Positiivinen itsepuhelu ja sen merkitys

Tällä viikolla treenit ovat menneet aika mukavasti.
Flunssaa ei ole. Aikataulu on pitänyt hyvin, ja aerobista olen tehnyt kokonaista kolme tuntia.
Olen ollut kahdella spinning tunnilla, ja tänään poljin aamutuimaan tunnin porraskoneella lehtiä lueskellen. Salitreenissä on menty perusohjelmalla selkä+olkapäät, ti etureidet +vatsat, ke rinta+ kädet, to takareidet + pohkeet.
Mieli on ollut maassa välillä monestakin syystä, tällöin olisi helppo vajota kokonaisvaltaiseen itsesääliin ja morkkikseen.
Näin en kuitenkaan aio tehdä. Asioilla on monta eri puolta.
Kuntoni on esimerkiksi katastrofi. Rasvaprosentti on lähempänä sumopainijaa kuin fitnessurheilijaa. Ulkonäköihmisenä tämä ei ole minulle helppoa, ei todellakaan.
Sekin on kuitenkin pientä, hieman suuremmasta mittakaavasta katseltuna. Mikään ei vie pois sitä työtä jota olen tähän mennessä lihasteni eteen tehnyt, eikä mikään vie pois niitä hienoja kokemuksia, ja muistoja joita fitness on minulle tähän mennessä antanut. Tärkeimpänä varmasti vielä ne ystävät ja tuttavat, joita olen lajin parista saanut. Bodymaailmasta jos mistä löytyy, rohkeaa, ennakkoluulotonta, toisiaan tsemppaavaa positiivista porukkaa.

Uusi lemppari aerobinen: porraskone. Mäkivastukset täysille, niin on kuin vuorta kapuaisi ylös.  Mikä parasta pakara aktivoituu. Paras puoli jää istualtaan pyöräillessä ja kävellessä lähes huomiotta.

Olen kuitenkin iloinen että treeni-ilo on palannut, ja huomaan että kroppa ottaa vastaan harjoituksia. Ruoan kanssa olen pärjännyt kohtalaisen hyvin, rytmi pitää ja rentous. En punnitsee ruokia, syön reilusti. 80 % puhdasta ruokaa. Mutta myös muuta. Laihtumaan näin ei pääse, sen verran päässäni oleva laskuri raksuttaa että plussalla ollaan, eikä miinuksia pääse syntymään kohtalaisesta liikuntamäärästä huolimatta. Tärkeintä tällä hetkellä on että ruoka pysyy sisällä ja olo on hyvä. Kroppa alkaa toimia pikkuhiljaa. Tiedän ja tunnen sen että jos aloittaisin nyt kiristelyn, olisin kohta samassa tilanteessa missä olin hetki sitten.
Positiivista on että siellä se lihas muokkaantuu ja kasvaa suojassa rasvakerroksen alla. Sitten kun joskus kuorin sen esiin lupaan että kehitystä on tapahtunut. On ollut karua huomata miten paljon lihasta menetin viime keväänä bikinidietin aikana. Treenaisin kuin reikäpää, mutta lihat vaan lähti 😀 oppia ikä kaikki! Onneksi meillä on lihasmuisti!

Hoitakaa siis itseänne, ja kannustakaa eteenpäin positiivisilla sanoilla, se on tärkeää.
Jos aina vaan haukut itseäsi, piiskaat, vaadit parempaa, tulet pettymään. On totta että tyytyväisyys tappaa kehityksen, mutta joskus on vain nautittava hetkestä ja tehdyn työn tuloksista rauhassa pyrkien hitaasti eteenpäin. Hitaat muutokset ovat aina pysyvämpiä kuin nopeat! Kiire ei ole minnekään. Vielä kerran, nauttikaa hetkestä ja aurinkoisesta viikonlopusta.

Tälläisiä mm. tuli viikon aikana vastaan, juuri nämä herkut taisivat jäädä maistamatta. 

minna

6 vastausta artikkeliin “Positiivinen itsepuhelu ja sen merkitys”

  1. Mun mielestä kehitys EI lopu tyytyväisyyteen. Mun treeni-into lopahtais tyystin, jos en koskaan vois olla tyytyväinen mihinkään. Se olis kamalaa ja stressaavaa. Mikä onkaan mukavampaa, kun joskus huomata, että hei mullahan näkyy olkapäässä uudenlaista erottuvuutta tai mikä tärkeämpää, oon terve ja hyväkuntoinen ihminen! Ei ole mitään parempaa kuin olla terve, että pystyy treenaamaan. Silloin tulee sitä kehitystäkin. Varmasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta