Kannattaako tavoitteet lausua ääneen

Kun sosiaalinen media ja blogikirjoittelu kuuluu melkein meidän jokaisen arkeen, on varsin yleistä huudella tai jopa uhota tavoitteistaan ääneen. Itseni mukaan lukien on ollut tapana kertoa suureen ääneen tavoitteistani. Ainakin aikaisemmin oli. Nykyään olen hiukan rajoittanut, koska olen huomannut, ettei hyöty ole aina ainoastaan positiivinen. Kun esimerkiksi kisatavoite on lähellä, sen ääneen sanominen voi helpottaa ja auttaa pysymään focuksessa, mutta toisaalta kaikenlainen uhoaminen voi aiheuttaa lisäpaineita itselle, mikä tuo stressiä, mikä taas on katabolista. Sama pätee esimerkiksi laihdutukseen. Pahimmillaan paine kasvaa niin suureksi, että  tavoite kaatuu. Se, että tavoitteet ovat selvät itselle ja ne listaa ja laittaa tärkeysjärjestykseen paperille, voin sen sijaan taas suositella jokaiselle. Paperille kannattaa kirjoittaa myös askel askeleelta, miten tavoite tulee etenemään vaikkapa viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta. Välitavoitteita ja välitavoitteiden välitavoiteita ja sitten se lopullinen päämäärä. Tätä ei tarvitse välttämättä avata koko kansalle, vaan vaikka yhdelle tai parille hyvälle ystävälle, siitä voi olla isompi hyöty kuin pitää asia ihan kokonaan itsellään. Jos ei itse tiedä tarkkaan, mihin on menossa ja mitä haluaa, harvemmin mitään saavuttaakaan. Pitää myös muistaa, että epäonnistuminen kuuluu onnistumiseen, eli jos homma joskus junnaa tai menee jopa askeleen taaksepäin, seuraava askel on taas eteenpäin. Kun vaan jaksaa uskoa itseensä. Urheilumaailmassa on hyvä, että urheilija tähtää voittoon, mutta kun yksinkertaisesti vain kaikki eivät voi voittaa. Yksi vain saa kultaa. Tulisikin mielestäni pyrkiä voittamaan, mutta valmistautua myös tappioon. Myöskään tavoitteet eivät tule yhtää sen lähemmäksi, vaikka laittaisit ne facebookiin. Hyvä juttu aiheesta täältä.

Selkä leviää, ihan ilman uhoamistakin? Vai leviääkö?
Selkä leviää, ihan ilman uhoamistakin? Vai leviääkö?

En kiellä, ettenkö olisi saanut todella paljon myös tukea ihmisiltä facebookin ja blogin myötä. Varsinkin kun elettiin ensimmäistä kisaprojektia, tuki oli todella suurta, koska luotto itseen ei ollut vielä kovinkaan iso. Nykyään vältän kaikkea, mikä saattaa aiheuttaa yhtään ulkoisia paineita, elämä kun ei aina mene suunnitelmien mukaan. Kisatavoite vuodelle 2015 on mielessäni niin kirkas, että sen sanomisessa en näe mitään haittaa, enkä koe siitä paineita. Ymmärrän myöskin sen, että jos elämään tulee tärkeämpiä asioita tai keksin jotain muuta parempaa tekemistä, maailma ei kaadu. Se on vain elämää. 

Uusi vuosi toi uudet tuulet ;)
Uusi vuosi toi uudet tuulet 😉

Muuten vuosi on alkanut vallan hyvissä tunnelmissa, jouluna ja uutena vuotena tuli mukavasti vähän kevennettyä treenejä ja höllättyä ruokavaliota. Nyt taas tarkkuus maistuu ja treeni kulkee. Jalkatreenit olen viime aikoina tehnyt hyvin takareisi-/pakarapainotteisesti, koska etureisi dominoi niin minulla kuin monella muullakin naisella aika voimakkaasti. Olenkin saanut taka-osastoon kummasti tuntumaa lisää. Tsekkaa hyvät vinkit lihastohtorilta. Leffassa on tullut käytyä paljon, mikä onkin yksi minun lempiharrastustuksista. Ystävä on ollut kylässä viikonlopun, joten tylsää ei ole ollut. Loppiainen vielä ja pääseekin jo kiinni lähes normaaliin arkeen. Ensi viikonloppuna onkin sitten luvassa Tampereen reissua. Matti Halosen ja Sportlifen kanssa yhteistyö jatkuu ensi vuoden, mistä olen erittäin onnellinen ja koen olevani etuoikeutettu. Kiitos. 

Eräs aamu, tiet ovat edelleen sulat. Hyvä minulle, koska pyöräily kulkee.
Eräs aamu, tiet ovat edelleen sulat. Hyvä minulle, koska pyöräily kulkee.

Tämä juutuhan meni oikeastaan ihan putkeen, onnistuin viestittämään ihmisille jotai hyvää. (Suur-Jyväskylän lehti nro 1 keskiviikko 1. tammikuuta. )
Tämä juttuhan meni oikeastaan ihan putkeen, onnistuin viestittämään ihmisille jotain hyvää. (Suur-Jyväskylän lehti nro 1 keskiviikko 1. tammikuuta. )

 

Hymyä tulevaan viikkoon :)
Hymyä tulevaan viikkoon 🙂
minna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta