Pistetään tuulemaan

Katsoin juuri netistä uusimman Jutta ja superdietit jakson. Upeaa, sanon minä. Kertakaikkiaan jakson henkilö sai uuden elämän. Mahtava nainen. Iso peukku myös Kaisalle, jonka kanssa kisailimme samassa sarjassa vuonna 2011 ja myöhemmin hän siirtyi hiukan raskaampaan Women’s Physique sarjaan. Asiallinen ja tsemppaava PT. Myös parit kovat treenit on tullut Kaisan kanssa joskus vedettyä, hiki tulee kun ajatteleekin. Tuollainen projekti vaatii todella päättäväisyyttä, kunnianhimoa ja todellista henkistä voimaa mitä Katjalla on. Tämä osoittaa, kun tahtoa on voi saavuttaa mitä vain. Jos on terve, voi ihmiskehoa muokata mihin suuntaan vain ja parhaimmassa tapauksessa poistaa niitä sairauksia niinkuin Katja teki.

Laihana lavalla, never again.
Laihana lavalla, never again.

 

Tähän kroppaan taotaan lihaa ensivuonna niin paljon kun mahtuu.
Tähän kroppaan taotaan lihaa ensivuonna niin paljon kuin mahtuu.

Kuinka moni sitten jääkään vain sinne omalle mukavuus alueelle köllöttelemään? Ruoka vie, niin kuin mikä tahansa muukin riippuvuus. Hiilaripöhnässä ei tajua mitään ja sohvalla olo maistuu. Minä jos kuka tiedän sen. Mutta riippuvuuksista voi päästä eroon. Se että pääsee tavoitteeseen, vaatii yrittämistä kerta kerran jälkeen, nousemista aina vaan jaloilleen satoja ellei tuhansia kertoja jokaisen kaatumisen jälkeen. Älä luovuta hyvä ihminen heti, vaan aloita jokainen päivä uudestaan ja uudestaan. 

Ainoa tapa luovuttaa on, että et enää yritä. 
Jotta onnistut sinun pitää tehdä jotain eri tavalla.
Jos yrität joka kerta samalla tavalla niin tulet saamaan aina saman tuloksen ja päätymään samaan kuraan uudestaan. Jos olet kokeillut kaiken maailman dietit läpi, hanki itsellesi ohjeet joilla voit kuvitella eläväsi lopun elämääsi.  Ja opettele, opettele ja opettele uutta elämäntapaasi niin kauan että se on takaraivossa. 
Yritä siis uudelleen, mutta mieti mikä johti epäonnistumiseen ja miten saat aikaan erilaisia tuloksia. Keskity siihen kunnolla. 

Vuokatti+6.+-9.2.+2009+072
Treenaamaton (jumppapirkko), sama paino kuin nyt. Huomaa käsivarret ja jalkojen muoto.

 

Ja viimekesänä.
Treenatumpi samanpainoinen salikärpänen viimekesänä.

 Ja pari päivää sitten.

Ja pari päivää sitten.

Muistan ajan jolloin liikunta ei kuulunut päivittäiseen elämääni. Olin ryhmäliikkuja, ajattelin että jos käyn kolmena päivänä viikossa jumpassa ja kahtena lenkillä olen suoriutunut. Vuosien varrella ajatusmaailma treenin suhteen on muuttunut. Se ei ole suorite vaan päivän kohokohta. Vaikka treeni joskus koskee ja ja joskus ennen kovaa treeniä oikein pelottaa, on itsensä ylittäminen ja haastaminen se juttu. Fyysisten rajojen koettelu.

