Diettaamisen syvin olemus

Olen mietiskellyt erilaisia kisa- dieettejä ja muita painonpudotuksia joita olen elämäni aikana käynyt läpi. Niihin liittyy paljon erilaisia tuntemuksia, sekä hyviä että huonoja. Ovatko tietyt tuntemukset normaaleja, vai johtuvatko ne vain yksinkertaisesti heikosta päästä?

Törmäsin hetki sitten toisen maailman sodan jälkeen tehtyyn Minnesota tutkimukseen jossa nälkiintyneillä ihmisillä todettiin seuraanvanlaisia dieteistäkin tuttuja olotiloja. 50-luvulla tehtyssä tutkimuksessa, jossa 36 tervettä miestä otettiin mukaan,  tarkoituksena oli selvittää aliravitsemustilan vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Tutkimuksessa kolmen kuukauden perusjaksoa seurasi puolen vuoden jakso, jolloin energiansaanti vähennettiin miehillä puoleen. Tämä toi mukanaan niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin oireita, jotka ovat täysin tyypillisiä ja samanlaisia kuin syömishäiriöitä sairastavilla. 

Ruokailutavat:

 – Alituinen ruoan ajattelu, ruoasta uneksiminen, lukeminen ja siitä keskusteleminen
 – Pitkittyneet ruokailut
 – Halu syödä yksin, halu keskittyä sataprosenttisesti ateriaan
 – Ruokarituaalit ja syömiseen liittyvät pakkotoiminnot
 – Runsas mausteinen ja suolan käyttö
 – Ruokien outo yhdisteleminen, hyvien ruokailutapojen laiminlyöminen
 – Lisääntynyt kiinnostus ruoanlaittoon, ammatinvalinta ruoan pariin
 – Ruoan hamstraaminen, keittiötarvikkeiden keräily
 – Kahvin ja teen suurkulutus
 – Lisääntynyt purukumin pureskeleminen
 –  Kyltymätön ruokahalu ja nälkä
 – Ruokahimot
 – Ahminta ja oksentelu

Tunne-elämän muutokset:

 – Masennus, ahdistus, ärtymys
 – Mielialojen ailahtelevaisuus
 – Äkilliset kiukunpuuskat, hermostuneisuus
 – Sosiaalinen vetäytyminen
 – Pessimistisyys, väittelyn- ja riidanhaluisuus
 – Itsetunnon heikkeneminen, huumorintajun katoaminen
 – Apatia
 – Psykoottiset episodit, epänormaali käytös, itsensä vahingoittaminen, vähentynyt seksuaalinen     halukkuus,
 – Alentunut keskittymiskyky sekä ymmärrys ja käsityskyky

Fyysiset muutokset:

 – Heikkous, väsymys, uupumus
 – Unihäiriöitä, vähentynyt unentarve
 – Vatsavaivat
 – Hiusten lähtö
 – Palelu, heikentynyt kylmän sieto, ruumiinlämmön lasku
 – Turvotukset
 – Päänsärky, näköhäiriöt, kuulohäiriöt
 – Huimaus
 – Poikkeava herkkyys äänille ja valoille
 – Puutumiset, pistelyn tunne käsissä ja jaloissa
 – Motoriikan heikentyminen
 – Alentunut perusaineenvaihdunta

Kisadiettiläiselle tuttuja oireita? Ainakin näitä kuulee ihmisillä olevan vallan usein, ja itsekkin olen noista kokenut ainakin kahdeksankymmentä prosenttia.
Viimeisellä dieetillä kaikkein voimakkaimmin. Kehoa oli siis näännytetty jo liian kauan. Melkoista taiteilua siis koko homma. Äärimmäisen tärkeää olisi siis aloittaa dietti riittävän suuresta ruokamäärästä, ja pitää miinuskalorit riittävän pieninä jotta oireet olisivat mahdollisimman vähäiset. Ainakin 2/3 osa dietistä tulisi olla miellyttävää elämää ja aikaa. Nykyään kuulee paljon sitä kuinka dietti aloitetaan vähäisestätä ruokamäärästä, ja mennään loppuun lähes samoilla, vain aerobista lisäten. Huolestuttavaa. Pitkällä tähtäimellä kroppa ei kestä. Myös mitä kisojen jälkeen tapahtuu, on äärimmäisen tärkeää. Kropan on annettava palautua kunnolla varsinkin pitkään jatkuneen kisaputken jälkeen, ennen kuin aloitetaan uutta.
Tuo tutkimus osoittaa myöskin että jos ihminen vaikka vain laihduttaa liian kauan, peti syömishäiriölle on pedattu, vaikkei mitään sen suuntaista ajatusta olisi päässä koskaan liikkunutkaan.
 On toisaalta helpottavaa huomata kuinka paljon pelkkä fysiologia selittää häiriökäyttäytymistä. Hulluksi ei kukaan dieetillä ole tulossa, vaikka joskus siltä saattaakin tuntua.
Kuinka sitten olen kestänyt kolmekkin kisoihin tähtäävää diettiä? No asenteella tietenkin, olo on oikeasti ollut hyvä kahdella ensimmäisellä dietillä melkein loppuun saakka. Positiivinen asenne on se millä porskutin surullisen kuuluisan viimeisen diettinikin läpi. Hymyä huuleen ja vastatuuleen siis jos kisat lähenevät. Oloja on jossain vaiheessa kaikilla, kuka ne parhaiten kestää todennäköisesti voittaa 😉

Ei ole koskaan nälkää nähtykkään 😀
minna

6 vastausta artikkeliin “Diettaamisen syvin olemus”

  1. Olet niin oikeassa Minna. Tässä koko hommassa ole mitään järkeä… Näin uimahallissa olessani perheen, joka selkeästi oli harrastanut kehonrakennusta. Ero riutuneeseen kroppaani oli huima – he olivat terveellä tavalla lihaksikkaita ja kauniita. Rasvoja ei oltu poltettu kokonaan pois. Täytyy sanoa, että pitkässä juoksussa heidän vartalonsa näyttävät enemmän tavoittelemisen arvoisilta kuin läpeensä uuvutettu ja rääkätty rasvaton luukasa.

    Suski

    • Niin, kisakunto on kisakunto ja jos meinaa kisata on rasvat otettava välillä pois… Tietysti jos se tehdään fiksusti ääripäät häviää. Kyllä pyöreä lihaksikkuus on minustakin kauniimpaa kuin loppuun asti kuivatettu kunto. Tsemppiä treeneihin.

  2. Kyllä itsekkin jännitän sitä miten kroppa ja enimmäkseen pää kestää kisojen lähestyessä. Olen onneksi menossa bikini fitness kisoihin ja asion panostaa koko ajan tarkkaan ruokavalioon jotta pääsen jo tässä vaiheessa hyvään kuntoon eikä tarvitse kroppaa sitten lopussa hirveesti näänyttää! Kiitos hyödyllisestä kirjoituksesta!

    • Kyllä se kestäää, kun niin vain päättää. Muista että loppu on vain väliaikanen olotila. Tsemppiä treeneihin 🙂

  3. Loistava teksti, kuin suoraan mun ajatuksista! Kyllä tässä kropan lisäksi saa tehdä töitä tuon pääkopan kanssa ja suunnitella myös elämää dieetin jälkeen ettei putoa sitten ihan tyhjän päälle ja vedä övereitä suuntaan tai toiseen. Jotta fitneksestä voisi tulla se kuuluisa elämäntapa täytyy siitä tehdä mielekästä, terveellistä ja nautittavaa. 🙂 Kiitos ihanasta blogista!
    t. Elli J

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta