Kevyt viikko ja kolmenkympin kriisi ohitettu virallisesti

Mittariin tuli ikää lisää, ja koska ikä alkaa painaa, ajattelin pitää kevyen viikon ihan sen kunniaksi. Ettei vaan mene ylikunnon puolelle ;D. Viikko poikkeaa normaalista tällä kertaa sillä, että jätän aerobiset minimiin ja keskityn ainoastaan salitreeneihin.
Melkoisen vauhdikasta meininkiä on ollut viime aikoina, ja se tuntuu. Jos joku ihmettelee sitä, miksi olen tahkonnut aerobista hullun lailla, syy on puhtaasti PÄÄ. Olen saanut arjen rullaamaan hyvin ja syömisongelmat ovat aika lailla väistyneet, kun minulla on ollut tekemistä. Fyysistä tekemistä. Tällä on ollut myös yleiseen stressiin lieventävä vaikutus. Varsinaisestihan niinkin suurien aerobismäärien tekeminen, kuin olen viime aikoina tehnyt, ei tue lihaskasvullisia tavoitteitani, pärjäisin vähemmälläkin. Lihaksen kasvatukseen aerobista kuntoa tarvitsee juuri sen verran, että jaksaa salilla. No on tehnyt hyvää, että olen nostanut kuntoani, nimenomaan sitä aerobista huomaamattani. Väkisinkin hapenotto paranee, kun muun muassa polkee pyörällä pitkin maita ja mantuja. Aamulenkkeily näin kuulaina syysaamuina on myös ihan mukavaa puuhaa, mutta peruskulutusta reipas tunnin kävely ei niin kauheasti nosta, että sitä pelkästään kiristymisen toivossa tekisin. Eli toisin sanoen, jos en olisi saanut perusasioita rullaamaan, ei voisi koskaan asettaa minkäänlaisia tavoitteita tulevaisuuteenkaan. Nyt keho ihan selkeästi rullaa hyvin, aineenvaihdunta on jopa vilkas ja yleinen vireystaso aika normaali. Tosin täytyy sanoa, että pientä kisojen jälkeistä tyhjyyttä on ollut aistittavissa, vaikken ole itse kisannutkaan. Sen verran on tullut viime kuukausina hössötettyä kisaavien kavereiden kanssa kisajuttuja. Nooh, nyt taas on uusia tuulia tulossa muilla aloilla.

Iloinen uutinen on myös se, että huomaan, etten ajattele rasvaista kuntoani juurikaan, ajattelen, muttei asia paina mieltäni kokoajan ja minulle on oikeastaan ihan sama, mihin tahtiin kiristyn, kunhan suunta on oikea. En ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka sanovat että ihan sama miltä offilla näyttää, kunhan on kisoissa kunnossa. Olen ollut aina tarkka ulkonäöstä, ja se, että en enää stressaa asiasta kauhean paljon on suorastaan ihme kaltaiselleni esteetikolle ja rasvan vihaajalle 😀

Sitten vielä aiheesta, kun paljon keskustellaan siitä, kenestä on kisaajaksi ja kenestä ei. Kuka tuollaista voi etukäteen tietää, jokaisesta voi tulla vaikka kuinka hyvä kilpaurheilija… Aaarghhh! Jokaisella on oikeus yrittää. Jos joku haluaa kilpailla, sitten kilpailee. Myös sitä arvostellaan, että jos rakenne ei ole täydellinen lajiin, kannattaisi tehdä jotain muuta? Entä jos hommaa rakastaa. Lihasmassalla voi korvata rakenteellisia puutteita, ja rakenteellisesti hyvä kilpailija ei ehkä tarvitse niin paljon lihasmassaa… Kokonaisuus ratkaisee, sitten vaikuttaa myös esiintyminen, stailaus jne. 

20130910-191307.jpg

20130910-191334.jpg
Kolmenkympinkriisi on virallisesti takana. Olen 31 wee!
minna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta