Kestävyyttä ja räjähtävyyttä bodya unohtamatta

Heinäkuu on jo pitkällä. Olen jossain sosiaalisessa mediassa vuoden alussa luvannut, että tämä vuosi pyhitetään itsensä kuuntelulle, kehon balanssiin saamiselle. Missä siis mennään? Olen mielestäni edennyt ihan kohtalaisen hyvin, takapakkeja on ollut, mutta olen osannut jatkaa eteenpäin niistä huolimatta. Vuosi on tosiaan yli puolessa välissä, ja uskon, että suurin kasvu on tapahtunut henkisesti urheilijana. Romahdukset kasvattavat, ja onni siitä, että ylipäätään voi treenata, on lahja. Ei tarvitse valita mielenterveys vai pylly, vaan uskon, että voi saavuttaa molemmat. Liian body-keskeinen elämä ei ole minulle hyväksi niin kuin ei monelle muullekaan. Lahjakkaimmat ihmiset lajissa kuin lajissa ovat monialaisia. Tosin olen hyväksi kokenut sen, että n. 80% vapaa-ajastani kuluu liikunnallisten aktiviteettien parissa – ja nautin siitä. Sosiaaliset suhteeni liittyvät harrastamiseen suurelta osin, joten en näe tätä ollenkaan huonona asiana. Toki on myös suuri rikkaus, että ystäviä on muistakin ympyröistä ja välilä saa nauttia aivan toisenlaisista asioista. Elämän peruspilarit täytyvät olla kunnossa, jotta tälläkin saralla voi edetä kohti unelmia.

Aerobiseen treeniin olen ottanut vaihtelua pyöräilystä ja juoksusta. Pyörän hankin viime maanantaina, ja kilometrejä on tullut viikossa reilut 100. Luonnollisesti olen jättänyt pari aamulenkkiä pois. Salitreenit tein normaalisti, ma, ti, to, pe. Kun aktiviteetin määrä oli noin suuri, korostui keskiviikkona välipäivän pitäminen salitreenistä erityisesti, muuten kesken viikkoa olisi loppunut puhti. Nautin suunnattomasti, kun pitkiä matkoja pääsee liikkumaan pyörällä suhteellisen nopeasti, maisemat vaihtuvat ja jalat saavat aivan erilaisen ärsykkeen kuin kävellessä. Myös polviogelmat unohtuvat tässä lajissa kokonaan, miksi pyöräily onkin varsin oiva laji esimerkiksi ylipainoisille. Pari tuntia kuluu pyörän selässä huomaamatta. Viime sunnuntaina kävin urheilukentällä juoksemassa sprinttejä 10 x 100 metriä. Palautus aina n. 1 min, jolloin syke ehtii laskea. Tämä oli myös tervetullutta vaihtelua, joten tänään oli tarkoitus ottaa uusiksi, mutta toisin kävi, koska jalat olivat sen verran jumissa viime viikon treeneistä. Hölkkäilyksihän se meni, mutta koivet saivat ainakin hiukan palauttavaa liikettä. Lopuksi venyttelyä, niin sunnuntain aktiviteetit olivat siinä. Lopuksi vielä viikon kuvasatoa, olkaa hyvät.

 

20130728-103019.jpg
Peilikuvatreenaaminen on tullut jäädäkseen!

 

20130728-200042.jpg
Tällä pääsee kovaa.

 

20130728-200117.jpg
Kevin Murphyn ihana uusi geelimäinen vaha. Kuin omiaan lyhyelle tukalla miehille ja naisille. SUPER.GOO!!!

 

20130728-200201.jpg
Vielä riittää uintikelejä 🙂

Kuokkavieras kylässä

Sain arvovaltaisen kunnian tulla itse vieraskirjoittajaksi. Ai kuka täällä huhuilee? No Anupa tietenkin, blogissa aiemminkin häröillyt kirjailija-nobelisti-kehonrakentaja-atomifyysikko-älykkö. Ei huolta, älämölöä olen toki omassa blogituotoksessani (Sportlifen sivuilla, http://www.sportlife.fi/wordpress/category/anu-lehtoranta-49/) riittämiin pitänyt. Ja sitten rekisteröidyin niin ihkuuuuun Instagramiin (käyttäjätunnus lehtorantaanu), johon tulen taatusti jatkossa päivittämään erinäisiä kunto- ja berberiedistymisotoksia. Eipä niistä sen enempää (kuvat tulevat kertomaan enemmän kuin tuhat kliseistä sanaa eivätkä taatusti jätä muutenkaan ketään kylmäksi).

Mistähän ihmeestä aloittaisin, etten ihan toistelisi samoja juttuja? Ensinnäkin olen Matti Halosella valmennuksessa. Tykkään. Menee hyvin. Reeni ja ruoka ovat tasapainossa. Tällä hetkellä olen saanut pitkästä aikaa kasvatettua massaliikkeissä painoja. Maastavetoa otin viimeksi ykkösen varsinaisten työsarjojen jälkeen 110:lla kg:lla, penkistä olen tehnyt 6-8 toiston sarjaa 60 kg:lla, kyykkyä puolestaan 8-10 toiston sarjaa 80 kg:lla. Kyykätä haluaisin enemmän. Ja vetää maasta. Ja oikeastaan penkatakin. Todennäköisesti rakkaalla kotosalilla on tulossa pienimuotoiset voimanostosalikisat, joihin otan ehdottomasti osaa. Ja menen rökittämään miehet kyykkyyn. Siis takakyykkyyn. Vyöllä. Hapella. Magnesiumilla. Karjunnalla. Hiellä. Pieremisellä.

Treeniohjelmani on ollut joko 4- tai 5-jakoinen riippuen viikosta. Olen treenannut sekä raskailla romuilla, 6-12 toistoilla (joskus ihan 4-5 toistoakin sekä maksimeja) että sitten 8-20 toistohaitarilla pumppiviikoilla. Palautusten kestoa on vaihdeltu aina minimaalisesta, ilkeästä 30 sekunnista aina sinne jopa 4 minuuttiin, mutta malttia saisin enemmänkin harjoittaa sarjojen välillä varsinkin silloin, kun isot raudat liikkuvat.

Aerobinen on tippunut aika lailla. En enää ohjaa ryhmäliikuntaa. Olen tehnyt fiiliksen mukaan lenkkiä, yleensä sen kaksi aamulenkkiä viikkoon. Tehnyt hyvää. Kroppa palautuu hyvin. Kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Yleensä kyllä ihan kävelyä, mutta olen myös ”juossut” lyhyehköjä pätkiä ja loikkinut (toim. huom. kompuroinut) rapuissa, jos sellaisia on eteen sattunut. Kävin yksi päivä sauvakävelyllä. Ojentajat olivat ihan hapoilla. Kauheata jumppailua.

899853beee0311e2b2f422000a9f1255_7

Mitä vielä puuttuu pyhästä kolminaisuudesta? Ai niin, ruoka ja lepo. Ruoka on vaihtunut jauheliha-riisi-sipuli-mössöksi (nimenomaan mössöksi), rahkaksi, puuroksi, marjoiksi, hedelmiksi, ruisleiväksi… Todella perusmuonaa. Plus edullista. Lidlistä. Aina. Ja hiilaria oikeastaan joka aterialla. Rasvoja maltilla. Kalorit sellaiset, että jaksaa. Ja nukkunut olen silloin, kun on nukuttanut. 8-10 h yössä. Tylsää, yksinkertaista kauraa mutta tehokasta.

Sitten jotain ajankohtaisia kesäkuulumisia. Olin poseeraushommissa viime viikonloppuna Tampereella liikuntakeskus Leidissä. Jos kiinnostaa stalkata valkoinen kalkkuna -lookiani ja muita upeita kisailijoita, kannattaa kurkata Facebookista Manse Body Club -nimellä sivut. MCB-kisaharkat 13.7.2013. (https://www.facebook.com/media/set/?set=a.599636220057915.1073741825.155807917774083&type=1) Korkokenkäkävelyni on järkyttävää. Siihen siis jatkossa pitäisi (huomaa konditionaalimuoto) kiinnittää huomiota. Katsotaan, katsotaan.

Kaiken kaikkiaan tavoitteena on nyt vain alati parantaa fysiikkaa lajin vaatimuksia vastaavaksi. Kisatavoitteita en ole lyönyt lukkoon millekään tietylle päivälle, mutta haluan kiristyä ja kasvattaa lihasmassaa niin hyvin kuin vain mahdollista, jotta ensimmäisissä kilpailuissani olisin tyytyväinen kuntotasooni ja toki mielellään menestyisinkin. Nöyränä mutta tuloksennälkäisenä jatkan eteenpäin. Laji vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Malttia saankin koko ajan opetella. Mutta toisaalta, mikäs tässä treenatessa. On tämä vain niin kivvoo hommoo.

P.S. Ilolla olen seurannut Minnan kehittymistä. Lihasta on tarttunut muuten ja paljon. Varokaa. Räyh.