Loppuelämän olo

Tässä on elelty ihan normaalia treeniarkea ja syöty ja liikuttu niin kuin jokaisen bodyharrastajan kuuluukin. Toissaviikonlopun vietin Tahkolla mökillä ja edellisen olinkin Tampereella . Muuten arki menee aika lailla treeneissä ja töissä. En ole kuitenkaan ollut erityisen tarkka ruokavalion suhteen niin kuin joskus. Välillä on mennyt hedelmä jos toinenkin yli ja protskupatukka sinne tänne. Ulkona olen myöskin käynyt syömässä muutakin kuin salaattia ilman kastikkeita ainakin kerran tai pari kuukaudessa. Kävin valmentajani luona tuossa viikonloppuna, pientä siistiytymistä kunnossa tapahtuu koko ajan – ja mikä pääasia, lihas kasvaa. Hitaasti mutta varmasti. Onneksi minulla ei ole kiire minnekään. Nyt ollaan matkalla, joka ei lopu koskaan. Kaikista eniten muutosta tapahtuu varmaan keskivartalossa, joka pääsi aika huonoon kuntoon tässä välillä. Rasvahan palaa viimeisenä sieltä, missä sitä eniten on, eli minulla alakerrasta. Treenissä tulen panostamaan enemmän käsiin ja treenaankin ne nyt kahdesti viikossa. 

kuva 1 (1)
Tahkolla kävin viettämässä yhdet synttärit, maiseman vaihto välillä tekee hyvää.

 

Yksi versio normaalista aamupalasta, proteiinin lähteitä vaihtelen. Tässä 1 muna, 4 valkuaista, 50g kaurahiutalaita, 5g vehnäleseitä, 5g lesetiiniraetta, marjoja.
Yksi versio normaalista aamupalasta, proteiinin lähteitä vaihtelen. Tässä 1 muna, 4 valkuaista, 50g kaurahiutalaita, 5g vehnäleseitä, 5g lesitiiniraetta, marjoja.

Minun voimavara ovat muun muassa pitkäaikaiset ystävät, jotka eivät liity tähän bodymaailmaan millään lailla, säilyy tasapaino. Bydyjuttuja ehtii siten höpöttää yllin kyllin asianomaisten kanssa. Olen aikaisemmin pilannut kuntonikin sillä liiallisella tarkkuudella ja pilkunviilaamisella, mikä on sitten perfektionistin luonteelle kääntynyt liian raskaaksi. Eri asia, jos olisin luonteeltani vähän lepsumpi itseäni kohtaan, tarkkuus ei varmaankaan samalla lailla kääntyisi itseään vastaan. Monella on ollut sitä liikenteessä, että kun eletään totaalikieltäytyjän elämää ihan kaikessa, repeää homma ihan kunnolla käsistä ja ruoka alkaa tosissaan pyörittää elämää, niin kuin minulle kävi. Toki kisadieetillä 100% tarkkuus on suotavaa, mutta muuten pitäsi pystyä löytämään fiksut valinnat esimerkiksi ravintolasta ja pystyä syömään välillä vapaamminkin, mikä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että syödään kaksin käsin saranatkin ovista. Itselleni toimii parhaiten ajatus 1-2 vapaammasta ateriasta viikossa.

Rauha kehossa, rauha mielessä.
Rauha kehossa, rauha mielessä . 

 

kuva 3 (1)
Salaattia ulkona silloin tällöin…

Kuitenkin koostan vapaammat ateriat mielellään ravintorikkaasta suhteellisen terveellistä ruoasta. Omaa makua ei pahemmin,mitkään friteeratut mätöt tai muut rasvaklöntit ole miellyttäneet koskaan. Einesruokaa välttelen kuin ruttoa ja alkoholia suostun ottamaan korkeintaan pieniä määriä, sen verran tarkkuutta itselleni koen olevan vain hyväksi. Arkena eväät kulkevat normaalisti matkassa. Enkä todellakaan ala syömään kylässä kohteliaisuuttani, jälkiruoista kieltäydyn useimmiten kauniisti. Eihän tällä tavalla kovin nopeasti kuntoon pääse, mutta koko ajan mennään eteenpäin.  Nyt minulla on sellainen olo, että näin voin ja haluan elää koko loppuelämän. Fyysinen olo on hyvä, treeniä ohjelmassa sopivasti. 4-5 salitreeniä ja aerobiset päälle. Aerobisten kanssakin on löytynyt tasapaino. Teen niitä, kun ehdin ja sille tuntuu lajia vaihdellen. Valitettavasti nilkka ei vieläkään kestä lenkkeilyä, ehdin käydä viisi kertaa lenkillä ja takapakkia tuli. Spinningiä siis enimmäkseen, ja viikonloppuna kävin uimassakin. Yleensä viikossa tulee 1-5 tunnin mittaista pätkää tehtyä. Eikä ole paineita, jos joku viikko en tekisi ollenkaan. Sillä saa helposti kevennettyä kokonaistekemistä, jos on muuten tiukkaa esimerkiksi töissä tai muualla.  Tämä pitäsi olla jokaiselle elämäntapamuuttujallekin selvää, muutosta kannattaa tehdä niin, että voi kuvitella elävänsä niin koko loppuelämän.

Venyttelyä sunnuntai spinningin päälle.
Venyttelyä sunnuntaispinningin päälle.

Määrät, joita minä teen liikunnan suhteen, ovat varmasti monelle liikaa, jos tavoite ei ole kilpaurheilu vaan hyvä olo ja terveys. Homman saa käyntiin ihan pieneillä valinnoilla arjessa ja vaikkapa kolmella liikuntakerralla viikossa.  Jos tuntuu, että verisuoni repeää päästä, kannattaa muuttaa taktiikkaa. Fitness kuuluu elämääni myöskin varmasti jollain lailla aina, kilpailutouhu ja sen ympärillä touhuaminen ovat vain todella hienoa. Ulkonäkö ja fysiikka ovat kiinnostaneet minua aina ja tulen tekemään niiden eteen hommia. Kuulostaa varmaan pinnalliselle joidenkin korvaan, mutta ulkonäkö on vähän niin kuin raha, ihan turha kieltää, etteikö oma suhteellisen nuoren naisen elämä olisi huomattasti helpommaa, kun sitä on. Mielellään niin paljon, että sitä ei tarvitse miettiä. Tällä hetkellä kunto ei ole sitä mitä haluaisin, mutta osaan nauttia myös tästä hetkestä. Päämäärä on edessäpäin ja aion pyhittää ensi vuoden kasvulle. Sekä henkiselle että fyysiselle.  Jos kaikki menee hyvin, on vuonna 2015 kisalavojen vuoro.

kuva 2 (1)
Mäkiaerobista tahkolla, hiki tuli ilman yhtäkään juoksuaskelta.
minna

2 vastausta artikkeliin “Loppuelämän olo”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta