Intohimo elämään

Olen tosi onnellinen, että minulla on tämä juttu. Intohimo muokata itseäni ja kehoani, kehittää fyysistä kuntoani. Intohimo katosi hetkeksi, ja tekemisestä tuli robottimaista toimintaa. Kävin läpi jonkinlaisen kriisin. Kun niin sanotusti yhtäkkiä päätin alkaa urheilijaksi, pää ei pysynyt muutoksessa mukana. Se on ollut aina salainen haaveeni, mutta monesta syystä vuosia aiemmin ajauduin kuitenkin toisenlaisille poluille ja havaitsin olevani väärällä tiellä. Kun en aikaisemmin ole ollut kilpaurheilija, en oikein osannut erotella, kuinka pitkälle kehon ja mielen voi viedä ilman ongelmia. 

Aurinkoinen sunnuntai :)
Aurinkoinen sunnuntai 🙂

Kolme kertaa viikossa jumpassa, viikot töissä ja viikonloppuisin baarissa kulki elämä jokusen vuoden. Tämä ei koskaan riittänyt minulle ja tunsin tyhjyyttä. Kun muut juhlivat, katsoin vierestä enkä tuntenut kuuluvani joukkoon. Kun otin alkoholia, voin huonosti. Tein niin, koska kaikki muutkin tekivät ja voin seuraavana päivänä vielä huonommin.

Seurasin fitnessiä lähes siitä asti, kun laji tuli Suomeen. Ihailin sitä, mitä ihmiset tekivät, minulla ei ollut vain työkaluja eikä uskallusta. Ajattelin myöskin, että minusta ei ole moiseen itsekuriin, pidin itseäni hiukan laiskana. Kun elämässäni tapahtui muutamia isoja käänteitä havahduin, että näin ei ole, päätin lähteä kulkemaan unelmaani kohti. Saavutin lyhyessä ajassa sen, mitä olin halunnut. Ylipainoisesta fitnesskilpailijaksi. Tein asiat tunnolliseti, ehkä liiankin, ja vedin homman yli.

Minua hiukan ihmetyttää tässä ne ihmiset, jotka koittavat saada minua lopettamaan tai niin sanotusti luovuttamaan kokonaan lajin suhteen, elämään jotakin kummallista heille sopivaa elämää, mitä he siitä hyötyisivät? Kuitenkin jokainen meistä on mennyt jossain asiassa joskus taaksepäin elämässään ja kyllä sieltä sitten taas jatketaan ihan normaalisti kenenkään kyseenalaistamatta. Kyllä moni muukin on noussut vaikeuksistaan. Kisoihin en ole hetkeen menossa, mutta en näe mitään syytä, miksi en jossain vaiheessa elämää taas sinne tähtäisi. Yleensä ne ihmiset ovat tosin niitä, jotka eivät koskaan myönnä lukeneensa blogiani ja silti tietävät, mitä minulle kuuluu. Hyvä juttu aiheesta: ihmiset valehtelevat, numerot eivät Monnan blogista.

IMG_9942
Massa on energiaa.

Luin muuten tänään ollessani crossailemassa jutun Oprahista, joka on muuten upea nainen kaikinpuolin. Hienoa, että hän on julkisesti uskaltanut puhua epäonnistumisestaan kilojensa kanssa. Voin lausua samat sanat hänen kanssaan: Miksi annoin sen taas tapahtua? Sellaista se elämä välillä on 🙂 Maailma tarvitsee esikuvia rohkeista naisista, jotka myöntävät heikkoutensa. Nimittäin ilman sitä myöntämistä ei voi päästä eteenpäin.

Tähän hetkeen mennessä minulle ei ole sitä suotu perhettä, se ei koskaan ollut minulle se pääprioriteetti, mutta olen avoin elämälle ja teen siis tällä hetkellä niitä asioita, joihin minulla on mahdollisuus. Olen huomannut, että tarvitsen selviytyäkseni arjesta erittäin kovan fyysisen suorituskyvyn. Nykypäivän työelämä on kuluttavaa ja hektistä, ja vaatimukset kovenevat kokoajan. Lantun on leikattava, ja energiaa on oltava tasaisesti pitkin päivää. Aihetta pohdiskelin kovasti viime viikolla, ja aiheesta ilmestyikin sattumalta juttu tänään Hesariin.

Tuskallisen hidasta

Tässä sitä ollaan, viikko on puolessa välissä. Rasva tirisee tuskallisen hitaasti, mutta sitäkin varmemmin. Takana ovat yläkropan treenit: Ma: selkä, hauis. Ti: rinta, ojentajat, vatsat. Kolme aamulenkkiä ja eilen step-tunti illalla töiden jälkeen. Torstain aloitin klo 7.00 jalkatreenillä. Yhteiselle pyörälenkille en tänä keskiviikkona päässyt, koska työt haittasivat harrastusta. Sunnuntaina olisi mahdollisuus lähteä pidemmälle maastolenkille, mutta katsotaan, miten voimat riittävät. Tätä se meikälaisen arki on ja tykkäänkin vielä tästä. Puntarin viisari värähti viime viikolla 400 g alaspäin. Tätä tahtia tässä on menty nyt hetken aikaa. Ihan hyvä joo, että laardi sulaa hitaasti, mutta tämä toki hiukan syö naista, kun tosiaan se bikinikunto edelleen kirkkaana mielessä.

Hetki sitten luin blogia hiukan taaksepäin. Viime vuoden alustahan tätä on tosiaan kirjoitettu, ja aikaisemmin oli mukana myös ystäväni Anu. Mielenkiintoista tarkastastella, miten bikini – / body fitness blogi on muuttanut muotoaan ajan saatossa. On ollut kuvioissa, painonnostoa, kehonrakennusta, kisadieettiä ja nyt ihan normidieettiä… Monenlaista vaihetta on tähänkin touhuun mahtunut. 

Asiasta kolmanteen.Tänään oli puhetta töissä pussikeittodieeteistä. Ne pitäisi lailla kieltää. Aika monen kuulee harrastavan näitä, ja aika paljon tuhoa on saatu aikaan. Helppoahan se on, kun ei tarvitse tehdä ruokaakaan, kun paino vain putoaa. Vaikken itsekkään ole aina diettejäni mallikkaasti suorittanut voin sanoa, että tuo pussikeittohomma on ainakin varma tapa hankkia itselleen jos ei muuta niin jonkinlainen aineenvaihduntahäiriö ja pahimmillaan syömishäiriö. Pussien jälkeen normaaliruokaan totuttelu onnistuu harvalta, ja ahmiminen tuntuu olevan todella yleistä. Sitten ollaan kierteessä, jota on vaikea katkaista. Mikä siis avuksi? Ala noudattaa kunnollista ruokavaliota, syö säännöllisesti, suosi kuituja ja kasviksia, puhdasta ruokaa, oikeaa ruokaa. Silloin tällöin voit toki ottaa välipalaksi jonkun proteiinijuoman tai patukan, mutta välttämätöntä tämä ei ole. Heitä ne pussit roskiin samantien äläkä koskaan koeta palata siihen ralliin. Kropalla kestää, ennen kuin se alkaa toimia normaalisti. Itsellenäkin on kestänyt kuukausia, että olen saanut kropan ja rasva-aineenvaihdunnan kunnolla käyntiin sen jälkeen, kun kroppa oli ajettu tukkoon tosin ihan muista syistä. Kärsivällisyyttä siis jokaiselle!!! Pitkäjänteisyys palkitaan! 

IMG_3043
Tuhansia toistoja ja sarjoja on mahtunut tähänkin vuoteen, koskaan ei tule valmista! (Kuva viime kesältä)