Toki kehon on annettava välillä palautua, lepopäiviä on pidettävä ja välillä on hetkiä on jolloin väsyttää mennä treenaamaan, mutta kuitenkin se kuuluu päiväohjelmaani ihan samalla lailla kuin herääminen, nukkuminen, syöminen, työ tai mikä tahansa normaali toiminto. Eivät nämäkään asiatkaan aina tule ihan itsestään. Se on vain rutiini, josta pidetään kiinni. Minne tahansa menenkin mietin kuinka hoidan ruokailun ja treenit, otanko eväät vai saanko kenties sopivat ruoat jostain muualta. Tämä on automaatio. Myös läheiseni ovat ymmärtäneet ja hyväksyneet tämän asian. En viihdy enkä halua olla seurassa jossa olemistani kummaksutaan tai kyseenalaistetaan, eikä onneksi tarvitsekaan. Näin sen kuuluukin olla, se syö kehitystä ja motivaatiota. Hankkiudu siis seuraan jossa sinua kannustetaan, mihin ikinä pyritkään. Tällä on suuri voima. Mietin näitä asioita osittain senkin takia että lähipiirissä on ollut jonkun verran sairautta ja epäonnea mihin ei ole voinut itse vaikuttaa. Elämä kun ei ole ikuista, kannattaisi meidän jokaisen miettiä kuinka me tätä elämää oikein haluamme elää. Jos johonkin asiaan ei ole tyytyväinen se pitää muuttaa, ja vain sinä itse voit sen tehdä. Tässäpä muuten Paulan kirjoitus johon voin samaistua monessa asiassa: ”Bodylajeihin liittyvä elämäntapa on muuttanut elämääni huomattavasti tasapainoisemmaksi ja kaikin puolin paremmaksi, terveemmäksi. Voin hyvin ja sairastan infektiosairauksia huomattavasti vähemmän kuin koskaan ennen.

Seuraava mahdollisuus hakea motivaatiota Fitness kisoista on Helsingin kulttuuritalolla järjestettävä Fitness Classic Huhtikuussa.  Itse olen taas taustajoukoissa ja kampaajan hommissa, mutta onnekseni pääseen katsomoonkin seuraamaan rakastamaani lajia. Tuttuja Kilpailijoita ja kilpailijoita yleensäkkin on nyt ennätys paljon ja nyt kevään kisatkin ovat kaksi päiväiset. 

Helsingissä tulee vietettyä aikaa taas ensi viikonloppuna, ja voikin olla että pian olen itsekkin Helsinkiläinen 😉

IMG_2230
Fitness Classick Turussa 2012. Kyllä se naama pieneksi menee, jos vain niin haluaa 😀
minna

6 vastausta artikkeliin “Pistetään tuulemaan”

  1. Olipa taas hyvää tsemppiä tekstissäsi, kiitos! Etenkin tuo, että joka päivä uudelleen yrittäminen ei ole luovuttamista, pitäisi aina muistaa. Itse yritän haastavissa elämäntilanteissa kliseisesti muistuttaa itselleni aamuisin, että tämä päivä on taas uusi mahdollisuus. Se kantaa pitkälle. Aurinkoa kevääseesi! 🙂

    • Kiitos Hs, kyllä se vaan näin on 🙂 Elämä kantaa, kun vain muistaa positiivisen otteen ja pilkkeen silmäkumassa 😉 Aurinkoa on jo ollut näkyvissä, nautitaan siitä!
      Minna

    • Joo, muutin Helsinkiin 2012 vuoden alussa. Oli elämäni paras päätös! Nyt muutin kaksi kuukautta sitten Vantaan puolella miehen omistusasuntoon kun oli ajankohtaista tämä saman katon alle tunkeutuminen 😀 Tuntuu ihan kuin asuisi taas jossain ”maalla” vaikka ei sieltä ole kuin reilu parikyt minsaa autolla tai junalla Hki keskustaan. Heh. Mutta PK-seutu on paras seutu, tai sanotaanko että mahdollisuuksien paikka! Täällä aukeaa helposti monet erilaiset ovet, oli kyseessä sitten mikä asia tahansa 🙂

      Tervetuloa hoodeille!

    • Kiva kuulla ja kiitos, onnea uuteen kotiin teille 🙂 Kyllä luulen niin, on kerran elämässä asuttava siellä päin kun kerran on mahdollisuus 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta