Team Sportlife

Suomen paras teami.

Eilen matkasimme jyväskylästä neljän hengen leppoisalla fitnesspoppoolla teamipäivään Tampereelle. Päivä aloitettiin markkinointiluennolla, jossa käytiin läpi ihan hyödyllisiä perus asioita markkinoinnista. Logot unohtuvat usein näkyvistä, varsinkin suomalaisilta  urheilijoilta. Sosiaalisessa mediassa näkyminen on välttämätöntä.

Tero ja 8 askelta menestykseen

Vaatimattomuus ei kaunista ketään. On totta että harvoin sponsoroitava urheilija ymmärtää koko sanaa joka tarkoittaa sijoitetun pääoman tuottoa, eli jos saat sponsorilta 100€ sinun tulisi tuoda takaisin 200€. Näkyvyys on siis erittäin tärkeää. Kannattaa siis aina yhteistyötä ehdottaessa miettiä valmiiksi mitä on valmis tarjoamaan kyseiselle yritykselle, jotta hyöty on molemminpuolinen. Kukaan ei innostu että menet pyytämään vain rahaa kisaamiseen. Pelkkä logo takissa ei riitä, kun takkia ei aina edes pidetä. Verkkomediaa kannattaa hyödyntää kaikissa muodoissaan. Luennon piti urheilumarkkinoinnin parissa erittäin hyvin menestynyt Tero Puranen.

Olen oman firmani markkinointijohtaja, kuinka esittelen itseni?

Oli mukava tavata teamin urheiljoita, osa oli ollut kisoissa viikko sitten ja he olivatkin aikamoisessa kunnossa. Osa oli menossa kisoihin ensimmäistä kertaa, ja osalla suunnitelmat vielä avoinna. Täytyy sanoa että teamilla on kyllä erittäin hyvä yhteishenki.
Markkinointiluennon jälkeen alkoi vapaa kyselypaneeli, jossa vastaajina olivat monen meistä valmentaja Matti Halonen, kehonrakentajat Toni Kataja ja Antti Halmo ja bikinifitness kilpailijat Mia Lahti ja Nina Suomi. Ihan hauska idea, keskustelua syntyi. On aina kiva kuulla erinlaisia näkökantoja asioihin.

Tämän jälkeen siirryimme Powerhouse Gymille katsomaan treenijuttuja, Matti ja Antti tarkistelivat kaikkien tekniikoita ihan perusliikkeissä, kuten maastavedossa, kulmasuodussa ja muissa selkäliikkeissä jne. Jokaisen kokeneenkin treenaajan olisi ihan hyvä välillä tarkistella omaa tekniikkaa, koska monesti omalle tekemiselle sokeutuu ja tekniikat saattavat kuin huomaamatta alkaa mennä metsään. Aika meni todella nopeasti, me lähdimme kotiin klo 18:sta aikoihin ja loppu porukasta lähti vielä illalliselle Sticky Wingerssiin.

Oli antoisa päivä, kiitos koko porukalle!

Mites se homma menikään?

Fitness Classic ja muuta mukavaa

Taas aika on mennyt kuin siivillä,
ja edellisestä postauksesta on aikaa. Onkohan näin että mitä enemmän valoa sen nopeammin aika kuluu ja päivät hupenevat olemattomiin?
Nyt ainakin tuntuu siltä.
On enemmän kuin sääntö kun poikkeus tehdä jonkinlainen kisa-analyysi blogiin heti kisojen jälkeen. Olen auttamattomasti myöhästä,  mutta täältä pesee. Miesten kisoja en nähnyt ollenkaan, joten ei niistä sen enempää.
Lähinnä haluan keskittyä positiivisesti yllättäneisiin kilpailijoihin,  koska en halua kenenkään tunteita loukata. Jokainen kilpailija on kuitenkin ylittänyt itsensä monikertaisesti lavalle  noustessaan.

Ensimmäisenä mieleen jäi tietenkin Jyväskylän omat vahvistukset, jotka pärjäsivät hienosti.
Heidi Edelmann on saanut tasaisesti kehitettyä itseään vuosi vuodelta, ja nyt nähtiin ehdottomasti lihaksikkain ja kirein paketti lavalla mitä hänestä on irronnut.
Myös bodyfitnesin ensikertalaiset Heidi Paananen ja Heli Hokkanen loistivat olemuksellaan.
Minna Vento jäi mieleen kaikista kilpailijoista parhaiten mieleen yksinkertaisesti upealla fysiikallaan, omaan silmääni ei osunut mitään epäkohtia.
 Kansainvälisellä tasolla lihasmassaa on varmasti riittävästi. Lisäksi entinen classicbodybuilding kilpailija oli hionut itselleen huippu naisellisen olemuksen stailauksineen.
Kyllä se vaan kova ja pitkäjänteinen työ näkyy.
Vennon sisarukset ovat molemmat mielestäni erinomaisia rakenteeltaan, sekä lihaksikkkuudeltaan. Tinkimätön asenne lajiin, taitaa myöskin olla erittäin kohdallaan.
Mastersseissa taso oli kova, ja omaa silmääni kun lihaksikkuus miellyttää olisin toivonut Piia Teissalalle parempaa sijoitusta.
Fitness fysiikassa Tiina kasvi hoiti homman kotiin konkarin ottein, mutta mielestäni Anne Varonen olisi ansainnut ehkä jopa paremman sijoituksen fysiikan puolesta. Vapaa-ohjelmassa taas Tiinan kokemus ja varmuus näkyi, ja siinä hän vei voiton.
Fitnesissä taas taso oli korkea, ja Eveliina on omaan silmääni aika ylivoimainen, Piia Pajunen hyvänä kakkosena. Mahtavaa että lajille on saatu suomeen kaksi näin upeaa edustajaa! Uusille kilpailijoille on haastetta kerrakseen.
Bikinifitnessä huomasi selvästi että lajin linjaus hakee vielä uriaan.
Kilpailijoita oli joka lähtöön ja paljon.
Näköjään kireydellä pärjää aika pitkälle täällä suomessa. Positiivisesti yllättäneitä oli Katja Karhu, joka kisasi samaan aikaan kanssani. Kehitykstä on tapahtunut paljon sekä esiintymisen että kunnon suhteen viimekisoista.
Alona Malone toi mieleen jenkkien huippukilpailijat, ja tulee vielä varmasti menestymään. Mia Lahdelle ja Umpulle pisteet esiintymisestä. Sanna Kaski oli huippu kunnossa, ja Essi Vasankari sädehti olemuksellaan.
 Minusta kuitenkin se jonkin jäi puuttumaan koko bikini-kisasta. Sarjakuvamaisia hätkähdyttäviä fysiikoita, joita katsoessa mietti voiko tuollaista ollakkaan ei ollut kovin montaa.
Vaikka laji ei välttämättä tarvitse kovinkaan pitkää treenihistoriaa, vaati se kuitenkin luontaisesti hyvän mallin ja luontaisesti edulliset vartalon mittasuhteet. Sellaisia ei kovin monella meistä valitettavasti ole.
Kuvia kisoista löytyy täältä Pakkotoisto ja täältä Body lehti, käy ihmeessä tsekkaamassa.

Keskustelua on herättänyt paljon se kuinka nykyään Fitness lajit ovat kovassa suosiossa.
 Laji on kova ja huipulle pääseminen vaatii paljon. Mutta eikö jokaisella ole oikeus yrittää? Mielestäni konkari kilpailijoilla ei ole mitään oikeutta dissata uusia tulokkaita.
Kilpa-urheilu on paljon parempi ja terveempi trendi kuin moni muu nuorten keskuudessa oleva juttu. Kaikki mikä kannustaa ihmisiä liikkumaan on hyvä asia.
Luonne kasvaa varmasti ja siinähän sitä näkee onko se oma juttu vai ei. Suurimman osan juttu fitness lajeissa kilpailu ei ole, mutta siinähän sekin sitten selviää. Puhutaan paljon kehomaailman raakuudesta, ja pinnallisuusdesta.
Ainakin itsestä oppii paljon, ja joka ei sitä raakuutta kestä pakko ei ole jatkaa. Kuitenkin kaikki negatiivinen kuin syömishäiriöt ja narsistisuus joista paljon puhutaan koskettavat monia muitakin lajeja. Kaikki kilpa-urheiluhan on omalla tavallaan narsistista. Keskitytään vaan omaan suoritukseen ja näin kuuluu ollakkin.
Toinen asia mikä osuu korviin aina kisojen jälkeen, on pettymyksen näyttäminen. Monet kritisoivat kilpailijoita jotka eivät ole sijoittuneet haluamallaan tavalla ja näyttävät sen ulospäin. Tottakai lavalla täytyy käyttäytyä, mutta minusta jokainen on oikeutettu pieneen tunteen purkuun jos siltä tuntuu. Takki on tyhjä varmasti jokaisella, joten keltä se on pois jos vähän kiukuttaa?

Kisaviikonloppuna oltiin myös tukanlaittopuuhissa. Kuvien otto on ollut viimeaikoina heikonlaista. Joten nyt on tehtävä parannus.

Asiasta kolmanteen, ja omiin kuulumisiin. Olen treenannut hyvällä sykkeellä, puntti kulkee ja aerobiset siinä sivussa.
Kun kevät etenee, huomaa kuinka aamuisin on mukava käydä vaikka vain puolen tunnin kävelyllä. Kroppa ja pää herää mukavasti raittiissa ilmassa, ja kotiin tullessa on jo kurniva nälkä. Siitä on mukava lähteä eteenpäin päivään. https://www.facebook.com/KaveleSydamenPuolesta/info Käykääpäs muuten kurkkaamassa linkki, sillä  bongasin hauskan tavan edistää naisten sydänterveyttä. Eikun vaan sovellus iphoneen, ja lenkille. Tunnin lenkillä tuet kampanjaa melkein eurolla. Lauataina on luvassa Sportlifen teamipäivä, ja ensiviikolla postaillaankin jo hiukan aurinkoisemmista maisemista 😉