Her ja läsnäolon voima

Raikas ja levännyt olo. Muutamat kunnon yöunet ja olen kuin uusi ihminen. 

Viikonloppu on mennyt kuin siivillä, oli hyvä ratkaisu jäädä kotiin. Olen jopa Joogannut tunnin täydellisen mielerauhan ja läsnäolon saavuttamiseksi. Olen myös treenannut niin että nauraminen sattuu, muunmuassa SATSin uuden ABSolution tunnin ansiosta. 

Treenikaverin kanssa on saatu rinta ja jalkatreenit menemään juuri sinne minne on pitänytkin. Kannattaa ottaa joskus kaveri mukaan salille. Ihme juttu miten välillä vuosienkin jälkeen sitä huomaamattaan välillä paukuttaa ristikkäistaljassa kahvat yhteen ja antaa lihaksen välillä levätä. Viimeiset toistot jäävät prässissä helposti tekemättä ja useita levyjä tankoon jää laittamatta kyykyssä. Ei se riitä että salilla vaan käy, siihen pitää keskittyä. Jokaiseen toistoon, jokaiseen sarjaan. Nopeasti paino ylös ja hitaasti alas, silloin konsentrinen ponnistusvaihe on nopea ja eksentrinen palautusvaihe hidas ja hallittu.  Näin olen huomannut saavani parhaan tuntuman. Kaveri auttaa ja tsemppiä saa puolin ja toisin. 

Asunnon katsojia käy kotonani tiuhaa tahtia.  Kiinnostusta on, mutta ostajaa ei vielä ole. Voi että toivoisin että saisin pian asioita eteenpäin. Jos olet kotia vailla, siinäpä sinulle asunto: Unelmien sinkkukoti lähellä keskustaa järven rannassa.

IMG_0146Kunto ei ole ihan vielä tätä luokkaa, mutta melkein. Vain + 30 kg tuosta kunnosta ja kiristymään päin 😉 Kisapaikka ei varmaan koskaan tule lähemmäksi kotia kuin se tässä oli, 100m ja jyväskylän paviljongin lavalla oltiin. 

Kävin myös taas elokuvissa:  Tälläkertaa vuorossa Her: Elokuva virtuaali rakkaudesta. Spike Jonzen ohjaama ja käsikirjoittama Her on leffa miehestä joka rakastuu tietokoneen käyttöjärjestelmään. Samantha käyttöjärjestelmä on kehittyneempi versio Applen Siristä, joka ymmärtää luonnollista puhetta ja kysyy tarkennuksia annettuihin käskyihin. Järjestelmä mukautuu käyttäjänsä toiveisiin täydellisesti, ettei käyttäjä enää erota aitoa tehdystä.

Päähenkilö Theodor Joaquin Phoenix (jolla oli muuten samat hiukan erikoiset housut koko elokuvan ajan) hankkii naisystäväkseen käyttöjärjestelmän nimeltä Samantha jonka ääni kuuluu  Scarlett Johanssonille. Tämä on Theodorin unelmien täyttymys, vaikka Samanthalla ei ole kehoa, on hän äänensä ja ajatustensa perusteella viehättävä, älykäs ja tarkkaavainen. Elokuvassa seksi ja läheisyys on kuvattu hyvin, ilman kuvia. Her on tunteikas, mielikuvitusta hivelevä, suorastaan samettia ja pumpulia. Scarletin ääni on lumoava. 

Herää kysymys elämmekö liikaa virtuaali maailmassa? Korvaako virtuaalisuus liikaa läsnäoloa? Sairaaloihin kaavaillaan robotteja, ystävyyssuhteita pidetään enemmän ja enemmän yllä SOMESSA. Treffit sovitaan ja ihmisiin tutustutaan netissä. Netissä jokainen voi antaa itsestään sitä mitä haluaa, mutta kohtaako todellisuus sen kanssa ollenkaan? Elokuvassa se että miten tunteista saatiin aitoja virtuaali henkilön kanssa oli jopa pelottavaa. 

Kyllä olen sitä mieltä että aitoa kohtaamista ja läsnäoloa ei voita mikään, mutta opetammeko itsemme pikkuhiljaa siitä ulos? Usein ihmetetellään ääneen jos joku on aito luonnonlapsi ja tilanteessa läsnä. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys! 

 

minna

3 vastausta artikkeliin “Her ja läsnäolon voima”

  1. Tosi hyviä ajatuksia sulla tuosta somesta ! Mä olen kans usein kelannut, että mitähän tästä vielä seuraa, kun kaikki roikkuu netissä. Lähes kaiken voi hoitaa netin kautta. Miten tällainen nettimaailma vaikuttaa näihin nuoriin / lapsiin jotka kasvavat siihen. Miten se vaikuttaa heidän sosiaalisiin kykyihinsä jne. Aika pelottavaa ajatella, että ihmisten ei tarvitse enää juurikaan kommunikoida toistensa kanssa face to face hoitaakseen asioitaan. Sitä paitsi, netissä on helppo luoda itselleen suorastaan huomaamattaan ihan toisenlainen identiteetti mitä luonnossa edustaa 😮 Se on aika hurjaa :/

  2. Kypärä päässä varmaan kuljetaan ja tosiaan seurustellaan sen käyttöjärjestemän kanssa 😀 Hurjaa hommaa!!!

  3. Joskus kun kävelee vaikka forumin läpi niin näkee miten on paljon nuoria liikkeellä porukoissa, mutta harvoin sanoja vaihdellaan kun räplätään sitä älypuhelinta ennemmin. Ja kyllä sitä ihan vanhemmissakin ihmisissä nykyään on tuota vikaa, ainakin töissä huomaa kuinka puhelinta räpelletään vähän väliä, ettei se ”vika” vain nuorissa ole. 😀
    Itteäni on kieltämättä alkanut ahistaa jo tämä some-maailma: on eri asia kohdata ja jutella kasvotusten kuin vaikka facebookin kautta. Ja ihanempaa se on käydä harrastuksissa ja nähdä siellä uusia naamoja, kuin kyttäillä kotona sohvan nurkalla. ;D Hih!
    Täytyykin katsastaa tuo leffa joskus. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta