ja tarkan tutkimus työn tulos.
Tämä on hyvä pohja ihan jokaiselle. Siitä voit muovata sitten omanlaisesi. Esimerkiksi keholajinharrastajana voi lisätä hiukan proteiinia, ja vähentää hiilihydraatteja tietenkin kaudesta riippuen.
Minä olen  huomannut kroppani toimivan selkeästi paremmin hiilaria sisältävällä ruokavaliolla. Kerran dieetillä ollessaan parsakaali-kananmunakokkailut tahtoivat jumittaa ja muutenkin viimeisillä kisaviikoilla tahtoivat lentää suoraan roskapönttöön.

Kulinaristisia nautintoja voi aivan hyvin saada terveellisestäkin murkinasta. Mausteet (sokeria ja yletöntä suolaa ei lasketa) antavat ruoalle kuin ruoalle makua, väriä ja toimivat jopa aineenvaihdunnan kiihdyttäjinä (varsinkin tuliset mausteet). Uusia makuelämyksiä maistelemalla nystyrät saavat kaivattua vaihtelua, eikä ruokavalio muutu liian yksipuoliseksi rahka-broileri-salaatti-kananmuna-riisi-linjaksi.

Hiilihydraatit ovat olleet ehkä eniten suurennuslasin alla. Dieetillä hiilihydraateilla pelataan hyvin pitkälle: niitä vuoroin vähennellään, vuoroin puolestaan tankataan ja muutenkin pyritään ajoittamaan mahdollisimman pitkälti treenien ympärille. Kroppahan tarvitsee välttämättömiä amino- ja rasvahappoja, mutta hiilihydraatteja kroppa saa tarvittaessa purettua lihaksiin varastoituneesta glykogeenistä. Glykogeenitankkaukseen ei kuitenkaan tarvita yletöntä määrää hiilihydraattia, ja siksi ylimääräinen hiilihydraatti- ja sokeripitoisten elintarvikkeiden mussutus kerääntyy ihan muualle varastoon. Kannattaa muistaa, että liikkuvan ihmisen kuitenkin tulee syödä riittävästi hiilaria. Kokemustemme palautuminen nopeutuu ja pumppi kulkee salilla paremmin, kun koneessa on riittävä määrä polttoainetta.

Foodin kanasalaatti, kaupungin paras! Pari leipäpalaa eivät ole pahasta.

Einesten kanssa ole erityisen tarkkana. Piilosokeria löytyy jopa ketsupista ja muista maustekastikkeista, joten tuoteselosteiden lukeminen on tuttua tarkalle fitnesskuluttajalle. Tarkka silmä ei haksahda tässäkään suhteessa. Mieluummin otan sokerin siinä mihin se kuuluukin.

Eldorado-tomaattimurskassa EI ole lisättyä sokeria. Näitä on harvassa.

Aikaisemmin pelkän Realin ja jälkiuunileivän nimeen vannonutuneena, olen markkinoinnin uhrina ja uteliaana ihmisenä innostunut kokeilemaan erillaisia vähähiilihydraattisia leipävaihtoehtoja. Kaikki leivät ovat tähän mennessä läpäisseet tiukan makuseulan ja tuoneet vaihtelua arkeen. Leivissä käytetään paljon hyviä rasvoja ja monesti siemeniä tuomaan makua. Realilla on myös juustoinen vaihtehto, joka tosin maistui hiukan teennäiselle. Myöskään koostumus ei samanlainen kuin normileivässä… Jotenkin kumimaisempi, ei niin jauhoinen.
Leipähän on tunnetusti suomalaisten perisynti, ja moni on leipää puputtamalla saanut itselleen kiloja kerrytettyä… Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, kunhan muistaa kohtuuden ja suhteuttaa määrään muuhun hiilarimäärään päivässä. Pari palaa päivässä ei pahaa tee kellekään, ja esimerkiksi töihin on helppo ottaa salaatin kaveriksi leipäpalanen tai pari, eikä tarvitse keitellä riisejä yms. mukaan. Esimerkiksi 80g (2 kpl ) normaalia täysjyvä-Realia vastaa energiasisällöltään ja -arvoiltaan. n. 210g perunaa/ 50g riisiä/ 55g pastaa.

Mausta 9-, pakkauskoko sinkulle sopiva.
Tumman leivän ystävälle… Tämä saa vertailussa täydet pisteet.

Kallista, kuivattua, ja kirpeää. Mieluummin mustikkametsään siis.

Loppuun vielä ruokatrendeistä eli superfoodeista.
Nehän ovat siis kaikille selvennykseksi  poikkeuksellisen ravintorikkaita luonnon puhtaita ruoka-aineita, jotka sisältävät runsaasti mineraaleja ja vitamiineja.
Näitä löytyy myös suomalaisista elintarvikkeista kuten mustikat, puolukat, musta-herukat, nokkonen yms. Yleensä superfoodeista puhuttaessa puhutaan gojimarjoista, macajauheesta, merilevästä, siitepölystä, spirulinasta yms. eksoottisesta.
Yhtäkään tälläistä eksoottista ruoka-ainetta et varmasti tarvitse hyvinvoinnin takeeksi, mutta jos haluat vaihtelua makumaailmaasi voit toki silloin tällöin maustaa ruokaasi esim inca, tai gojimarjoilla. Muista kuitenkin että pohja on tärkein.
Nämä tuotteet ovat monesti ylihinnoiteltuja, ja kaupallisesti markkinoituja. Jenkkiläisellä terveys sivustolla myös lohi, ja luonnonjugurtti ovat lueteltu superfoodeiksi.
Nimikettä ei ole suojattu millään lailla.
Myös smootien litkiminen on noussut kovasti puheeksi, ja mikäs siinä. Itse kuitenkaan en usko että on monellekkaan kovin sopivaa syödä kaikki päivän aterioista nestemäisessä muodossa. Mitä vatsa tuolloin käsittelee? Tykkään paljon mieluummin syödä marjat marjoina, kasvikset kasviksina, ja hedelmät hedelminä. Makuasiat kuitenkin makuasioina.
Rentoutta kaikille ravitsemuksen tiellä.

minna

12 vastausta artikkeliin “Ruokaa ei sen enempää”

  1. ”Suomalainen ravitsemus suositus ei todellakaan ole tuulesta temmattu, vaan pitkällisen kokemuksen ja tarkan tutkimus työn tulos.”

    Saatan olla väärässä, kun muistin varassa kirjoitan, mutta eikös suomalainen ravitsemussuositus ole nimenomaan maa- ja metsätalousministeriön käsialaa, eikä esim. terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen?

    Ja liputetaan täysjyväviljojen puolesta ja kehotetaan suosimaan kotimaisia kasviksia, jotta maatalous pysyy pystyssä. Esim. vihanneksia puoli kiloa päivässä ja väite täysjyvän paremmuudesta ravintona. Olenko ihan hakoteillä?

  2. muinoin valmentajani määräsi diettiini tueksi maca-jauheen, spirulinajauheen, chlorellajauheen sekä vehnänorasjauheen. olen nyt yrittänyt lähinnä kaappitilan lisäämiseksi purkkeja pikkuhiljaa tyhjellä, mitkä uskot olevan hyödyt?

    • Uskon että ne tukevat hyvänä lisänä ruokavaliotasi. Kannattaahan ne toki pois käyttää 🙂 Kuten mainitsinkin että yksittäisellä aineella on tuskin suuria vaikutuksia jos kokonaisuus on pielessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta